Hiljaista on ollut. Niin blogissa kuin treenailussakin. Kaikkea muuta sen sijaan on puuhattu ahkeraan. Lomailtu, mökkeilty, reissattu - ja vähän ahkeroitukin. Jos normaalisti välillä tuntuu, että kotona ei ehdi käydä kuin kääntymässä, niin nyt tuntuu, että siellä ei ole ehtinyt käydä edes kääntymässä.

Elokuun alkamisen kunniaksi sentään katkaistiin koko heinäkuun (tokosähellyksiä lukuunottamatta) kestänyt treenitauko. Ensin kävin polkaisemassa O-jengille pidemmät jäljet. Ne sujuivatkin ihan kivasti muuten, mutta tuntuu, että Onnin jälki oli sille liian helppo - jotain vaikeutuksia ja jippoja pitäisi seuraavaan jälkeen keksiä. Yllätyksellisyyttä lähinnä. Jotain millä saisi sen ehkä tekemään selkeän virheen ja toivottavasti sitä myötä skarppaamaan. No, Oodin jälki meni myös paikoin vähän säheltämiseksi liian innon myötä, loppuosuus kuitenkin erinomainen. Seuraavana päivänä vuorossa janatreenit eli kaikille kaksi janaharjoitusta, sillä jäi vaivaamaan myös se, että Onni lähti (luonnollisesti tauon jälkeen) hurjalla innolla ja vauhdilla janalle, mutta ihan hirveän vinoon (no joo, oma moka tämäkin, kävelin metsään niin liki janaa, että lähti noita jälkiä kohden), mistä turhan voimakkailla pakotteilla sen pari kertaa palautin ja sain etenemään rauhallisesti ja suoraan. Helpotus oli jälleen, että eipä tuo seuraavan päivän janatreeneissä negatiivisesti näkynyt, vaan molemmat janat ihan onnistuneita. Ensimmäinen himpun vino, muuten hieno - toinen suora ja hyvä, mutta takajälki. Myös Otsolla ja Oodilla edellistä päivää paremmat janat. Nyt täytyy vähän mietiskellä, mitä seuraavilla jäljillä oikeasti yritetään treenata ja keksiä sitä vaihtelua ja vaikeutusta (toivottavasti se vaan ei tarkoita sitä, että niiden tekeminen ja tauko taas venyy ja venyy...).

Eilisissä tottistreeneissäkin sain otettua kaikki neljä mukana ollutta koiraa (Oot ja Bertan) käväisemään kentällä vähän leikkimässä ja jotain pientä tekemässä. Mitään mainittavaa ei kyllä noista treeneistä ole, kunhan humputeltiin, mutta jospa sekin tauko tästä taas katkeaisi. Piikki sai myös oman pallonpureskelutuokionsa.

Sunnuntaina meillä alkoi varsinainen hulina. Aamupäivällä saapui Aia viihdyttämään Onnia ja vähän muutakin porukkaa. Kyllä niillä oli taas kivaa. Illalla kävin vielä hakemassa Hämeenlinnasta pikku Kokon ja siitäpä se temmellys ja vauhti vasta alkoikin. Vauhdikkaat pikkutytöt löysivät toisistaan mitä mainioimmat kaverit ja viipottivat pitkin peltoja tuntitolkulla. Sisälläkään ei olisi juuri maltettu rauhoittua. Ylimmän lastenvahdin tehtävän tällä kertaa saanut Onni (molemmat raisuliinitytöt kestivät Onnia hienosti ainakin sisällä) oli hyväksi avuksi ja pisti sentään pelin poikki jossain vaiheessa alkuyöstä ja valojen sammuttua selkeäsanaisesti sohvapaikaltaan ilmoitti tenaville, että temmellys loppui nyt tähän, nyt on yö ja tässä talossa ei liiku enää kukaan. Aika hyvin talo parin toiston jälkeen muutamaksi tunniksi rauhoittuikin. Meno toki jatkui aamulla vähintään illan veroisena. Ihania tyttöjä molemmat. Aialla taitaa kyllä olla par aikaa jonkinasteinen mörköikä. Sitä ei niin selkeästi huomaa, kun tuo on ollut aina niin kovin reipas, mutta kun miettii miten se on tähän asti rynnännyt rämäpäisenä tilanteeseen kuin tilanteeseen, niin nyt huomaa jonkinlaisen aste-eron ja sen ottavan joitain asioita vähän varovaisemmin. Tuo selittäisi kyllä joitain muitakin viime aikoina ihmettelemiäni asioita. Sikäli mikäli mörköiästä on kyse, niin se mennee muutamassa kuukaudessa ohi, joten katsotaan sitten taas, miltä tilanne näyttää. Koko kyllä hoiti joka paikkaan rynnistelyn kiitettävällä tehokkuudella. Kerrassaan ihastuttavan iloinen pieni tyttö.

Tyttöjen visiitin perimmäinen syy rauhoittikin tytöt sitten iltapäivällä kertaheitolla (silloinkin Kokon häntä tosin vispasi vielä silmien sulkeutumisen jälkeenkin). Ajeltiin Kankaanpäähän lonkkakuviin ja kaikeksi helpotukseksi molempien osalta näytti hyvältä. Aian kuvat lähtivät Kennelliittoon B/B 0/0. Jonkin verran löysyyttä, ei muuta isompaa mainittavaa, joten ehkä kuvataan mielenkiinnosta vielä ensi vuonna uudelleen. Sen verran nuori tuo kuitenkin vielä on. Myös Kokon lonkat näyttivät tällä hetkellä been tasoisilta, löysyyttä tuon ikäisellä luonnollisesti vielä oli. Kyynärissä ei silläkään huomautettavaa. Katsellaan, mitä tuleman pitää.

Kesän mittaan kameraan ja koneelle kertyneitä kuvia pitäisi jossain vaiheessa vähän purkaa ja selvitellä. Jospa tässä pikapuoliin...

Molemmille syksyn briardaiheisille Ranskanreissuillekin on nyt niin lentoliput, autot kuin majoituksetkin varattuna - ja jopa lomat ajoitettuna oikeisiin kohtiin. Mahdollinen ja toivottava syksyn kolmas Ranskanreissu joudutaankin sitten toteuttamaan vähän lyhyemmällä varoitusajalla sikäli mikäli meidän hörökorva juoksua pukkaa. Saas nähdä kuin käy.