Maanantai 15.11.

Tämä viikko yritettiin aloittaa heti vähän reippaammissa merkeissä ja loskan jämistä, vesisateesta ja uhkaavasta hämärästä  huolimatta pakottauduin edes tuohon omalle pellolle vähän touhuamaan koirien kanssa. Ajatuksena oli, että jos ei muuta, niin menen vähintäänkin hiukan heittelemään palloa kaikille, josko siihen lomaan saisi jotain upotettua. Cessien & Kipin kanssa otin piiiitkästä aikaa pellolla jo pitkään tyhjän panttina tönöttäneitä vinokeppejä (kelit on olleet epäsuotuisat: lunta / sohjoa / maa jäässä / pimeää, mutta nyt niitä sentään pystyi taas liikuttelemaan). Ei mitään ihmeellisyyksiä, mutta hyväähän se tekee välillä tuotakin muistutella mieleen - ja ylipäätään edes jotain asiaa vähän opetella ja touhuilla. Ruutille päätin sitten huvin vuoksi myös kokeilla vinokeppejä tosi loivina (olis tosin saaneet olla vielä loivemmat näin ensimmäisellä yrittämällä, mutta jotenkin en ajatellut asiaa) ja olihan se aika koikkelehtimista. Nooh, voihan tuota hupimielessä toistekin kokeilla - ei tokikaan tee pahaa pojalle moinen. Keltsin kanssa kokeiltiin ensimmäistä kertaa maahanmenoa lelupalkalla ja se hiffasi homman yllättävän äkkiä. Nää on näitä meidän ihan höpöhöpötreenejä, niin vähän sen kanssa on tehty ja sekin kaikki enemmän leikkiin ja sen juoksemisen katseluun keskittyen , mutta on se niin hellyyttävä - ja hauska.  Muille jotain tottishöpötystä pallon heittelyn lomaan.

 

Tiistai 16.11.

Sääennusteet näytti siltä, että maanantai ja tiistai on viimeiset mahdolliset päivät, kun lumien jämät vielä voisi sulaa metsistä - siitä eteenpäin luvassa enemmän pakkasta ja lumisadetta. Sen vuoksi oli toiveikkaana käytävä kurkkaamassa metsässä ja varmistamassa olisiko vielä mahdollisuus pienten, tällä erää kauden viimeisten, metsäjälkien tekemiseen. Vaan kyllä siellä edelleen oli lunta siihen malliin, että jäljet jäi tekemättä. Tältä erää joudumme siis väistämättä hyvästelemään jälkikauden (ja jättämään muutkin vielä tekemättömät ulkohommat lepäämään lumen alle kevättä odottamaan). Parin-kolmen viikon takaiset jäljet jäivät siis tämän vuoden viimeisiksi. Hinku olisi ollut vielä metsäjäljille päästä, mutta kasvatetaan hinkua talven yli. Toisaalta hyvä näin. Talvi on tullut, jäätyköön maa. Maan jäätymistä on odoteltu matolääkityksenkin merkeissä. Mielelläni madotan nuo juuri maan jäädyttyä ja tänä vuonna madotus tulee ihan tarpeeseen; siinä määrin runsaasti on kaikkea ällöttävää suihin mennyt. Paljoa lunta (tai mitään hirmupakkasiakaan) ei kaivata, mutta saahan tuota sen verran olla, että on kuivaa ja vähän valkeampaa - se riittäisi meille enemmän kuin hyvin.

Kun jäljille ei päästy, mutta metsään olin kuitenkin ajellut, päätettiin homma hyödyntää edes esineruudun merkeissä. Sekin on ollut tyystin tauolla jo useamman kuukauden odottelemassa jälkikauden päättymistä... että tulisi sellainen aika, että jäljille ei enää pääse, mutta lunta vielä niin vähän, että esineruudut onnistuu. Noh. Nyt sitä lunta alkaa jo olla aika lailla, mutta saatiinpahan edes yhden reenin verran ennen talven tuloa muistuteltua mieliin, että sellaistakin voi metsässä tehdä. Alkutekijöissähän tuo koko nuorison osalta on. Cessielle & Kipille vähän koitettiin ensimmäistä kertaa kokeilla sitä, että esineitä voikin olla vietynä kaksi (tai useampi), eikä vain se yksi, jonka vieminen nähdään. Cessiellä ensimmäinen lähetys toiselle esineelle meni hienosti (yllätysmomenttina?), toisella tökki ("mähän hain sen jo, se on sulla"), kolmas taas parempi ja siihen lopetettiinkin. Kipi nostelee esineitä kovin mielellään ja sillä en huomannut samalla tavalla ongelmaa lähteä toiselle esineelle - jos se nyt ehti edes tajutakaan, että homma ei mee samalla lailla kuin ennen . Ruulle ihan pienet yksittäisten esineitten hakemiset läheltä ja Onni kävi lopuksi siivoamassa ruudun (kaksi ensimmäistä takarajalta nopsasti ja hienosti, kolmas otti vähän aikaa, kun oli aika etualalla lumeen osin vajonneena).

Illalla vielä briardtreenit Niihamassa. Ei mitään ihmeellistä, pikaiset kentällä käynnit. Cessien kanssa tuli mieleen, että pitäisi varmaan lähteä pikku hiljaa miettimään liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Seuraamiseen en viitsi niitä vielä yhdistää, kun sekin on vielä niin alkutekijöissään, mutta ihan pallolla vieressä ottaen näytti ensimmäiseksi kokeiluksi kohtuulliselta. Mietitään asiaa.

 

Keskiviikko 17.11.

Ei mitään ihmeempiä ja pääosin muissa merkeissä.

 

Torstai 18.11.

Illalla Cessien & Kipin agikurssit (jatko2, 2. kerta). Lähinnä yksittäisiä esteitä. Puomilla kontaktia - tätäpä täytyisi kyllä päästä jossain treenailemaan kurssikertojen välissä (kun sielläkään ei kuitenkaan joka kerta oteta, enpä taas muista koska olin viimeks ottanut). Pelkkää nokkimista pystyi ottamaan ihan kotiportailla tai kivellä tmv., mutta nyt ei oikein sellaisestakaan ole enää apua. Ehdin todennäköisesti taas seuraavaksi kerraksi unohtaa, missä vaiheessa ollaan, saatikka, mitä pitikään tehdä. Joten jospa tästä jotain muistaisi, niin kirjataan ylös, että Cessiellä hyppäytys alastulolle sivusta, odotuskäsky, itse ensin edemmäs kontaktista, sitten vaihdellen taaemmas, jolloin joutuu menemään ohi (ettei kummassakaan pysähdy kohdalle), koske-käskyllä nokkimaan, vapautus palkkakipolle (tai suoraan palkkakipolle ensimmäisestä nokkaisusta, jos kontakti liiaksi ohjaajassa). Kipi nostettu alastulon yläpäähän, suoraan alas ja keskittymisestä riippuen joko suoraan pysähtymisen kautta palkalle tai hihnan löystymisen kautta palkalle.

 Pe, la, su 19-21.11.

Perjantaille iskenyttä myrskypäivää tuli taas hyödynnettyä kampaamisen merkeissä. Lauantaina ja sunnuntaina yritettiin ulkoilla senkin edestä.