UPJ:n leiri oli järjestetty Inkoon Västankvarnin tilan kauniisiin peltomaisemiin. Yövuorosta lähdettiin matkaan (ja ehdittiin kuin ehdittiinkin ennen aamukymmentä perille) ja yövuoroon palattiin myös suoraan leiriltä (eipä siis pidä ihmetellä kroonista väsymystilaani - vaan mahtuihan tuohon jopa yksi nukuttu yö väliin; joka toisen yön nukkuminen voi siis toisinaan olla ihan "toimiva" taktiikka). Ensimmäinen päivä oltiin Onnin ja Cessien kanssa jälkiryhmässä, toinen Cessien kanssa penturyhmässä (ja viihdytettiin Onnia ottamalla vähän esteitä ja eteenmenoa). Leiri oli briardtapaan mukava - ja varmasti hyvä kokemus Sepe Sudelle, ettei vaavi ihan mökkihöperöidy - ja uutta oppia ja kokeiltavaakin heräsi mieleen. Kiitos leirin järjestelyporukalle ja kouluttajille!

img1920930.jpg

(Kuva Pia Pynnä)

img1920743.jpg

(Kuva Pia Pynnä)

img1920774.jpg

(Kuva Pia Pynnä)

img1920913.jpg

(Kuva Pia Pynnä)

img1929735.jpg

(Kuva Anna Väänänen)

Cessie.JPG

(Kuva Henna Järvinen)

leirip%C3%A4iv%C3%A42%20024.JPG

(Kuva Henna Järvinen)

leirip%C3%A4iv%C3%A42%20012.JPG

(Kuva Henna Järvinen)

Peltojäljellä ei Onnin kanssa ole viime vuosina juuri oltu. Pari ensimmäistä vuotta hinkattiin pellolla ja siitä seurasi varmasti niin hyvää kuin huonoakin. Huonoa lähinnä aivan liiaksi pakotteisiin perustuvan koulutustavan vuoksi (vauhti pois, virheet pois, kaikki ei-toivottava pois pakottein) - sellainen ei tunnetusti sovi kuin taitaville ohjaajille ja pitäisi tietysti osata suodattaa moiset koulutusneuvot noinkin herkän lajin treenauksesta. Vaan enpä osannut (käyttää enkä suodattaa) ja sellaisilla metodeilla ja välineillä on poloinen koiraparka koulutettu, että ei koskaan enää. Yksinkertaistettuna en siis pidä mielentilasta, jossa Onni on peltojäljellä. Ja koska en siitä pidä, enkä koiraani sellaisessa halua nähdä ja koska olen oikein taitava karttelemaan ikäviä asioita, niin olemme pysyneet metsässä, jossa molemmilla on mukavampaa. Vaan nyt on mietinnässä, josko tuon peltojäljenkin kimppuun pitäisi vielä käydä...

Kun nyt olen näitä kauhupätkiä innostunut laittamaan (Cessien kasvattajaa ajatellen tuota nyt lähinnä tuli aloiteltua), niin laitetaan myös pätkä Onnin jälkeä "pellolla". Tuossa se menee alun sellaisella tyylillä, johon olisin ihan tyytyväinen - ensimmäisen makupalan (tai itseasiassa makupalakasan, kourallinen ruokaa) jälkeen menee nysväilyksi. Jäljellä oleva ruoka on siis toki myös yksi syy tuohon peltojäljen eroon metsäjäljestä; metsässä kun ei ruokaa ole, niin mennään koko matka tuon alun tyylisemmin. Ei pidä ihmetellä myöskään selkävammaisen kankijäykän ohjaajan koiran taputteluyrityksiä, liittyvät tuohon mielentila-asiaan (vaikkeivat varmaan ihan oikein ole tehdyt nekään, mutta mä aioin kokeilla kaikenmoista, kokeilemisen ilosta). Onnin suureksi hämmästykseksi löytyy ensimmäistä kertaa jäljen päästä myös pallo... katsotaan, vaikuttaako tämä joskus johonkin.


Tässäpä tämä

Cessie teki lauantaina kaksi jälkeä, ihan ok liotettu kuivamuonapapana per askel taktiikalla. Sunnuntaina yksi jälki, jolla alkoikin sitten jonkinasteinen rynniminen. Tätä yritetään korjata seuraavan linkin jäljellä. Ohjeeksi saatiin vähän suurempi määrä eli pieni kourallinen ruokaa joka askeleeseen sinne päkiän kohdalle. Muuna huomiona täytyy etsiä pidempi heinikko, omaan silmään makupalat näkyvät, vaikka koira mielestäni ainakin suurimmaksi osaksi näyttäisi nenällään (eikä silmillä) etenevänkin (yhdestä pätkästä en tosin täysin varma ole). Kuvittelin antavani koiralle hyvinkin löysää sen edetessä hyvin, vaan eipä se videolla siltä näytä - tähän täytyy siis kiinnittää huomiota. Noh, nyt muutama jälki johonkin toiseen paikkaan (tuonne löysivät toisella eli viime kerralla tiensä myös varikset, joten senkin vuoksi se siitä... Sepen jäljellä yli puolet askeleista oli tyhjiä eli just tähän vaiheeseen passeli harjoitus... not) ja katsotaan saadaanko vauriot paikkailtua ja minkäänlaista edistystä aikaan. Toivottavasti ei tyssää paikanlöytämisongelmaan taas tämäkin.

Ja Sepen yritys

(Mitään kuvaustaidon näytteitähän nämä ei myöskään ole, mutta parempi kuin ei mittään)

Oma kamera vietti taas kerran suurimman osan leiristä kassissa. Kaivoin sen sentään esiin juuri ennen kotiin lähtöä:

istuuyhdessa3.jpg

istuuyhdessa6.jpg

Siinä Aia ja Mella sisaruksista (kera Piian ja Annan) pari yhteiskuvaa.

Mella teki tosi kivannäköisen jäljen lauantaiaamuna. Ainakin tuon ensimmäisensä just sellaisella tyylillä, josta tykkään. Aia puolestaan on viime aikoina tehnyt hienoja esineruutuharjoituksia ihan jojopalautuksilla kuin myös tottiksessa edistynyt - ja kuuleman mukaan myös hakumetsällä toimii tyttö (ja osaahan tuo toki jäljestääkin, vaikken tänä vuonna ole vielä päässytkään näkemään.

Viikon aikaan on ajeltu myös Hyvinkäälle Cessien osteopaattikäynnille ja tänään Oodin kanssa Helsinkiin lonkkakipututkimuksen loppukäynnille (kaikki edelleen jees). Ensi viikolla myös vielä ainakin yksi koira-aiheinen visiitti pääkaupunkiseudulle ja sitten loppuviikosta alkaakin lyhyt loma!