Loppuviikko menikin sitten pitipiti-touhuksi. Torstai-iltana piti kotiinpaluumatkalla poiketa Bertan toko-kurssin ensimmäiselle treenikerralle, mutta olin katsonut alkamisajan väärin ja olimme paikalla reilun tunnin myöhässä. No, onneksi tosiaan olisimme joka tapauksessa ajaneet kurssipaikan ohi paluumatkalla kotiin läntisemmästä Suomesta, niin turha Mouhijärven reissu ei niin harmittanut. Liikaa mielessäpidettävää on kyllä taas kertynyt - unohtelu ja sekaantumiset on tuttu merkki siitä.

Viikonloppuna puolestaan piti mennä seuraamaan peltojälkileiriä Orivedelle, mutta alkuperäisistä suunnitelmista poiketen olinkin koko viikonlopun töissä, joten jäi sekin väliin. Näinpä loppuviikon treenianti jäi olemattomaksi. Sunnuntaina sentään oli pakko päästä nauttimaan keväisen aurinkoisesta ilmasta ja tehdä pienet peltojäljenpätkät ihan kotipellolle, kun se kerrankin oli säilynyt suht tallaamattomana (ihmisten jäljistä ainakin). Kauaa ei siihenkään enää jälkiä pysty tekemään; nyt jo näkyi ensimmäiset muurahaiset - ei sentään haitaksi asti vielä.

Otsoa (jolle leirillä tein pienen jäljenpätkän) lukuunottamatta nämä olivatkin porukan ensimmäiset peltojäljet tälle kevättä (ja melkeinpä ensimmäiset jäljetkin taannoisia janatreenipätkiä luunottamatta). Kaikilla suht samanlaiset jäljet, joilla kaksi kulmaa (yksi oikealle, yksi vasemmalle) ja lopussa keppi. Onni jäljesti alusta loppuun suht samaan tyyliin. Vauhti hyvä, tarkkuus ok, selvitti jäljen kulmineen oikeinkin mainiosti ja loppukeppi nousi ongelmitta. Metsästä tuttua intensiivisyyttä olisin silti kaivannut enemmän. No, Onnin kanssa on aikoinaan peltojälkeä tahkottu ja otettu vissiin tarpeettomankin tiukin vaatimuksin ja vaikka viime aikoina on pellollakin annettu vapauksia metsäjäljen suuntaan, näkyy ero tyylissä edelleen pellon ja metsän välillä. Otsolla ensimmäinen kulma meni hyvin, toisesta meni yli ja joutui tekemään melko laajan kaarroksen päästääkseen takaisin jäljelle. Keppi nousi ongelmitta - Otsolle voisikin kokeilla seuraavaksi taas useamman kepin jälkiä. Oodilla ja Piikillä intensiivisyys on niin pellolla kuin metsässäkin toivomani kaltainen. Oodin peltojäljestys on tosin muilta osin välillä vähän hulvatonta ja melko vapaan oppimisen tuloksena varsinkin kulmissa epätarkkaa. Kepin kanssa ei ongelmia.

Bertta pääsi putsailemaan jäljet (ja sitä katsoessani rupesi taas kerran kaduttamaan, etten ole sen kanssa jälkeen panostanut - no, kaikkeen ei rahkeet riitä, täytyy yrittää pitää tosiasiat mielessä) ja reenailemaan kaukoja. Ensin kokeiltiin muistin (niin ohjaajan kuin koirankin) virkistämiseksi makupalla koiran edestä, miten sujuvat mitkäkin asennonvaihdot. Yllätyksekseni istu - seiso näytti menevän hyvällä tekniikalla (ainakin lähietäisyydeltä, kauempaa tilanne toki helposti toinen). Seiso - maahan sen sijaan aiheuttaa etenemistä, enkä oikein makupalallakaan löytänyt tekniikkaa, jolla sen saisi estettyä. Kauempaa otettuina (taakse heitetyllä pallopalkalla) eivät sitten ihan niin hyvin sujuneetkaan. Asennot kyllä vaihtuivat hyvin, mutta etenemistä tapahtui enemmän. Lopuksi testailtiin kahden pallon leikkitapoja. Plättä puolestaan pääsi paitsi jälkiä putsailemaan, myös pallolla leikkimään.

Jos meni ohjaajan loppuviikko pitkälti muissa merkeissä, niin koirat olivat sentään viikonlopun aikaan päässeet treenailemaan myös juoksemista - vetovyön kera. Piikki ja Oodi odotettuun tapaan vetivät hyvin ja päämäärätietoisesti eteenpäin. Otso myös ihan sujuvasti, joskaan ei ihan sellaisella vimmalla, mutta toisaalta huomattavasti helpommalla hallinnalla (erityisesti isäänsä verrattuna). Berttakin ihan ok, mutta vetoapu jää välillä vähäiseksi, kun pitää siksakata edestakaisin tai hyppiä ja nousta vauhdissa kahdellejalalle katselemaan maisemia. Plättä pääsi mukaan vapaana pompottelemaan kuten myös Onni. Edelleen odotellaan sitä keskiviikkoa ja katsotaan, mikä on Onnin tilanne. Hassua, että vaikka sille on sattunut ja tapahtunut ja on paikkailtu vammoja, niin nyt se taitaa olla ensimmäistä kertaa kipeänä ilman mitään tapaturmaa. Silmät on olleet jo varsin hyvän näköiset, eikä ontumisia tai vingahtelujakaan ole ollut (tosin tänään aamulenkillä katselin, että vaikka se juoksi normaaliin tapaan täyttä vauhtia kiihdytyksiä ja kiipeili ym. ongelmitta, niin hitaammassa menossa, puolilaukassa, en ollut varma näyttikö meno välillä vähän koikkelehtimiselta, mikä olisi kyllä hyvin epätyypillistä Onnille - ero normaaliin tosin oli niin pieni, että ihan varma en ole, oliko tuo vain mielikuvitukseni tuotetta). Eipä voi kuin seurailla tilannetta.

Koska alkava viikkokin näyttää, mahdollisesti huomista lukuunottamatta, treenailun suhteen huonolta, niin täytyy tehdä ihan ylöskirjattu päätös, että huomenna otetaan "lepopäiviä" edeltävä tehospurtti ja käydään jossain vaiheessa tekemässä vähintään janaharjoitukset metsässä ja illan tottisteluissa treenataan ihan kunnolla.