Laitetaan heinäkuisia tunnelmiakin edes yhden päivityksen verran.

Alkukuusta saatiin mieleinen vieras, kun Taika tuli vajaaksi viikoksi hoitoon isäntäväen hakiessa perheenlisäystä.

Kaikkein mieleisin kaveri Taiskuselle oli Piikki. Se on edelleen ihana ja kunnioitettava ja sitä pitää kovasti pusutella - ihan tuli vanhat kuvat kaksikon leikeistä mieleen.

Ruuti osoittautui myös Taikan mielestä hurmaavaksi nuoreksi mieheksi - Piikki ja Ruuti taisi olla ne mieleisimmät leikkikaverit - ja toki Kepan kanssa juttu sujui. Kipillä oli taas piiiitkästä aikaa kaveri, jota sai nujuuttaa olan takaa (vähän liiaksikin, niin että menoon oli välillä puututtava). Muista ei tullut napsittua kuvia, mutta tuosta Piikin ja Taikan ystävyydestä tulee aina niin hyvälle mielelle.

Oodi sai heinäkuun helteitten kunniaksi taas kesätukan. Hiukan liian lyhyt terä mulla on tuossa koneessa, joten jälki ei ole kovin siistiä, kun yrittää sillä jättää ihan himpun pidemmäksi kuin pelkäksi nahaksi, mutta äkkiäpä se tuosta tasoittuu.

Tähän mittaan ehti tukka kasvaa

Vaan kyllä nakuna kelpaa viuhahdella

Treenailut on edelleen ollut kovin vähissä. Piikin ja Oodin kanssa oon muutamaan otteeseen ottanut pikku pätkät tottista lenkin päätteeksi ja/tai kun lähiössä on ollut huonot vapaanapitomahdollisuudet (pääsevätpähän edes touhuilemaan ja pallon perässä juoksemaan). Eikä voi kuin ihastella. Vaikka fysiikka alkaa olla jo vähän huteraa, niin Piikin kanssa tekemisessä on edelleen sitä jotain - ja edelleen se treenin jälkeen haluaa pitää palloa koko automatkan ja vielä kotonakin hyppää se suussa sänkyyn. Ja miten koko koira näyttää niin hyväntuuliselta ja nauravalta pitkän aikaa <3.

Onni puolestaan on päässyt ihan muutaman kerran hyppelemään tokoestettä. Ihan testailumielessä olen kokeillut, miltä näyttää. Kunnon lämmittelyn jälkeen ensin kertaalleen hyppynoutona yli 60 cm, sitten 70 cm ja lopuksi 80 cm. Nuo korkeudet on menneet sujuvasti, mutta enempää en ole kyennyt korkeutta nostamaan. Siinä ja siinähän se varmaan olisi kisakokeilun kanssa, mutta jälkikolmosen paikat taitaa muutenkin olla niin kiven alla, että ehkä me vaan (pikkuisen mielen pohjalla kaihertaen) jätetään väliin...

Joku sellainen asia niin Piikin, Oodin kuin Onninkin tekemisessä on, että toivottavasti sellaiseen törmään jatkossakin jonkun koiran kanssa - tai toivottavasti sellainen tulee nuorisosta treenin myötä esiin. Joku sisäsyntyinen vimma tai kiihko sitä ehkä parhaiten kuvaisi ja vaikka moni muukin koira tuntuisi iloiselta tehdessään, niin tuo on vaan joku sellainen asia, jonka myötä ei koskaan tarvitse pelätä, että koira hyytyy kesken - jotenkin sen vaan itse tuntee, kun koira on vierellä. Osa on toki sitä, että koira nostaa itse itseään, mutta ei se ole pelkkää sitä. En tiiä. Järkeväähän se on käyttää aikansa näin nuorten treenaamisen sijaan ;p. Mä taidan olla muutenkin liiaksi sellainen, että teen sitä, mikä tuntuu kivoimmalta sen sijaan, mikä voisi olla fiksuinta tai tavoitteellisinta - ja monesti juuri se ei-tavoitteellinen homma on sitä rentoa ja mukavaa. Vaan vielä on treenikautta jäljellä ja mullahan se käynnistyy tunnetusti aina hitaasti, joten jotain yritetään vielä tällekin kautta saada opeteltua.

