Maanantai 25.10.

Ei muuta kuin vanhempaan jengiin (& Keltsiin) keskittymistä (nuoremmille taas tulossa muutama treenipäivä ja työputki osaltaan estää myös ehtimästä isompia).

 

Tiistai 26.10.

Cessielle, Kipille & Ruutille jäljenpätkät Akun Tehtaan nurtsille (noh, Onnille myös sellainen pienen pieni hubbabubba pätkä - tosin testasin ensimmäistä kertaa ihan oikean tien ylitystä (ei kärrypolun tmv. pikku metsätien, joita kokeissakin on) ja sehän meni mainiosti, namia jäljellä kyllä oli). Cessielle tein nyt ihan normi namijäljen. Ei siis kulmahämyä - niitä kun on pari takana ja ajattelin, ettei liikaa opi ennakoimaan mitään mun häröilyistäni. Samalla yritetään pidentää niitä tyhjiä pätkiä, nyt kahdeksan askelta pisimmillään... Kipille & Ruulle sen sijaan jätin ensimmäiset tyhjät: viisi yksittäistä tyhjää askelta molemmille. Ei aiheuttanut ongelmaa, mutta täytyy yrittää malttaa edetä rauhallisesti (siispä ainakin muutama samanlainen vielä ennen kuin lisätään edes kahteen). Oon kyllä tyytyväinen, että ollaan vielä päästy talven alla jäljestämään tähänkin asti - on edes jotain pieniä edistysaskelia päästy ottamaan. Josko sitä ihan oikeaa kulmaa vielä Cessien kanssa pääsisi tälle vuotta kokeilemaan, niin olisin täysin tyytyväinen.

Kauden saldona tyhjiä on kesän mittaan lisäilty, edelleen jatkaen, nyt päästy kulmahämyihin asti, niin eiköhän se kulman kokeilu tuohon päälle olisi sellainen, johon voisi tyytyä... keppeihin/esineilmaisuun asti kun ei taideta millään päästä. Lisäksi loppukipon/-kasan sijaan on nyt ollut käytössä kaksi namikippoa (välipalkka ja loppupalkka, jos jäljen pituus sen vaan on sallinut), joilla muutamalla viimeisellä kerralla on otettu maahanmenoa. Jäljen pituus on tyhjien myötä toki myös hiukan noussut, vaikka edelleen olosuhteitten pakosta varsin lyhyisiin, noin 100 askeleen jälkiin, joudutaankin tyytymään (ei sopivia paikkoja, joihin pidempiä pystyisi tekemään). Ei tokikaan voi olla ajattelematta, jotta miksi ihmeessä se kesä menikin niin hurahtaen ohi ja vasta loppukesästä/syksyllä taas aktivoiduttiin - voitais taas olla edes vähän pitemmällä jos... mutta joo, tukalat helteet ja vissiin moni muukin asia esti. Pentujen kanssa ollaan tähän asti edelleen tehty niitä joka askeleella nami tai useampi jälkiä, pituutta on hiukan yritetty pidentää - tosin niilläkään ei samoista olosuhteista johtuen yli 100 askelta taida juur olla tehty. Niilläkin nyt muutamana kertana otettu kuitenkin mukaan nuo namikipot ja niillä maahanmenon opettelu - ja päästiin kuin päästiinkin myös niitten tyhjien kokeilemiseen asti. Ihan tyydyttävää siis näin näissä meidän oloissa.

Sama koskee tottista. Cessien kanssa alkaa nyt havaita ensimmäisiä pieniä edistysaskelia, kun ollaan vihdoin edes vähän säännöllisemmin treenailtu. Sen kanssa toki on mennyt pidempäänkin kaikenlaisten asioitten jaloissa (viime vuonna Momon pentujen syntyminen kesäkuussa ja loppukesä sitä myötä niitten merkeissä, syksyllä Nean astutusreissu ja talvi pentumerkeissä, vähän kevättäkin muutaman pennun jäätyä pitempään, jäätävän kylmä talvi (paleltiin viime talvi myös sisällä rempan jäätyä vaiheeseen ja vaikutti kyllä kaikkeen), tukalan kuuma kesä, jota edelleen leimasi myös viimeisimmät pennut ja lauman koon kasvu yhdeksään... Pentusilla sen sijaan tottiksessa ei vielä mitään edistysaskelia, mikä vois melkein ahdistaa, mutta eipä viime aikoina olla tottista juur treenailtukaan (mikä vois ahdistaa sekin ), kun yritetään ottaa tuo pieni jälkispurtti kiireen vilkkaa ennen lumia ja pakkasia. Mikä siinäkin on, että ilman dead lineja ja muita pakottavia kirittäjiä, kuten nyt tuota talven tuloa, ei meinaa saada mittään aikaseks (oltaispa vaan otettu moinen spurtti jo aiemmin). Noh, talvella sitten tottista toivon mukaan.

 

Keskiviikko 27.10.

