Vähän on taas kahden vaiheilla, josko blogin salasanan taakse laittaisi. Nää on taas niin itselle kirjoitettuja löpinöitä että... eipä näissä oikein oo mitään sellaista, miksi näitä olisi muitten järin oleellista lukea. Sellaista höpöhöpä, että voi itse joskus tsekata jotain asioita, kun muistikatko iskee ja sellaista muuta laadutonta , jolla on vain itselle jotain merkitystä. Vähän niin kuin joku huono valokuva, josta ulkopuolinen ei ymmärrä, miksi se on mukana, mutta itselle sillä on jokin tiettyyn hetkeen, tunnelmaan, muistissa pysymiseen tai muuhun liittyvä merkitys. No, menköön nyt kuitenkin vielä.

Paljon on loman aikaan touhuttu - asetettuja tavoitteita on vielä toteutumatta, mutta toisaalta paljon niiden ulkopuolista on saatu aikaiseksi tai ollut muuten ohjelmassa. Väliaikakatsaus loman tavoitteisiin (edellisessä bloggauksessa olevaavaan ylöskirjaukseen verraten) näyttää seuraavalta:

• parit jäljet nuorisolle: tehty (tosin lisäkään ei olisi pahitteeksi)
• pari jälkenpätkää Otsolle ja Keltsille: ensimmäinen puolivälierä takana, ensi viikolla toinen
• Piikille pieni metsäjäljenpätkä: tekemättä
• esineruutu: jää myös ensi viikkoon (tätä oltiin jo menossa tekemään, mutta paikka oli varattu, eikä aika riittänyt muualle siirtymiseen)
• mökillä lutrattu, kyllä, moneen kertaan
• mattopyykki: tämäkin odottaa vielä vuoroaan (mikä tarkoittanee, että jää korkeintaa siihen yhteen kertaan - sikäli mikäli ens viikolla on sopivaa keliä ja koloa)
• ei-koira-aiheiset tavoitteet: jotain tehty, jotain alulla
• se ainainen univelka... noh, alkulomasta ehti pari yötä nukkumaan tavoitetta eli liki 8-9h, mutta jotenkin nyt reissun lähestyessä hommia kertyy ja kertyy ja kertyy, että saa asiat sille mallille, että voi hetkeksi poistua paikalta, mutta josko nyt joku yö loman aikaan vielä kuitenkin onnistuisi (mikä siinä onkin, että sitä aina yrittää saada kaikkea kuntoon ja tehtyä ennen lähtöä, vaikkei kyseessä edes ole kuin muutaman päivän reissu... olispa kiva, jos kotona odottaisi yhdeksän (no, edes kahdeksan ) kammattua briardia, paikat olis siivottu ennen lähtöä (vaikkei ne sellaisina paluuseen asti pysyisikään...), erinäisiä ihmisiä olisi ehtinyt tavata ja tehdä juttuja niiden kanssa (noh, onneksi nyt loman aikaan tätä on edes vähän tullut joka tapauksessa, niin ei erikseen tarvitse yrittää ennen lähtöä) ja vaikka mitä...

Mihin se aika menee? No, niinhän se on, että aina riittää sitä normaalia puuhaa: jos ei muuta, niin siivousta ja pihahommia ja koirien normirutiineja ulkoiluineen ja turkkitalkoinen - ja ne haukkaa tän lauman kanssa varsin ison osan ajasta, oli loma tai ei. Pihahommat on tänä kesänä kyllä olleet kovin vähällä (ruohonleikkurin takkuamisen myötä on tuntunut alkukesän jälkeen kovin turhalta muukin tuolla pöheikön keskellä - vaikka aina sitä silti jotain riittää), mutta loman kunniaksi muun ohella saatu aikaiseksi pari perusteellisempaa siivousta. Auto pääsi kunnon käsittelyyn ja sieltäkös löytyikin kaikenlaista yllätyksellistä . Eikä edes mitään homeisia lillumaan jääneitä lihapullia, niin kuin koira-autoissa on tapana, vaan ihan hyödyllistä treenikamaa, jota oon etsinyt kesän mittaan . Ihan siististi kasseissa, mutta tilanpuutteessa kasseja joutuu pinoamaan niin päällekkäin, että jotenkin olivat sinne alle hukkuneet. Lisäksi alunperin piharakennuksen yhteyteen koirahuoneeksi tulevaa tarhaa ajatellen rakennettu, nykyään varastokäytössä oleva, huone tuli jynssättyä. Ja samalla pohdittua, josko nuo tarhat koskaan valmistuvat. Kyllähän nuo otukset niissä varmaan viihtyisivät ja tuhotkin jäisi pienemmiksi, jos yksinollessaan voisi ainakin nuoriso siellä olla, mutta... Vaatisihan se lukkoja ja muita systeemejä, että nuo kullanmurut uskaltaisi sinne jättää - eikä toisaalta ole ainakaan ihan seuraavissa suunnitelmissa mukana, joten tähän hätään ei tarvitse asiaa pohtia.

