Ihan pakko tehdä pikainen päivitys, kun pentuja leikittäessä tulee aina niin hyvälle tuulelle. Sinällään tosi positiivista on ollut jo se, että koko pentue leikkii - kaikki pennut innostuvat saalis- ja taisteluleikeistä, käyttävät suutaan ja kanniskelevat leluja. Erityistä huvitusta on tuottanut ruskea ja sininen poika. Ruskea leikkii kuin vanha tekijä, taistelee tosi voimakkaasti ja hyvällä otteella, ihan kuin olisi tehnyt sitä aina - ja toisesta kerrasta lähtien on jo palauttanut lelunkin. Sininen on nopealiikkeisempi ja kunnon murraustaistelut saa senkin kanssa aikaan. Mikä hauskinta, sillä on tapana suorastaan hypätä syliin, kun se palaa lelun kanssa. Muutoin se onkin sellainen kontaktinhakuinen pusupoika.

Ikävämpi puoli asiassa on se, että nämä kaksi poikaa olisivat vailla omia kotejaan. Toki potentiaalisia tyttöjäkin vielä on vapaana, mutta näissä pojissa olisi ainesta harrastuskoiriksi, enkä niitä muunlaisiin koteihin haluaisi myydä - enkä toisaalta uskaltaisikaan, sukua tuntien ties millaisia vilperttejä niistä (varsinkin ruskeasta) vielä tulee. Huolestuttaa kovasti, kuinka kauan joudutaan koteja etsimään (näihin sopii tulla tutustumaan, jos on harrastuskaveria vailla!). Vaan on ne niin rakkaat, ihanat pojat, huvituksen tuottajat.

Perusteellisempi kuusviikkoispäivitys seuraa myöhemmin kuvien kera, nyt vaan fiilistelen ihania pentupuuhia.

Muilta osin viime aikojen stressi alkaa vaatia veronsa ja pari viime yötä - kuin näemmä myös tämäkin - on tullut valvottua unta saamatta. Ei voi kieltää, etteikö olisi kerääntynyt liikaa kaikkea (tokikaan koira-aiheiset eivät ole niitä ainoita) ja olisi varsin uupunut olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vielä kun nukkumattomuuden seurauksena näemmä tavaratkaan ei pysy käsissä, niin haavereitten suma on valmis (nimimerkillä mitä kaikkea onkaan tässä pelkästään illan aikaan mennyt rikki). Rentouttava lomaviikko siis. Vaan tästähän se taas, kun stressi helpottaa. Onneksi on nuo 11 pientä ilon ja ylpeyden aihetta. On ne vaan hienoja reippaita penneleitä jokainen. Joku voisi kuvitella niistä aiheutuvan stressiä, vaan ainoa sitä aiheuttava asia on hyvien kotien löytyminen ja pikkuisista luopuminen, muutoin ovat enemmänkin stressinpoistajia (työtä toki on, mutta se on vain sitä, työtä).

Nessapäivityksenä hoidin tyttöä tänään päivällä Pipsan ollessa töissä ja tilanne on aika lailla ennallaan. Kuume on pysynyt alhaalla ja ruokahalu hyvänä. Mieli on myös varsin pirteä (ja ilostui hurjasti kyläilleistä lapsista), mutta jalaton on tyttö edelleen. Ilmeisesti toipumisjakso tulee olemaan varsin pitkä tie, mutta pieniä edistysaskeleita ja valonpilkahduksia on havaittavissa jo silloin tällöin.