Pakkaset paukkuvat edelleen, välillä hyvinkin hurjina - ainakin yhtenä aamuna tällä viikolla yövuorosta kotiin lähtiessäni näyttivät mittarit alle -26 astetta. Maisemat ovat kyllä hyvin kauniita ja kun viime vuosina on koettu kovin toisenlaisiakin talvia, niin pitää toki olla tyytyväinenkin. Vaan yksi leudompikin päivä eli maanantai on joukkoon mahtunut. Pakkanen alkoi laskea jo sunnuntai-iltana, jolloin saatiin ensimmäinen onnistunut pikku ulkoilu pennuille ja maanantaina pari lisää. Paljoa ei tarvinnut auttaa, laitoin matonpätkät portaille ja portaitten alas ja nostin pennut ovesta ja kaikki viipeltelivätkin jonkin aikaa lumellakin. Kauas ei toki lähdetty, vaan lähinnä tuossa pihavalon alla tutkittiin lunta. Tiistaiaamuna menivätkin sitten jo itse ovesta ulos eli ei se paljoa vaatinut, kun pakkanen ei ollut ihan niin tyrmäävää. Maanantaina oltiin -7 asteessa ja tiistaiaamuna -10 asteen kieppeillä, vaan siihen se päättyi ja tiistaina päivällä oltiin taas jo -20 asteessa. Noh, ainakin sääennusteitten mukaan taas ensi sunnuntaista lähtien saattaisi olla lauhempi jakso tulossa.
Maanantaiaamuna kannoin myös Momonkin pentujen aitauksessa olleen puisen levyn sisälle ja keittiön lattiaa koristamaan. Se kopisee askelten alla ja painavamman alla antaa myöten vähän heilahdellen (tosin pentujen paino ei tuohon taida vielä kunnolla riittää), joten harjoitellaan nyt edes jollain lailla erilaisia alustojakin. Kovin ennakkoluulottomia ovat kyllä tuollaiset pienet pentuset - levy sen kummemmin kuin putkikaan ei ole tuottanut minkäänlaista epäröivää reaktiota vaan levynkin päälle lähdettiin kiipeilemään heti, kun se oli vasta puolitiessään maahan. Putkenpätkä ja levy ovatkin nyt saaneet olla tuossa vähän vuorotellen. Viiden viikon täyteen tulon kunniaksi esiteltiin pennuille puolestaan eilen keskiviikkona räminätölkki. Pikkukivillä täytetty metallinen juomatölkki siis. Ihmeempää suosiota se ei ole vielä saavuttanut, mutta eipä ole pelottanutkaan. Hiukan sillä on tassuin ja nenällä tökkien jo leikitty ja tuolla jaloissa se rämisee pentujen juostessa. Kivet tosin olisivat saaneet olla isompia, että äänikin olisi isompi, mutta nyt ei niin vain kiviä löydäkään, joten tyydyttiin hiekoitussepeliin.
Koko alakerta on otettu jaloittelukäyttöön. Alusta asti ovat aina keittiöstä muihin tiloihin päästessään pissailleet ja kakkailleet ahkerasti eli jonkinlaista siisteyden opettelua sekin. Toki keittiöönkin pissaillaan ja kakkaillaan epäröimättä silloin kun siellä ollaan - aika usein sentään osuu paperillekin, mutta ei niin, etteikö siivottavaa riittäisi yllin kyllin.
Yläkertaan asti ei vielä olla menty, vaikka kai sinnekin jossain vaiheessa alkaa yritystä olla.
Uutena on tutustuttu myös yskähoitojaksolta kotiin palanneeseen Onniin sekä hoitoon tulleeseen Nessaan (uskaltauduin sen nyt Pipsan toiseksi lomaviikoksi jo ottamaan).