(Sisaruksia: Bertta, Otso & Oodi ennen nakuilua)

Viikonlopun tulossaldo 

Eilen kävi Nessa MH-kuvauksessa Mustasaaressa. Aika lailla itsensä näköisen kuvauksen tyttö sai - ehkä muutamaa kohtaa lukuunottamatta (ja hiukan jäi ainakin Pipsaa mietityttämään etäleikki, jossa Nessa kyllä saapui heti avustajan luo, mutta avustajan alkaessa puhumaan, sai tyypillisen riemurallihepulinsa juosten häntä sojossa Pipsan luo ja taas takaisin avustajalle, mutta arvostelussa tuo ei näy). kokonaisuutena nopeat reaktiot, nopeat palautumiset.  Arvostelulomake löytyy linkin takaa ja videota odotellaan mielenkiinnolla nähtäväksi :). Hyvä Nessa ja Pipsa!

Cessien kanssa puolestaan kävin eilen BH-kokeessa ja menihän tuo onneksi läpi. Peruutuspaikalta päästiin kokeeseen ja pari päivää ennen koetta tajusin, mitä kaikkea onkaan täysin treenaamatta (sellaisia pikkujuttuja kuin maasta, paikallaolosta tmv., istumaan nousemista, tai ylipäätään istu-maahan siirtoja, luoksetulon edestä sivulle tuloa ym. ei olla koskaan edes kokeiltu - ja se luoksetulon loppuasennon treenauskin oli vielä vähän vaiheessa ja koiralle epäselvää, milloin painetaan täysillä jalkojen välistä läpi ja milloin pysähdytään eteen). Pikkujuttuja sinällään, eikä se kovin arvostelussa näkynyt, mutta juuri nuohan siellä sitten vähän tökkikin. Cessie on rauhoittunut viime aikoina kovasti ja kentän laidalla vuoroa paahtavassa kuumuudessa hiki virraten odotellessa ja koiran vain löysän näköisenä makoillessa näin kauhukuvia, miten en saa sitä edes seuraamaan mukana ja miten se paineistuu jännityksestäni, eikä tee yhtään mitään ja... Vaan ihan ok se meni ja koira kummasti nousi heti, kun alettiin hommiin. Tuomarin mukaan kivan energinen ja iloinen koira, vaikka itseäni jäikin hiukan kaivelemaan, etten saanut sitä ihan siihen parhaaseen vireeseensä. Paljon olisi ollut vielä treenattavaa (ilmoittautumisiakaan ei oltu koskaan kokeiltu - toki se sinällään on Cessien kanssa helppo nakki, kuten myös kaupunkiosuus, mutta ihan virittämisen kannalta tuokin ehkä kannattaisi ottaa ja opetella) sellaiseen omasta mielestä optimaaliseen suoritukseen, mutta toisaalta oli hyvä nähdä missä mennään ja että koira oikeasti kestää jo palkkaamattomuuttakin ja toisaalta se, mihin asioihin ja mielentilaan virittymiseen pitäisi osata kiinnittää vielä lisää huomiota.

Tälle vuodelle taisi olla tavoitteena edes yksi tuloksellinen koekäynti, se taitaa olla nyt saavutettuna, joten voinee huokaista helpotuksesta. Vaan taitaa tuo viime vuosien niukka koeosallistuminen alkaa tehdä tehtävänsä, sillä ikinä ennen en muista näin jännittäneeni ennen koetta. Itse asiassa yleensä en ehdi jännittämään juuri lainkaan, kun porhaltelen paikasta toiseen, että ehdin ja pääsen ylipäätään lähtemään, mutta nyt oli jotain ihan muuta... Ja BH-kokeen Cessien kanssa kun nyt ei luulisi olevan iso jännitettävä asia. Se kun on kovin sosiaalinen ja mutkaton koira kaikissa tilanteissa ja ainakin toistaiseksi vaikuttanut olevan kovin hyvin hanskassakin pysyvää sorttia - toki tottiksessa voisi aina tapahtua mitä vaan ja tulla vaikka hylsy, mutta ei sen nyt ainakaan hallitsemattomaksi tai kenenkään kimppuun hyökkääväksi voisi kuvitella silloinkaan ryhtyvän. Summa summarum, en tiedä mikä jännityksen aiheutti, mutta koville otti :D.