Piikki & Bertta

Oodi, Otso & Bertta

Piikki & Bertta

Ja sama kaksikko laiturilla

Mökkikuvat olkoon tämänkin kirjoituksen kuvituksena, kun siellä on ehditty vihdoin vähän viettää aikaa. Jotenkin vähän haikeaa sekin on, kun ei tiedä, kauanko tuo mahdollisuus vielä tuollaisenaan on - ja toisaalta myös se, että aina ennen tiptop kunnossa ollut paikka alkaa vähän repsottaa sieltä täältä. Tampereen Teiskossa, Näsijärven lahden poukamassa on tuo isovanhempien kesämökki, jossa vaippaikäisestä asti on tullut erinäisiä kesiä ja vähän talviakin vietettyä. Eihän siellä ympäristökään ihan ennallaan ole, tietenkään, mikäpä olisi. Vaan nautittu ollaan joka tapauksessa ja otettu ilo irti vesileikeistä.

 

Mökkitie

Otso vesieläin ui onnellisena loputtomia lenkkejään (ja mulkkailee suurilla silmillään ;p)

Oodi ja Oodin keppi

Vetskukolmikko, Oodi, Bertta & Piikki kävelyllä (harvoin niitä samaan kuvaan onnistuu nappaamaan, kun viipottavat pitkin puskia)

Kuka nyt kepistään luopuisi

Ei ainakaan Piks-Poks

Nyt on pakko todeta, että vaikka aurinkoisiakin kelejä on edelleen ollut ja varsin lämmintäkin, niin väliin mahtuneet sateisemmat ja viileämmät päivät on pikku hiljaa alkaneet kylmentää vesiä. Vielä siellä itsekin pystyy hyvin sen pari tuntia koirien kanssa olemaan, mutta kun vielä elokuun viimeisenä viikonloppuna vesi tuntui miltei lämpimämmältä kuin aurinkoinen ilma, niin sitä se ei enää ole (auringossa, muuten kyllä :). Onneksi tuo tosiaan on tuollainen suojainen lahti, aavemmilla ja syvemmillä paikoilla on Näsijärvelläkin jo vesi kylmempää (kertoivat vanhemmat tarinaa Näsijärven saaressa sijaitsevalta mökiltään, ihana lapsuuden kesien paikka sekin, mutta sattuneesta syystä siellä ei vaan koirien kanssa kolmen kilometrin venematkan takana juuri käydä).

Toki iltojen pimenemistä, lehtien lähtemistä ja muita syksyn merkkejäkin alkaa olla ilmassa. Ainoa elämää hankaloittava asia onkin melkein tuo iltojen pimeneminen - niin vaan täytyy ainakin metsistä yrittää päästä pois kovin aikaiseen, eikä sitä oikein iltajäljestelyistä nurtsillakaan enää kovin myöhään mitään tule.

Ai niin. Vesityyleistä. Oodilla ja Onnilla on vähän samaa tyyliä tulla turhan lähelle vedessä. Oodilla selkeästi samaa ihan viereen punkemista ja selän kääntämistä minulle kuin Tessillä aikoinaan ja selkeästi vähän huolta siitä, että olen vedessä (Oodi on myös innokas uimari, ei ihan Otson kaltainen, mutta mielellään ui sekin ihan huvikseen, mutta mieluummin tosiaan niin, että olen itse laiturilla). Piikkihän oli myös aikoinaan Otson kaltainen uimaripoika - kyllä se edelleen ui, mutta samanlaista pitkien lenkkien tarvetta sillä ei enää ole (voiko koira ymmärtää olevansa jo vähän heikompi, eikä lähde enää samalla tavalla, en tiedä).

Kepaliini

Kipi & Sepe

Kipi & Kepa

Kipi lentää ja Kepa kiitää perässä

Pitäiskö sitä pikaiseen jotain kirjata ylös noista menneistä treeneistäkin. Cessielle otin nyt parille jäljelle kulmia. Tänä vuonna päätin luopua viime syksynä kokeillusta Hermiön Outin kulmasysteemistä - se on ehkä liian pro meille. Tein siis normi kulman, muutama namittamaton askel ennen kulmaa ja samoin kulman jälkeen (eli max kymmenellä namittamattomalla askeleella on taidettu saada nuo kulmat tehtyä). Homma alkoi sujua, kun otin useampaa kulmaa samalle jäljelle ja saatiin enemmän toistoja sitä myötä. Sen verran pienet jälkinurtsit, että mitään huiman pitkiä jälkiä ei saa tehtyä, mutta kolmea kulmaa per jälki. Kulman jälkeen olen nyt laittanut pidemmän pätkän namia liki joka askeleelle (vaikka muutoin on menty sellaista nami joka kolmannella tai vviidennellä askeleella, välissä kyllä tiuhempaankin), sillä siinä on ollut hiukan ongelmaa saada koiran kroppa pysymään uuden suunnan mukaisesti. Vaan edistymistä näyttää selkeästi tapahtuneen.

