Jälleen saatiin mammakoira meille, joten tästä se taas toden teolla alkaa. Nea vaikuttaa kyllä varsin pirteältä, syö hyvin ja on oma iloinen itsensä. Liikkuminenkin on vielä kohtuullisen kevyttä - lähinnä verrattuna vielä tuoreessa muistissa oleviin mielikuviin Momosta kesäkuun lopussa. Toki Neakin kankea ja hidas on verrattuna normaaliin olotilaansa ja menee makoilemaan mielellään (vähän niinkuin vatsansa viereen), mutta sellaista tukalan näköistä oloa kuin Momolla ei Nealla vaikuttaisi olevan lainkaan. Ihmiset ja kylässä olleet lapset otettiin vastaan iloisena, eivätkä muut koiratkaan saaneet normaalista poikkeavaa vastaanottoa. Kesän helteet varmasti vaikeuttivat entisestään Momon oloa, mutta ei Nea niin isolta vaikutakaan (toki eri rakenteinen koira - ja karvatkin vähän peittävät). Saattaisi siis olla tulossa vähän pienempi pentue, mutta se nähdään sitten noin viikon kuluttua.