Ohjaajan olkapää on nyt siinä pisteessä, että nukkuminen on tuskaa. Kun joku muukin tauti tuntuu tekevän tuloaan, täytynee pitää muutaman päivän tauko rasituksessa. Niinpä otimme taas tänään naksun esiin. Edelleenkään ei olla tämän asian kanssa oikein päästy ryhdistäytymään, mutta ei auta kuin mennä siihen tahtiin kuin mahdollista.

Onnin kanssa jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ei ihmeempiä huomioita edelliskertaiseen verrattuna. Muille lähinnä ehdollistamista ääneen (tai sen mieleenpalauttelua) ja joku helppo höhöpöjuttu (nenällä tökkäisy, tassulla läpsäytys ym), jota kukin sattui tarjoamaan.

Jospa päästäisiin näillä eväin pääsiäisen yli.