Sunnuntaina treenailtiin taas briardporukalla. Päätin yrittää hankkia itseni paikalle jo hyvissä ajoin ennen treenien alkua, jotta ehtisin O-köörin kanssa kokeilla eteenmenoja. Syksyllä nimittäin otin tavoitteeksi treenailla niitä talven aikana kuntoon - pääsipä vain jossain vaiheessa moinen tavoite unohtumaan. No, onhan tässä vielä talvea jäljellä... Paikalle pääsyni kuitenkin venähti jonnekin varttia-kymmentä vailleen, joten Pipsa ahkerana olikin jo ehtinyt paikalle - ja heti perääni taisi Susannakin jo paikalle kaasutella, muiden seuratessa pikku hiljaa perässä. Päätin kaikesta huolimatta kerrankin toteuttaa ahkeran suunnitelmani ja pidin hetken verran omaa kivaa parkkipaikan nurkassa.

Siispä lähinnä tilanteen tarkistus, missä kunnossa kenelläkin liike on. Sellainen huomio ainakin tuli tehtyä, että oranssi kartio ei taida valkoiselta lumelta juuri erottua koiran silmään. Merkkasin nimittäin narupallon paikan sillä, eikä homma nyt ihan mennyt niin kuin olin kuvitellut. Pari toistoa jouduin kullekin ottamaan saadakseni onnistuneet suoritukset - sinällään liike tuntui edelleen kaikilla olevan muistissa, mutta petrattavaa kyllä riittää. Useammalla kentällä ja eri suuntiin pitäisi saada treenatuksi - ja ehkä jopa joskus myös sitä maahanmenoa. Näillä treenimäärillä liike vaan ei varmaan koskaan tunnu niin varmalta, että uskaltaisi maahanmenoa juuri sekaan ottaa liikkeen yhteyteen. Lisäksi Otsolle liikkumaton narupallo ei taida olla riittävä palkka. Kyllähän se sinne juoksee ja ihan laukatenkin vielä, mutta samanlaista vimmaa ja vauhtia ei ole kuin Onnilla ja Oodilla. Täytynee siis vähintäänkin vaihdella ruoka- ja pallopalkan välillä, ellei tässä liikkeessä kokonaan ruokaan siirrytä.

Varsinaisissa treeneissä - parkkipaikannurkkatreenailun jälkeen - Bertta käväisi ottamassa taas pari toistoa ohjattua noutoa. Tai siis sen alkeismuotoa. Täytyy yrittää aina muistaa hyödyntää "liikkeenohjaajien" apua (Susanna-raukka).

Muita en yhteistreenailuihin viitsinyt ottaakaan. Kentällä on aina sellainen tuuli, että Onnin silmille riitti tuo yksi pikaisempi kerta, eikä muidenkaan osalta ollut mielessä ihmeellisempää ajatusta treenin sisällön jatkoksi, joten jätettiin ensi kertaan.