Nyt niitä on vihdoin saatu. Ihania kirpeitä ja lumisia kunnon pakkaspäiviä vähän pidempäänkin. Tosin nyt lysti näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan ohi, mutta toivottavasti vain väliaikaisesti.

Uusi kiva blogikin saatiin seurattavaksi, kun Jonna pääsee sellaista ihan työn puolesta kirjoittelemaan Kiin edesottamuksista (vai pitäisikö tuosta sittenkin olla osin peloissaan...) - ja blogihan löytyy osoitteesta http://kiipelissa.blogspot.com/

Taikasta puolestaan löytyy mainioita uusia kuvia Tikkasen Minnan blogista ja kuvagalleriasta. Hienoja, kiitos Minnalle!

Tänään kahden yövuoron välissä (voihan väsymys) tehtiin Oodin kanssa pikareissu Helsinkiin (jos tuota nyt pikaiseksi voi sanoa, menihän noihin tutkimuksiinkin jo yli kolme tuntia). Oodi osallistuu lonkkakipututkimukseen - joskin osallistuminen on vähän siinä ja siinä. Lähinnä käynti vahvisti omat olettamukset siitä, että oireita ei tuolla koiralla juuri ole. Juoksumattotestissä käyttää kaikkia neljää jalkaa tasaisesti ja täysin ideaalin mukaan, eikä muitakaan ongelmia löytynyt. Kuulemma testattujen osa-alueitten osalta niin hyvässä kunnossa kuin voi koira olla. Tästä oli testin vetäjän kanssa puhetta jo puhelimessa pari viikkoa sitten, mutta pitihän se varmistaa, että kyse ei ole vain siitä, että en huomaa oireita (as if, aika hysteerisestihän noita otuksia tulee välillä syynättyä, mutta kaikki mahdollisuudet pitää ottaa huomioon). Koiran kannalta tietenkin loistavaa, tutkimukseen osallistumisen kannalta vähän huonompi juttu; miten mitata, helppottaako jokin aine oireita/kipuja, jos niitä ei ole... Tänään pohdittiin testejen jälkeen samaa asiaa, mutta koska tutkimuksessa on puutetta koirista ja Oodi sikäli hyvä osallistuja, että ei ole kipulääkkeitä tai muita juuri syönyt, niin ollaan nyt toistaiseksi mukana kuitenkin. Kahden viikon päästä on seuraava aika, sitten nähdään, miten jatkossa.

Treenailujen ja muun osalta on vähän sellainen onko pakko, jos ei halua -olo. Ei ehdi, eikä jaksa. Tälläinen talviuni on meille (vai onko se lähinnä minulle, mutta kuitenkin) oikein paikallaan ja tarpeen. Älyttömän hyvä tilaisuushan se olisi treenata tottisjuttuja ja muita pitkien talvikuukausien aikaan kuntoon, mutta kun me saadaan aika kulumaan niin kauhian hyvin muutenkin. Noh, jossain vaiheessa taas. Keräillään rauhassa intoa.

Onneksi ollaan tällä hetkellä remontin vuoksi pääasiassa evakossa kotoa. Siellä ulkoillessamme Oodi aiheutti nimittäin järkytyksen löydettyään metsästä aivan liian läheltä pihaa jonkin ällöttävän jäätyneen pieneläimen raadon. Alkuun luulin sen vain jotain keppiä tai muuta aarretta kuljettelevan ja välillä pysähtyvän tarkemmin tutkimaan (en edes viitsi ajatella, että syömään) ja taas jatkavan matkaa. Sitten aarre rupesi näyttämään epäilyttävän könttimäiseltä ja aivan kuin sieltä olisi jotain höllyviä raajoja tai muuta roikkunut - ja paniikkireaktion myötä oli pakko vain paeta muiden koirien kanssa sisälle, oven raosta huudella mahdollisimman kaukaa Oodi irrottamaan aarteensa ulos ja jättää sitten Oodi kuistille odottelemaan apuvoimien saapumista (eihän tuollaista ällötystä suussaan pitäneeseen koiraan voinut ihan heti edes koskea). Ällötyksen olomuotoa en totisesti tarkemmin kyennyt tutkimaan, enkä halunnut muiltakan edes kuulla sen olemuksesta sanaakaan (paitsi sen, onko mahdollista, että se oli rotta... kaiketikin hysteerisyyteni tuntien asiaa yritettiin kierrellä, mutta eipä se kiertelystä parane, saattoihan tuo rottakin kuulemma olla, iso sellainen vieläpä, vaikkakaan ihan varmuuteen ei asiasta päästy). Hienoa. Keinot on vähän vähissä, kun en naapuruston kissojakaan tahdo vahingossa myrkyttää. Kovin vähällä on ilmeisesti tähän asti rottien (ei koskaan ennen havaintoja) ja hiirienkin kanssa päästy. Keräilläänpä siis myös rohkeutta kotiinpaluuseen.