Briardtreenit. Pimeää alkaa tulla niin aikaisin, että taisi olla tän syksyn viimeinen treenikerta tuolla valaisemattomalla kentällä. Otettiinkin koiria poikkeuksellisesti yhtä aikaa treenailemaan ja kentällä oli muutenkin huimasti väkeä. Cessiellä ei ongelmaa, mutta pikkumustat odotetusti ottivat häiriötä. En uskalla niitä tuolla oikein kunnolla vapaaksi päästää, silloin kun muita ryhmiä on ihan vieressä, mikä tietysti vähän vaikeuttaa leikkimistä ja palkkaamista. Ruutin ympärilleen katselusta ja hitaasta syttymisestä en ollut yllättynyt (vaan sitten kun se malttaa ja syttyy, niin sittenhän se kyllä leikkii ja puree kunnolla), mutta Kipin kanssa hiukan ahdisti. Sehän on kyllä kovin helppo ja nopea innostumaan, mutta varsinkin illan hämärtyessä muut koirat selkeästi vähän häiritsivät hommaa, keskittyminen kärsi ja sitten sitä pitää vielä itse hermostua ja sen jälkeenhän ei oo kellään kivaa, kun koira sen kuitenkin vaistoaa, plaah . Ois tuon voinut toisella tavallakin tehdä, niin olis jäänyt ainakin itselle parempi mieli, kun ei ees ollut mikään iso juttu. Noh, jos ei muuta, niin ainakin muistutus siitä, että häiriöihin totuttamiseen tars varmaan tehdä joku suunnitelma...

 

Torstai 28.10.

Cessien & Kipin agit (jatko1-kurssi, 6. eli viimeinen kerta). Tais olla tähän astisista pisimmät radanpätkät putkipyörityksillä ja aidoilla. Cessie meni ensimmäisen, ehkä hiukan helpommin hahmotettavan radan jo varsin sujuvasti - Kipille tuotti hankaluuksia yksi aita kulmineen, kun lukkiutui taaempana houkutteleviin putkiin (lisäksi huomasin lopputunnista, molempien ratojen jälkeen, kun otettiin ihan yksittäisiä esteitä, että se oli tuossa vaiheessa jo selvästi väsynyt, vaavi).

Matkalla oli tarkoitus tehdä taas jäljet, mutta aikataulutus petti ja homma jäi odottamaan vuoroaan.

 

Perjantai 29.10., lauantai 30.10. ja sunnuntai 31.10.

Asiat ei aina mee ihan putkeen (aiheeseen liittymättömiltä osinkaan), kaikenlaista hommaa ja kiirettä ja toisinaan on muutenkin parempi keskittyä lähinnä ulkoiluun, joten varsin vähäiseksi jäi loppuviikon treenisaldo, vaikkei ehkä saldo muuten. Jäljenpätkät kuitenkin käytiin tekemässä.

Cessielle ei ottanut onnistuakseen enää kulmahämy - alkoi pysähtyä viimeiseen askeleeseen ja nostaa päätään ja kääntyä taaksepäin. Tämä ei nyt kuitenkaan ehkä ollut sitä, mitä piti, että koiraa ei onnistu enää huijaamaan. Mielestäni se ei nimittäin juurikaan liikuttanut kuonoaan eteenpäin viimeisestä askeleesta, vaan ihan vaan lopetti jäljestyksen viimeiseen askeleeseen kääntyen taakse päin ja tokikin aloin epäillä, että se tekee sen jonkin sellaisen vaikutuksesta, mitä itse teen (jokin ele tai jopa haistaa, kun otan lihapullat käteen?). En tiedä. Voisiko se muuten mitenkään huomata, että jälki loppuu siihen. Joka tapauksessa katsoin parhaimmaksi jättää näin vaikean säädön enemmän kokeilemisen osaavammille ja vaan tehdä seuraavaksi sen kulman näillä etukäteisvalmisteluilla.

Ensimmäinen kulma vaikutti kohtuulliselta - enemmät johtopäätökset vedetään ehkä muutaman toiston jälkeen. Kun askelta ei edestä päin löytynyt, alkoi haistella sivulle, josta se löytyikin, mutta meni toki hiukan epäuskoisesti (miten se tänne voi mennä) ja sillä tavalla hassusti, että ei kääntänyt itseään jäljen suuntaan, vaan meni ensimmäiset askeleet sivuttain (suunnilleen ensimmäisiltä kulman jälkeisiltä nameilta lähtien suoraan). Vaan ei paha kuitenkaan. Meidän tähtäinkin kun lienee kuitenkin metsässä, niin en tiedä, kuinka tarkkaan näitä nyt on järkevää lähteä hiomaan. Jäljen perusteet, kulmat ja kepitkin haluaisin kuitenkin saada otettua "pellolla".

Kipillä & Ruulla nyt kuutta (yksi lisää edelliseen ) yksittäistä tyhjää askelta. Ihan ok ne taitaa sujua, kun pari kertaa on tullut hämärää, ennen kuin olen saanut jäljet ajettua pois, enkä ole ihmeempää huomannut tyhjien kohdalla (vaikken ole kaikkien tyhjien osalta ollut varma tarkasta sijainnista). Ensimmäisillä tyhjillä oli vähän sellaista "eikö tässä askeleessa tosiaan ole namia" tarkempaa haistelua, nyt ehkä välillä aavistuksenomaista vauhdin kiihtymistä havaittavissa. Nyt alkaa tosin olla sellainen olo, että voisi hiukan pitää taukoa jäljistä (vaikkei muuta, niin viikon verran tmv.) ja jos kelit vielä jatkuu, niin tehdä sitten ehkä vielä pari ennen talvitaukoa (Cessielle toki kokeillaan vielä tuota kulmaa).

Sunnuntaina onniteltiin lisäksi Berttaa 11-vuotissynttäreitten johdosta. Paljon onnea ikinuorelle mutakuonolle!