Eilen illalla sain raahattua itseni treenikentän laidalle, mutta siihenpä se melkein jäikin.

Otson kanssa otettiin seuraamista ja henkilöryhmää. Sen jälkeen kokeiltiin irrotustekniikkaa, jota Onnille pitäisi soveltaa. Sen verran pikaisen testailun perusteella tuli huomattua, että selkävaivaiselle ohjaajalle tapa on raskas, kun pitää itse käydä hakemassa pallo ja kumartua ottamaan se maasta. Sen takiahan mulla on koiria, että ne tuo mulle esineet käteen. Ihan hirveän paljoa iloa ei käteen tuodusta esineestä toki ole, jos se kyllä tuodaan siihen, mutta ei irroteta otetta. Asiat pitäisi kuitenkin sujua mahdollisimman helposti ja vaivattomasti laiskalle ja raihnaiselle ohjaajalle, joten käteen tuomiseen (tai siis käteen irrottamiseen) on pyrittävä, mutta ehkä väliaikaiskeinona kokeiltava poikkeuksellisesti nyt tätä itse kumartelua. Loppuun otettiin eteenmeno, joka oli kyllä Otsoksikin kovin hidas, vaikka laukaten menikin (ja Piian ämpäri oli pikaisesti tutkittava läpikotaisin, josko sieltä sittenkin olisi ruokaa löytynyt - kun ei, niin toki pallokin kelpasi).

Vähän pitäisi taas ryhdistäytyä reenailuissa, jos meinaa saada jotain aikaiseksi.