Muutama kuva ja pikaiset kuulumiset, kun uni ja väsymys tuppaa iskeen nykyään jo kesken päivitystenkin.

 

Viime viikon loppupuoli vierähti pitkälti Kirpun tulon merkeissä. Perjantaina käytiin eläinlääkärissä ja samalla otettiin Kirpulta verikoe, jonka perusteella ainakin maksa-, munuais-, verensokeri- ym. arvot kunnossa, jipii (koon vuoksi huolestuttaa, mutta nyt seuraillaan rauhassa ja katsotaan tutkitaanko vielä lisää). Eläinlääkäriaseman ulkopuolella vähän sentään katseltiin samalla liikennettä.

Lauantaina käytiin taas pareittain pentupiirissä (kyllä huomasi kuinka tärkeitä nämä viikot ovat; Kirppu ei ole noin 3 viikon poissaolonsa aikana muita koiria paitsi Nean ja pentuesisaruksensa nähnyt ja ero muihin pentuihin oli selvä, onneksi pikkumies on nopeasti tottuvaa sorttia - sama toistui Berttaa ja Otsoa moikatessa, alkuun pelotti ja komennettiin, vaan pian jo käveltiin päällä) ja koko porukalla briardtreeneissä ihmisiä moikkaamassa (huoh, ei ne joukolla käyttäydy kovin sivistyneesti - kaikkea pitää jahdata ja maistella).

Sunnuntaina pennut pääsi taas mukaan parkkiluolaan auton siivousreissulle. Aikamoista rallia vetivät pitkin käytäviä. Siivous oli tarpeen, sillä keskiviikkona olikin vihdoin vuorossa auton huolto ja kovimmilla pakkasilla hajonneiden takaluukun ylhäällä pitävien systeemien (juu, en tiedä, miksi kutsutaan) korjaus. Onkin ollut aikamoinen urakka pentujen autoon ja autosta roudaaminen, kun jollain ruumiinosalla on pitänyt tukea luukkua, jollain availla/sulkea veräjiä, yhdellä ottaa jotain tiettyä pentua ulos autosta tai laittaa autoon ja toisella estää ylimääräisiä tulemasta... Vaan kyllä korjauksen jälkeen taas kelpasi!

Harvinaista herkkua saada monta pentua samaan kuvaan

Alkuviikosta Kirppu palasi Nean luokse ja sininen poika puolestaan pelästytti olemalla vähän vaisu ja kakkaamatta. Kaiketi jotain sopimatonta kaikesta revitystä ja syödystä materiaalista (lelut, peti jne.)  oli mahaan joutunut. Purkillinen tankoparsaa (terävien osien varalta) ja puoli pullollista öljyä, pari yötä hermoilua, mutta lopulta kunnon kakka tuli. Sellainen ei-noin-pieneen-koiraan-voi-noin-paljoa-mahtuakaan kokoinen. Mitään ylimääräistä en joukosta toistaiseksi löytänyt, mutta seuraillaan tilannetta. Tällä viikolla ei juur muuta ole sitten tehtykään kuin käyty yksittäin vähän ostarilla pyörimässä ja katselemassa vilinää (ja Pipsaa, kiitos!). Aikamoinen stressihän tuosta koko ajan on, kun tietää, että enemmän pitäisi yksittäin ehtiä - ja miettii, kuinka paljon omissa kodeissaan olevat pennut pääsevät joka päivä, ja useamman kerran päivässä, yksin touhuamaan ja näkemään ja kokemaan. 

Vaaleanpunaisen tytön omaan kotiin lähdön hetki lähestyy

Samoin fawnin tytön

Mukana ruoanlaittopuuhissa

Ihaniin koteihin pääsevät molemmat, vaan silti aina asiat huolestuttaa. Huolestuttaa lähteminen, mutta huolestuttaa sekin, että kaikille ei vielä niitä omia koteja ole (pelkkää huolta siis välillä, vaan on ne ihania - liian ihania - ja siksi ne kodit soisikin löytyvän pian). 

Ruskealle pojalle, siniselle pojalle ja oranssimustalle tytölle siis edelleen toivotaan löytyvän harrastuksista kiinnostuneet tai vähintäänkin muutoin aktiiviset, rakastavat, paljon hellyyttä ja toimintaa tarjoavat kodit.

Kolmen päivän Axilur-matokuuri on sentään juuri takana, niin tuli samalla hiukan naksuteltua jokaiselle yksittäin. Tällä kertaa otettiin ihan pelkkään naksuun ehdollistamisen lisäksi mukaan hiukan toiminnan yritystäkin - tai luopumista. Eli naksu pennun mukaan kontaktista / naaman koskemisesta / pususta. Pääasia, että makupalakädestä ja/tai naksukädestä luovuttiin. Aikamoisia pikku ahmatteja ja vipeltäjiä. Oranssimustasta on kehkeytynyt oikea pulleropallero, kun pistelee silmän välttäessä suuhunsa mitä vaan löytää, ei siis motivointiongelmia ruoankaan kanssa (eipä tosin muillakaan). 

Sininen söpöstelee