Sininen poika, sininen söpöläinen, Söpö-mies. Pusupoika ja Risto Reipas. Innokkain oluttölkkien kanniskelija. Pentu, joka leikkiessä palautti kaikki lelut syliin asti. Joka käveli jalkojen välissä pitkiäkin matkoja. Joka luotti niin, että sen sai vääntää vaikka solmuun ja se vain pusutteli. Mutta jolta kovin selkeästi löytyi myös se tiukka puoli ja dominanssia. Suloinen pörrönaama. Pentu, johon kaikki ihastuivat - enkä vähiten minä.

Tahdon Tän.

Ja niinhän minä olisin tahtonut. Vaan vaikka asiaa miten päin kääntelin, niin eihän se ollut paras ratkaisu kenenkään kannalta. Vaikka enemmän kuin hilkulla jo alkoi ollakin - kyllä minä olin (ja olen edelleen) sen varautunut itsekin pitämään. Miettinyt millaista olisi reenata sen kanssa aikuiseksi asti, seurata sen kehittymistä, pitää sen iloinen olemus huvittamassa meitä ja nauttia itse sen läheisyydestä ja luottamuksesta.

Söpö pääsi kuitenkin kokeilemaan siipiään. Sai mahdollisuuden näyttää, millainen koira siitä kasvaa, kun sille on mahdollisuus antaa aikaa ja aktiviteettejä enemmän kuin mihin itse olisin pystynyt. Söpölle löytyi hyvä, rakastava ja harrastuksistakin kiinnostunut koti. Kasva hienoksi mieheksi pikkuinen - tule onnelliseksi ja tuo paljon iloa uudelle perheellesi!

Meillä on siis yhden pienen hurmuripojan verran tyhjempää. "Söpön" uudet omistajat kävivät jo aiemmin tutustumassa pentuihin ja rotuun, keskiviikkona ajelin puolestani itse kolmikon kanssa Jämsään viemään poikia näytille. Valinnassa poikien välillä päädyttiin Söpöön ja niin vaikeaa kuin se minulle olikin, jäi Söpö uuteen kotiinsa - tosin sovimme, että tulen vielä perjantaina uudelleen. Itse ajatuksella, että otan sen perjantaina takaisin, jos yhtään siltä tuntuu, että koti tai koira ei ole sopiva. Ei sitä minulle kuitenkaan mukaan annettu, vaan sinne se jäi vielä perjantainakin.

Koko kolmikko tutustumassa Söpön uuteen kotiin ja koirakaveriin

Pieni Söpö-mieheni

 

Söpöstä taisi tulla Jaska - pienenä Jaska Jokusenani minä sitä sitten ajattelen.

Vielä on jäljellä ruskea poika, Ryökis-Ryökäle. Katsotaan saako se vielä saman mahdollisuuden. Hurjan kuluttavaa on erojen aika, samoin epätietoisuuden, epävarmuuden aika, lähteekö vai jääkö. Valvottuja öitä riittää. Voi pienet koiralapset, kun te osaisitte puhua. Kertoisitte niin kuin ihmiset, haluatteko lähteä vai haluatteko jäädä.

Viime viikonloppuinen Ruotsin reissu jäi alkutekijöihinsä. Auto alkoi taas sanoa sopimustaan irti ja Cessie aloitti kuin aloittikin juoksunsa. Vaan voihan sitä käydä Tukholmassa kääntymässäkin. Ihan vaan seilaillen merellä pari päivää. Tai niin kai ne ihmiset risteilyillä käy tekemässäkin - itselle se on vaan vähän vieras ajatus, kun tuota tulee riittävästi käytettyä läpikulkureittinäkin. Toisaalta saa nukkua pari päivää ja jää se isoin ajo-osuus pois. Voihan sen ottaa rentoutumisenakin. Tai ainakin lepona. Selkä pirulainen ei tosin juur tykkää yli kuuden tunnin unista kerrallaan - vaan pientä jaloittelua ja lisää unta, niin meneehän se noinkin.

Juoksu ikävä kyllä häiriköi ja tällä viikolla alkanut agilitykurssi, jolle olin Cessien ilmoittanut jäi myös väliin. Ja pojat. Niiden vuoksi Cessie lähti tänään hoitoon. Johan tässä jonkun aikaa menikin parin leikatun nartun kanssa helposti juoksuitta, vaan nytkö niitä juoksevia on sitten taas talossa kaksi... oh my. Toivottavasti noudattavat talon tapaa ja juoksevat vain kerran vuodessa.

Kun ei viime bloggaukseen tullut, niin tähän väliin pari leikityspäivässä otettua kuvaa Cessiestä (kuvat by Pipsa, kiitos).

Kun ei MH-testiin asti päästy, ajeltiin viime viikonloppuna Koivumäkeen katsomaan briardien luonnetestejä. Itsehän ne täytyy nähdä, jos testin perusteella haluaa jotain koirasta päätellä - ja toki siltikin kyseessä on vain yksi päivä ja yksien tuomareitten arvio koirasta testihetken perusteella. Ihan mielenkiintoista niitä on kuitenkin seurata. Viikonlopun jälkeen piti vielä kaivaa esiin vertailtavaksi kasa muitakin luonnetestituloksia ja itsellä pisti tällä kertaa ehkä eniten silmään taistelutahto. Plus kakkosen eli kohtuullisen taistelutahdon alle tuntui mahtuvan kovin monenlaista koiraa. Sellaisia, joita on muissa tilanteissa ja reeneissä nähnyt ja jotka eivät juuri leiki ja toisaalta aika vahvastikin leikkiviä koiria. Noh, oma ihanteeni briardin luonteestahan on testillä arvioituna edelleen tämä tai ainakin jotain kovasti sen suuntaista. Lienevätkö ne sitten taistelutahto ja toimintakyky ne itselleni kovin oleelliset ominaisuudet - toki niin, että muutkin ominaisuudet ovat tasapainossa. Taistelutahtoa briardeista onneksi vielä on löydettävissä, kun hiukan etsii. Toivottavasti ei toimintakykyäkään liiaksi menetetä. Joka tapauksessa ihan mukava viikonloppu hyisessä kevätsäässä.

Yläkertaan löytyi taas uusia isoja tukevia mattoja, joten pennutkin pääsevät sinne taas muutenkin kuin satunnaisille visiiteille. Edelliset alkoivat olla loppuun käytettyjä ja lattia kun tuppaa muuten olemaan turhan liukas ipanoitten jaloille ainakin vauhdikkaammassa menossa. Sisustuksellisesti eivät ehkä niin kauniita, mutta väliaikaisesti, kunhan pentujen kasvuajan välttävät.

Jäljestämään päästäneen ensi viikolla. Pennut söivät pienet jälkivaljaansa, joten vielä ei ole päästy starttaamaan. Valjaat kävivät suutarissa ja ovat taas, jos ei nyt entistä ehommat, niin ainakin käyttökelpoiset.