Sitten viime päivityksen pennut on kehittyneet kovaa vauhtia. Uusia asioita tutkitaan ja opitaan kaiken aikaa. Ulos pennut ovat viime päivinä saaneet taapertaa omin jaloin, matkalla tutkitaan vähän sisätiloja ja ulkona viipotetaan pikkuisen aitauksen ulkopuolella. Portaat tosin tuovat matkaan sen verran mutkaa, että yritän vielä ehtiä auttamaan kaikki niissä alas, ettei tule vahinkoja, vaikka jokunen jo omin avuinkin välillä niissä kovasti kapuaa. Sateen sattuessa on pentujen käytössä ollut myös aitauksen ulkopuolinen osa keittiötä sekä eteinen ja kuisti. Niissä riittää vielä pikkuisille tutkittavaa, mutta vakituisenpaankin käyttöön on pikku hiljaa otettu koko keittiötä. Portin läpi haistellaan vähän muita koiria olohuoneen puolella, eikä Momollakaan ole ollut mitään sitä vastaan. Viikonlopuksi tai ensi viikolla voisi vähän tuunata ulkoaitaukseen jo kaikenlaista virikettäkin ipanoille.

Perjantaina käytiin Cessien kanssa Helsingissä pentunäyttelyssä. Tuttuun tapaan paikan päällä oltiin viime tipassa, noin kymmentä vaille kaksitoista, kun arvostelut kehissä alkoivat kahdeltatoista - ja briardit tietysti ensimmäisenä (Cessiellä vieläpä koko näyttelyn numero 1). Olin suunnitellut olevani paikalla vähän aikaisemmin, sillä paitsi että koira oli harjaamatta, myös kehäesiintyminen oli kokonaan harjoittelematta ja ajattelin, että ehditään pikaisesti kokeilla sitäkin ennen kehään menoa. Noh, koiran ehdin harjan kanssa käydä läpi, mutta siinäpä se sitten olikin. Jakaus jäi tekemättä (tosin enhän sitä edelleen edes osaa tehdä, joten parempi olla yrittämättäkään) ja seisomiset opettelematta, mutta ihan mukavasti silti sujui ja tuloksena PEK1, KP ja ROP-pentu. Muutamaan kertaan mietin jäädäänkö ryhmäkehiin vai ei, mutta päätin sitten jäädä, kun sinne asti oltiin ajeltu. Odotteluaika käytettiin Ikea visiittiin ja muuhun pikaiseen shoppailuun ja ryhmäkehiin sentään tultiin hyvissä ajoin takaisin. Ihan mukava, että tultiin, sillä ryhmässäkin Hans Lehtinen nosti Cessien vielä toiseksi, vaikka kovin montaa sekuntia ei Sepe tainnut kerrallaan paikalla seistäkään. Vähiin jäävät meidän pentunäyttelyt ja toki muutenkin tällä hetkellä Cessien kanssa yksittäin touhuaminen tai missään käyttäminen, joten tuonne sentään päätettiin pitkän harkinnan jälkeen lähteä. Viikonlopuksi pikku tyttö menikin sitten suoraan näyttelystä palatessa evakkoon, ettei tuo tullessaan mitään pöpöjä pennuille (toki viikonloppu on turhan lyhyt aika tuollaiseen, mutta vähän rauhoitti mieltä kuitenkin).

Viime viikon yöunet jäivät taas kovin niukoiksi, sillä vaikka pennuista ei enää ole niin suurta huolta sen suhteen pärjäävätkö ne ja pitääkö herätä jokaiseen inahdukseen (paitsi pikku Keltsistä hiukan), niin aika käy välillä tiukoille, kun millään ei malta, eikä voikaan pysyä poissa pentuaitauksesta ja pentujen kanssa touhuilusta - ja silti muitakin asioita on välillä hoideltava (ja töissä käytävä, plääh). Tiistaina 2,5h unta, keskiviikkona sentään 4h, torstaina 1,5h... Perjantaina olikin ihan hyväksi päästä nukkumaan ihan eri huoneeseen kuin pennut - vallankin kun tiesi, että ne ovat Pian tarkan vahtivan silmän alla, niin uskalsi nukkua univelkaakin pois. Yleensä en kunnolla nuku, vaikka pennuilla vahti olisikin, joten joko Pian hoito oli luotettavampaa tai sitten univelkaa oli vaan kertynyt kyllin.

Nuuskis on parin päivän ajan kovasti kurkotellut yläilmojen suuntaan eli nousee sohvan reunalle kurkistelemaan (kuinkahan kauan siinä vielä saa nukuttua...) ja ulkona kiipeilee tutkimaan kukkaruukkua ynnä muuta. Viime yönä puolestaan pikku Keltsikin oli oppinut imemään Momon seistessä, helpotus. Tuossa Äijä juuri roikkuu portin päällä olevassa saalissa ja ruokaakin on nyt ensimmäistä kertaa hiukan maisteltu lautaselta.

Kamera ei ole lukuisista soitoista huolimatta edelleenkään (!) saapunut, joten pitää nyt vaan kasvattaa pinnaa ja tyytyä lähinnä muutamaan videonpätkään tasan neliviikkoisista naperoista (jospa sellaisia reilu neliviikkoiskuvia sitten saataisiin jo omalla kameralla... toivossa on ainakin hyvä elää).

Ulkoilua (portti vielä puuttuu aitauksesta, vaan toistaiseksi on pärjätty ilman, kun eivät vielä vahtimatta ulkoile)

Ulkoilua osa 2

Ja osa 3 (tässä kuvattu erityisesti pikku Keltsiä, joka jo taapertelee muiden mukana, kun ensimmäisillä kerroilla kovin helposti alkoi paleltamaan). 

Osa 4 (siellä mm. Nuuskis kukkaruukulla ja Momo palaa lätäkköreissulta - siellä se on viime päivinä ottanut tavakseen käydä pulahtamassa)

Sitä vaan taas alkaa ihmetellä touhun järjellisyyttä. Noihin ipanoihin on kiintynyt ihan hirvittävästi ja nyt ollaan jo puolivälissä kohti luovutusta. Miten niistä voi luopua - ajatus ahdistaa välillä jo nyt. Ja toisaalta tietää, että mitä nopeammin ne lähtevät, sen parempi.