Vihdoin ja viimein maata alkaa paljastua lumen alta ja metsässähän se tietää ihania sammalmättäitä, pelloilla ihanan lyhyttä - joskin paikoin kovin vetistä - kasvillisuutta ja toisaalla sitten myös myös sitä kuraa. Vaan se jos mikä on pitkän talven ja jään jälkeen ihanaa! Olkoon siis vaikka kuinka loskaa, olkoon räntää, olkoon kuraa. Ne ei ole liukkaita ja niiden läpi pääsee. Me riemuitaan .

Talven kelien pelastuksena varsinkin vanhuskoiria ajatellen on ollut mökki, jossa lunta on ollut vähemmän kuin kotona (ja varsinkin jäältä tai sen reunamilta on aina löytynyt paikkoja, joissa helpommalla kulkea). Pääsiäisen kieppeiltä lähtien alettiin heittää hyvästejä jääretkille ja tässä päivityksessä onkin lähinnä kuvaseurantaa kevään etenemisestä ja jäitten sulamisesta mökkimaisemissa.

08.04.:




Kahdeksas päivä eli pääsiäissunnuntaina alkoi aurinkoisimmissa kohdin jo paljastua uudelleen pieniä maaplänttejä.



Pääosin lumisia olivat silti vielä maisemat niin pikkuteillä...



kuin järvelläkin (joka olikin pilkkijöitten valtaama koko pääsiäisen!)

10.04.:



Pääsiäismökkeilijöitten poistuttua tiistaina oli vielä talvista, mutta lumi alkoi jo muuttua varsin vetiseksi



Pii aarteineen



Oodi

12.04.:



Torstaina jäällä olikin jo vettä niin, että sai olla tarkkana, etteivät hurjastelijat lähde rantaa pidemmälle






Cessie & Kipi



Onni syöksymässä tyttöjen luo



Cessie



Onsku tytöt perässään



Kipinä ja kaikki vauhti pelissä (ei se turhaan ole toiselta nimeltään Kipinä-Kiitäjä) ;p



Rannassa riitti lunta vielä ihan kinoksiksikin



Jos sitten sulaakin (Kipi & Cessie)



Cessie



Kipi & Onni



Leikkimään!, pyytää Cessie



Onni & Cessie - ja Kipinä rannassa


Ruuti & Cessie



Ruu



Ruuti & Cessie








13.04.:



Perjantaina jää näytti taas kuivemmalta, mutta vanhusten kanssa mentiin ihan rantaa pitkin







Piksu nauttii lumessa kierittelystä



Oodi ja sulaa maata rantakallioiden metsikössä!



Piikki





Heinänsyönti kuuluu kevään ohjelmaan



Lähempänä mökkiäkin rupeaa olemaan sulaa



Pii aarteineen




17.04.:



Tämän viikon puolella ranta alkoikin sitten jo olla suureksi osaksi tämän näköistä ja alettiin tyytyä siihen, että jäätä pitkin kulkeminen ei suju enää ihan rannassakaan (yksi harvoja huonoja puolia tässä kaikkinaisessa sulamisessa :)







Lahden pohjukassa sentään vielä hiukan jäisempääkin rantaa



Oodin keppileikkejä



Täällä mieli lepää

Ettei totuus ihan unohtuisi, niin kotona sitä lunta on edelleen kaksinkertainen määrä tuohon verrattuna - vaikka ollaan noin 50 km etelämpänä! Vielä ei pääse sen kummemmin omassa metsässä kuin pellollakaan polkujen sivussa kulkemaan. Jälkikelit ainakin taitaa odotuttaa itseään reilusti toukokuun puolelle. Eilen agitreenireissulla kurkittiin silläkin suunnalla meidän vakiulkoilupaikkaa, mutta vaikka Mouhijärven suunnalla metsät ovatkin jo sulempia, niin sinne johtava metsätie oli vielä sen verran luminen, että ilman maasturia ei sinnekään uskaltanut suunnata. Ehkä ensi viikolla... Tästä tosin seurasi se, että löydettiin pari ihan uutta kivaa ulkoilupaikkaa tuolta alueelta. On kyllä loistavia metsiä Tampereen alueen perinteisiin hämäläisryteikköihin verrattuna!

Viime viikkoina Piikki on käynyt kolmen kerran tehokuurin akupunktiossa ja on taas entistä ehompi. Toukokuun lopulla vielä yksi kerta ja sitten toivottavasti mennään hyvin kesää - liukkaat kelitkään ei toivottavasti enää tule häiriöksi. Tenavat Ruuti & Kipinä puolestaan sai kotikäynnin hierojalta ja samalla vähän ex-tempore hierottiin myös Onni. Olin ostanut kolmen kerran koirahieronnan ja ajattelin, että Ruuti voisi tarvita toisen käsittelyn, kun se ei ole moisissa koskaan ollut, mutta koska se hierojan mukaan jäi sellaiseen kuntoon, että hieronta ei ihan lähiaikoina ole tarpeen, päätin käyttää kolmannen kerran saman tien Onniin, kun hierojallakin aikaa oli (eikä hänenkään tarvitse sitten meille asti yhtä koiraa varten ajella erikseen). Ruu maalaispoikana ja käsittelyyn hyvin tottumattomana oli kovin vallaton ja olisi tahtonut lähinnä pusutella, mutta saatiin sekin hierottua. Hierojan mukaan hyvässä lihaskunnossa ja erityisesti syvät lihakset kunnossa. Hiukan kireyttä oli lähinnä selässä, mutta kireydet kuulemma aukesivat hyvin ja koira jäi hyvään kuntoon. Aavistuksen heikommat lihakset saattaa olla vasemmassa takajalassa kuin oikeassa, mutta ero on hyvin pieni, joskin kokeilla voisi pitää "paremmassa" oikeassa jalassa iltaisin sisällä sukkaa, jolloin käyttäisi vasenta enemmän (lähinnä sellainen pieni ero, joka voi kuulemma tulla esim. kynsivammasta tmv.). Kipi tuttuun tapaansa on kovin herkkä ja kertoo heti, jos sattuu. Sillä kuulemma enemmän kireyttä ja sen tuntuiset lihakset, että niillä on "tehty jotain" (kaipa se agility meidänkin mittakaavassa lihaksia rasittaa). Kireyttä löytyi edestäkin, mutta takapäätä hierottiin enemmän, joten siihen myös reagoi voimakkaammin tällä kertaa. Onnilla oikea puoli tuttuun tapaan aiheutti enemmän reagointia kuin vasen (tiedä sitten onko se se vasemmassa etujalassa oleva vanha hampaanpala, joka aiheuttaisi vasemman jalan varomista ja oikean puolen kuormittumista).

Tiistaina poikettiin kevään ensimmäistä kertaa myös briardtreeneissä ja hyrh. Treenaaminen ei selvästikään enää sovi mulle lainkaan, koska treenien jälkeen olin niin umpijäässä, että vielä yöllä kolmen aikaankin heräsin hytisten. Huh. Selvästikin voin siis paremmalla omallatunnolla keskittyä vanhuskoiriin - ja koko jengin kanssa tietysti perusulkoiluun ja muuhun touhuun. Johan meidän treenailu on muutenkin alkanut olla lähinnä vitsi .