Unohtunut kokonaan kirjata ylös, että Kipille tuli ongelma kepeillä/palkkarasioilla. Ihan heti en tajunnut mistä on kyse, vaan harmittelin, että kävipä ikävästi, kun koira jäljestää tosi hyvin, mutta juuri pari askelta ennen keppiä/rasiaa harhautuu jäljeltä sivuun. Kunnes homman toistuessa tajusin, että se tekee sen tahallaan - väistää siis keppejä/rasioita. Jännä sikäli, että mitään pakotetta tai muuta en ole tuossa käyttänyt (houkutellut vain rasialle makuulle syömään) ja nuo on vieläpä ihan itse juuri alkaneet tarjoamaan maahanmenoa tuossa kohtaa. Ilmeisesti haluttomuutta keskeyttää jäljestämistä? Noh, nyt yritän siis ottaa edes kolmea keppiä/rasiaa per jälki aiemman kahden sijaan (tässäkin tulee vastaan nuo meidän rajalliset nurtsialueet) ja päästän rasialta jatkamaan heti (viime jäljellä näytti jo aavistuksen paremmalta). Kipillä ja Ruulla on nyt ollut sellaista joka kolmannen askeleen namitusta, osa jälkeä tiuhempaankin. Tämä olisi se seuraava tavoite - siis namien vähentäminen eli vähitellen vaikka kohti sitä nami joka viidennellä askeleella suurimman osan jälkeä. Ennen pitempiä namittomia pätkiä ei kuitenkaan kulmia päästä ottamaan. Cessiellä voisi kulmien hiomisen lisäksi (tai ei kai se mitään hiomistakaan vielä ole, kunhan nyt pikku hiljaa oppisi alkeita) ajatella, että kokeilisi, mitä tapahtuu, jos kepin alta jättää rasian pois (ja tietysti silläkin pitäisi nameja taas vähitellen vähentää).

Onni sai vain yhden nurtsijäljen. Vaikkei Cessien alkanut juoksu ole vielä vaatinut erillään pitoa valvottaessa, niin joko se tai joku muu sai aikaan sen, että Omppu kesken jäljen ajon lähti nuuskaisemaan vieressä ollutta puskaa (jälki meni ihan vierestä, mutta silti - keskittyminen ei ollut ihan kymppiä, vaikka muuten ihan ok menikin), joten kun ei mitään pakkoa ole, niin päätin, että saa touhuta muuta, kunnes juoksu on ohi. Tuo juoksu ei nyt juurikaan helpota koirien reissun ajaksi jättämistä, mutta toivottavasti ei aiheuta isompia ongelmia (reilu viikko on nyt takana). Toisaalta ihan ohi mennen tulee mieleen, että jos vahinko Onnin kanssa kävisi, niin vahinko ei olisi ihan hirveän suuri... olenhan mä tuota yhdistelmää miettinyt ja tärkein peruste uroksen hakuun muualta on väri (ja toki myös se, että olen kovin tykästynyt Eragoniin). Muutenhan Onni ja Cessie täydentäisiät jopa varsin hyvin toisiaan.

Otsolle tein ihan helpon pikkujäljen omalta pellolta löytyneelle läntille. Yksi kulma, yksi keppi, vähän namejakin matkalla. Meni ihan mukavasti. Kepan jäljestämisen muistaminen oli täysi arvoitus ja niin se vaan pikku mies jatkaa yllättämistäni. Se siis selvästi muisti! Toki jälki oli kovin helppo, lyhyehkö suora pätkä, suurimman osan jälkeä nami joka askeleella, ihan jokunen tyhjä askel siellä täällä. Ensimmäisen askeleen-parin jälkeen oli pari pyörähdystä, mutta muuten jälki meni sen näköisesti, että sillä oli ihan pakko olla vanha mielikuva asiasta (ja palkkarasiallakin tuli vastaan vähän pikkupentumaisia Kepaelkeitä, kun näytti siltä, että se ei välttämättä halua minua rasialleen - uskomatonta ja hassua - en muista, että olisin sille jälkeä sitten pikkupentukesän kaksi vuotta sitten tehnyt, mutta ihan en mene viime kesän osalta mitään vannomaan).

Meillä kävi myös pikkuinen vieras, kun Johanna & Antti tulivat moikkaamaan Aissan (Joie de Soleil Moravia Campanella) kanssa. Aissa on nyt nelikuinen söpö tyttö. Kuvia Aissan visiitiltä löytyy omalta sivultaan.

Sit Ranskaan (onkin varsinainen budjettireissu, mutta niin se pitää ollakin - turhiin ei tuhlata ja kun hotellilla ei ehdi käydä kuin pikaiseen nukkumassa (ainakaan suurin osa ) jne. ja muut asiat on pääroolissa, niin moista ei ehdi edes huomata). Pakkaamiset sun muut on vielä tekemättä, joten saa nähdä millainen pikalähtö taas tulee, mutta passi, se on tarkistettu pariin kertaan! Saa nähdä kuin tällä kertaa käy  .