Keskiviikkoiltana lähdettiin viiden viikon täyteen tulon kunniaksi ensimmäistä kertaa autoajelulle ja kyläilemään. Ulkoilumahdollisuuden puutteessa hyvää kokemusta ja aktiviteettiä tämäkin. Pakkanen paukkui taas -23 asteessa, joten takaluukusta veräjä pois, auto esilämmitttiin hyvin ja takaluukku vuorattiin retkipatjoin ja muin lämpimin alusin, vietiin Nea ensin odottelemaan lämmikkeeksi ja kannettiin pennut Nean viereen.
Matka Tampereelle vanhempieni luokse sujui ongelmitta ja pennut nukkuivat tyytyväisinä matkan molempiin suuntiin, niin että perillä saatiin kaivaa unisia pentuja autosta. Vaan määränpäähän päästyä oli käynnissä aikamoinen vilinä pentujen tutustuessa paikkoihin, hypellessä, leikkiessä ja kanniskelessa uusia leluja - maistellessa, pureskellessa ja repiessä kaikkea vastaantulevaa. Tosi reippaina ja touhukkaina olivat uudessa paikassa.
Pikku Kirppu palloilee
Ja yrittipä joku vähän poseeratakin ihan oma-alotteisesti:
Muistelisin, että kuvanottohetkellä olin katsovinani tämän vaaleanpunaiseksi, mutta liekö sittenkin nerkkaamaton tyttö...
Kotiinpäästyä päätin, että nostetaan pennut ulos auton viereen ja anntaan tassutella itse sisälle - pakkasesta huolimatta. Niitäpä ei pakkanen tällä kertaa ihan hirveästi tuntunutkaan haittaavan, vaan jäivät hiukan leikkimäänkin matkalla. Toki mielellään tulivat myös nopsaan sisälle sen mahdollisuuden tajuttuaan.
Myös ruokailu alkaa sujua toivottuun tapaan astioista (ja vähän lattialtakin...) - jos toki edelleen myös imetään
Siellä jossain ne kupit on rynnittyinä...
Muilta osin lisäaktiviteettiä on aiheuttanut myös Taikan joulun aikoihin alkanut juoksu. Taikahan oli tarkoitus tästä juoksusta astuttaa ja nyt ihan livenä ja luomuna, joten toiveena oli, että juoksun alku olisi odotuttanut itseään Nean pentujen luovutusiän yli (ennen sitä ei mahdollisuutta pidempään ulkomaanreissuun). Kun niin ei kuitenkaan käynyt ja Taikalle tulee koko ajan lisää ikää, päätin että käytetään viime kerrasta pakkaseen jäänyt sperma pois. Hankalaksi tilanteen toki teki se, että sitä oli jäljellä vain kolme olkea eli vain yhteen siemennykseen ja siihenkin vähän niukasti. Samoin tärppipäiville osuneet pyhät toivat oman haasteensa, mutta toisaalta tällä kertaa progejen nousu oli normaalimpaa kuin viimeksi. Ensimmäinen proge tiistaina 3.9, seuraava torstaina 5.5, lauantaina 11.8, maanantaina noin 30 ja siemennys (aikamoista Lempäälä-Hki-Mäntsälä-Hki-Lempäälä jne. ajelua!). Jäämme siis odottelemaan sen kummemmitta ennakko-odotuksitta suuntaan jos toiseenkaan.
Jos Taikan kanssa tärppää - joko nyt tai sitten seuraavasta juoksusta luomuna - onkin meillä todennäköisesti pennut vähäksi aikaa nähty. Koko ja Cessie (pikku Nessasta nyt puhumattakaan) ovat vielä nuoria, eikä kummankaan kohdalla ole vielä tehty päätöksiä jalostukseen käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä, eikä ole myöskään kiirettä ainakaan seuraavaan pariin vuoteen. Saadaan seurailla näitä pentueita ja ipanoitten kehitystä kaikessa rauhassa.
Vihdoin sain myös esille vähän useamman kappaleen noista viime kertaisista reilu neliviikkoiskuvista, joten tässä vielä linkit niihin:
Tytöt
Pojat
Kommentit