Vuoden toinen briardleiri takana. Tällä kertaa pääteemana vietinnostoharjoitukset ja kouluttajana Saranpään Hessu. Jälleen mukava viikonloppu täynnä touhua ja uutta opittavaa.

Ihme ja kumma mikään ei ollut kolmessa vuodessa (eli sitten Onnin viime purujen) itsekseen muuttunut. Ohjaaja ei ymmärtänyt aiheesta juuri sen enempää kuin aikaisemminkaan, oli ihan yhtä käsi kuin ennenkin ja koirakin oli sama vanha Onni - hyvine ja huonoine puolineen. Lauantaina otettiin pikainen näyttäytymiskierros ja kaksi kierrosta leikkiä/puruja. Onnilla ensimmäinen kierros purutyynyyn, toinen hihaan. Sen verran kivaa taitaa touhu olla, että ei se ollut sieltä muistista mihinkään kadonnut, vaikkei koira kentälle tullessaan moista mieluisaa yllätystä osannut odottaakaan. Sunnuntaina oli ohjaaja (ja ehkä vähän koirakin) jo väsymyksestä ja kuumuudesta niin tokkurainen, ettei jaksanut ottaa kuin yhden kierroksen. Ne ongelmat tulivatkin sitten viimeistään sunnuntaina oikein kunnolla esille. Jostain ohjaajakonfliktin tapaisesta ohjaajan lähestyessä hihaa muistelen joskus aiemminkin jotain kuulleeni. Ei siitä sen enempää. Sinällään kivaa puuhaa (erityisesti Onnin mielestä) ja kyllähän tuossa paljon koirasta näkeekin (erityisesti jos osaisi katsoa), mutta ohjaajalle ei sovi lajit, joita ei voi treenata yksin yön pimeydessä ja syvällä metsän siimeksessä. Sen verran kuitenkin ahdistaa, kun joku (saatikka kaikki) katsoo, mitä tekee silloin kun on kyseessä asia, josta ei riittävästi ymmärrä, eikä yhtään tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kädestä pitäen opastusta tars siis saada, jos lajiin tahtoisi enemmän perehtyä. Mutta me taidetaan pysyä edelleen siellä metsän siimeksessä.

Kivaa oli kuitenkin muiden reenejä seurata ja ei kait sitä voi olla jotain tiedonripettä tarttumatta aina silloin tällöin mukaankin. Perspektiiviä asioihin saa ainakin.

Vapaamuotoisestikin puuhasteltiin. Perjantai-iltana startattiin aktiivisesti ja tallattiin esineruutu pihapiirin metsikköön. Viime kisat ja esineruudun yhtäkkinen epäonnistuminen mielessä otin Onnin kahteen kertaan treenaamaan. Ensimmäisellä kerralla kaksi esinettä. Helpompana Aian palloilla varustettu köysilelu, josta Onni, yllättäin, puraisi pallon rikki (anteeksi!) ja vaikeampana autosta löytynyt pienehkö kovamuovinen jääraappa. Jääraapan löytyminen kesti vähän pitempään, mutta molemmat kuitenkin nousivat. Makupalat unohdin ottaa mukaan, joten palkka vain toisen esineen jälkeen patukalla. Toisella kierroksella kolme vierasta esinettä - yksi keskivaiheilla, kaksi takana. Keskivaiheilla olleen esineen merkkasi heti, mutta paikallistaminen kesti. Liekö siksi, että noilla main oli hiukan eri kohdissa ollut useammalla koiralla esine. Kaksi muuta löytyi nopeammin. Tällä kertaa Frolicitkin mukana, joten kahdesta ensimmäisestä palkka niillä, kolmannesta patukalla. Meille varmasti oikein hyödyksi kerrankin esineruutua treenailla. Hakutreenejäkin käytiin illalla seurailemassa.

Lauantai-iltana päivän treenien päätteeksi makkaranpaistoa odotellessa puolestaan polkaistiin muutama metsäjälki. Onnille janaharjoitus vieraan polkemana ja vieraalla kepillä. Ihan ok. Päästiin seuraamaan myös Momon, Aian ja Ziran jäljet.

Lauantai-iltana ei vissiin saatu jäljestämisestä tarpeeksi, joten herättiin sunnuntaiaamuna puoli seitsemältä uudelle keikalle... Ylösnousu ei ollut ihan helppoa, kun pehkuihin oli painuttu kahden jälkeen yöllä ja päivän mittaan väsymys kyllä pudottikin sitten sunnuntaita perjantain ja lauantain aktiivisuustasosta (pari aikaisempaa yötäkään kun eivät toki unenmäärällä olleet pilattuja). Jälkien vanhemista odotellessa ahkeroitiin kuitenkin aamutuimaan myös tottiskentällä. Onnille en kisojen jälkeen ollut ottanut palauttavaa eteenmenoa, joten seuraamisen perään sellainen ja muutama hyppy vieraan näköisen esteen yli (eipä siinä vierauden takia tainnut ongelmaa olla, parilla ensimmäisellä kerralla kyllä kosketus muuten vaan, loppuun sentään puhdas ylimeno).

Siispä kiitos taas leiristä järjestäjille, kouluttajalle ja mukavalle seuralle. Oli kiva, kun näki sijoituskoiriakin taas treenailemassa. Näillä eväin jatketaan eteenpäin (kunhan saadaan nukuttua univelat pois).

Bertan jalan suhteen ei vielä olla viisaampia - tai ainakaan sen suhteen, miten se kestäisi treenailua. Tämä päivä kun meni tiiviisti muissa hommissa. Viikonloppu poissa kotoa tarkoittaa aina hommien jäämistä rästiin niin tuon lauman kuin muidenkin asioiden suhteen, joten niitä on nyt yritetty vähän kuroa kiinni. Mutta jospa huomenissa (tai ainakin lähipäivinä) ehdittäisiin testailemaan - ja ehkä jopa purkamaan kamerassa odottavia leirikuvia.