Käväistiin sitten eilen illalla vielä siellä briardtreeneissä alkuiltaulkoilun päätteeksi. Treenailu taisi tosin jäädä aika minimaaliseksi. Bertta käväisi ottamassa saman vanhan ohjatun noudon alkeisharjoituksen kahdella patukalla. Tällä kertaa liikkeenohjaajan avustuksella. Koiran oikea puoli tökki taas, joten sinne pari toistoa, joista jälkimmäinen ok, vasemmalla jo ensimmäinen. Jännä, että se kolmen patukan kokeilu välissä sotki noin paljon aiemmin jo osattua asiaa - sen jälkeen tuo oikea puoli rupesi tökkimään noin, vaikka aiemmin sujui. Maailma (ja koiran mieli) on omituisia asioita täynnä. Hiukan seuraamista ja narupallolla leikkimistä loppuun.

Jos eilen pääsi itku Onnilta, niin tänään se pääsi jo molemmilta sekä ohjaajalta että Onnilta. Illalla ajelin heittämään koiria kotiin ennen töihin lähtöä ja kentän ohi kun ajeltiin ja aikaa pieni hetki oli, ajattelin ottaa kaikille pikaisen version noutotreenistä. Ajatukseksi tosin jäi. Onnille otin alkuun kapulanpitoharjoituksen ja ajattelin vihdoin ja viimein kokeilla kapulan heittämistäkin. Ensimmäisellä heitolla ihmettelin, kun koira lähti kyllä laukaten, mutta jotenkin ei kuitenkaan niin Onnimaisella vauhdilla kapulan perään. Toisella heitolla lähti jälleen, mutta puolivälissä matkalla kapulalle keskeytti vinkuen. Stoppi tietysti siihen, ajattelin kuitenkin yrittää saada positiivisen mielen autoon viedessä ja vaihtaa suuhun kuitenkin haetun kapulan palloon, mutta Onni hädin tuskin kykeni pallolle linkuttamaan. Jokainen, joka tuntee tuon koiran, tietää että jo pelkkä noutokapula, pallosta nyt puhumattakaan, on Onnille sellainen houkute, että ihan pienen kivun takia ei matka sinne katkea - eikä edes hidastu. Nyt on jotain niin pahasti pielessä, että täytyy katsoa voidaanko odottaa Ventelän aikaan asti vai pitääkö yrittää saada aika jonnekin heti torstaille tai perjantaille. Ainakin yritetään pitää koira nyt täysin levossa, pakollisia pissatuksia lukuun ottamatta, nekin yksin ja remmissä tehden. Sinällään kyllä outoa, että koira ei eilisaamupäivän episodin jälkeen koko päivänä eilen eikä tänään vaikuttanut ontuvan - eikä taas tämäniltaisen episodin jälkeen illalla kotiin päästyäkään (ja innostui tietenkin kanniskelemaan normaaliin tapaan pihassa myös rakasta valtavaa kantoa). Ruoka maistuu, eikä sinällään vaikuta kipeältä. Kummallinen juttu.

Leiri on toki pienin murheista, kun ohjaaja on huolesta sekaisin, mutta harmittaa silti enemmän kuin paljon, jos ei päästä Onnin kanssa osallistumaan. Toki Otsonkin kanssa vinkkejä kaivataan, joten velipoika päässee sitten mukaan.
 
Niin, muidenkaan kanssa en sitten pystynyt kentällä oikein mitään tekemään, kun järkytyin niin kovasti. Kaikki pääsivät toki kentällä kuitenkin käymään, otettiin lähinnä muutama sivulle tulo ja heiteltiin hetki palloa. Siinäpä se.