Onpas taas vaikiaa saada uus viikko aloitetuks (näin ylöskirjaamisen kannalta - perjantaihin mennessä se noin muuten lienee jo jotenkin päässyt alkuun ).

Maanantai 11.10. & tiistai 12.10.

Pääosin muissa hommissa - jotain pientä puuhasteltiin pihassa jossain välissä. Täytyy ihan kirjata ylös, miten huippua on ollut, kun on viime aikoina jokusen kerran ehtinyt nukkumaan kunnon yöunet. Tuossahan alkoi olla sellaista, että pitkään on mm. tuntunut, etten enää edes ymmärrä lukemaani. Toki lyhyitä tekstejä ja arkikieltä (tai mene ja tiedä nyt tätäkään ), mutta kun piti lukea jotain pitempää tekstiä ja hiukan monimutkaisempaa asiaa/aihetta, tuntui etten vaan ymmärrä sanaakaan tankkaamatta ees taas moneen kertaan - ja kuitenkin sellaisia, että olen nyt kuvitellut vaikeusasteeltaan vähintään samantasoisia ymmärtäneeni aiemminkin. Levänneenä tää taas piiitkästä aikaa sujui! Muutoinkin kiva kulkea välillä muussakin olotilassa kuin puolizombiena - näennäisesti hereillä ja kunnossa, mutta ei kuitenkaan ihan täysillä mukana (ja hukata edes vähän vähemmän tavaroita ja olla edes vähän vähemmän hajamielinen ja). Olispa kiva, jos noin vois olla ihan vakituiseen, mutta se vaatis tuon lauman kanssa vissiin, että sitä ei tekis muuta kuin kävis töissä, tekis koirien kanssa pikaiset pakolliset ulkoilut yms. hoitotoimenpiteet ja päällimmäiset kotihommat ja nukkuis. Enkä mä nyt ainakaan niin kykene elämään. Mutta josko edes välillä yrittäis.   

Keskiviikko 13.10.

Vihdosta viimein taas jälkiyritystä (pakko yrittää ottaa pikku kiri, kun sääennusteet ei lupaa niin jälkisuosiollisia kelejä - tosin uskon vakaasti, että väliaikaistahan tuo talven tulo vielä on). Muille asioille lähteissä otin Cessien,Kipin & Ruutin mukaan autoon tarkoituksena jossain välissä ehtiä pikku jäljet polkaisemaan. Ehdinkin ajelemaan Kaukajärvelle ja ajattelin, että lintuongelma vältetään sillä, että teen aina yhden jäljen ja ajan sen saman tien, enkä jätä odottamaan hetkeksikään (eli siksi aikaa että tekisin ensin kaikki ja ajaisin sitten). Vaan katin kontit ja törkeän röyhkeät varikset. Kipille tein jäljen ja saman tienhän siihen kaksi varista paukkasi, eivätkä olleet millänsäkään pelotteluista, vaan parin metrin päässä kaikessa rauhassa popsivat namit kitusiinsa, vaikka kuinka karjuin. Yritin myös viskellä niille isoja kasoja nameja jäljen viereen, mutta eihän ne kelvanneet, vaan juuri jäljelle oli pakko tulla. Olipa siis fiksua kuitenkin ottaa se Kipi autosta ja mennä jälki läpi. Tyhjää, tyhjää, tyhjää... ja samalla ohjaaja karjuu perkelettä ja yrittää käsiä taputtamalla ajaa variksia pois. Koiralle, jolla niitä tyhjiä ei ole vielä otettu ollenkaan. Joopa joo. Onneksi lopussa edes oli pikku kasa jäljellä. Kotiin päästyä sitten korjausjälki - ne kotipellolla kiusana olleet etanatkin kun vaikuttaisivat, jos ei nyt tyystin hävinneen, niin ainakin vähentyneen. Ainakaan tässä ei helpotuksekseni näkynyt ongelmaa - täytyy katsoa, jos vielä joskus tuonne Kaukajärvelle tehdään, jäikö karjumisista ja kurjasta fiiliksestä jotain mieleen. Cessielle ja Ruutille myös jäljenpätkät. Muistettavaa (sit kun nuo ensilumet sulaa pois ja päästään taas kokeilemaan): kaikille loppupalkat purkkeihin (niiiin fiksua laittaa jäljen päähän kasa haisevaa kalaa sellaisenaan ), Kipille (ja Ruulle) fiksumpi liina (liukas jälkinaru ei pýsy käsissä), Cessielle pallo mukaan ja lopuksi leikkiä sillä.

Illalla briardtreenit. Ei mitään ihmeellisyyksiä taaskaan. Cessielle niitä muutaman askeleen seuraamisia (nyt yritin ihan himpun pidentää matkaa), oikealle ja vähän vasemmallekin kääntymistä paikallaan, yksi luoksetulo jalkojen välistä palkaten (uskalsin jopa jättää sen istumaan ilman pitäjää, oiskohan jo aika ), loppuun peruuttamista, joka nyt sujuikin jo ihan kivasti (lähtee itse asiassa tarjoamaan peruuttamista jo heti, kun sanoo "seiso", hmm, oiskohan tässäkin jotain joka poikii ongelmia joskus... nääh, ei kai - niin joo, se osaa jo peruuttaa pitempiä matkoja kuin seurata, tehokasta ;D). Vasemmalle kääntymistä pitää vielä petrata, muuten ihan jees. Kipille leikkiä, yksi vauhtiluoksetulo jalkojen välistä palkaten ja loppuun minieteenmeno (Ikean pehmopallolle, Kipin lemppari). Ruulle leikkiä ja vauhtiluoksetulo. Onni pääsi tällä kertaa tekemään edes himpun enemmän kuin sen "seuraamista ja pari pallonheittoa". Muutama luoksetulo ja vähän jääviä - etukäteen ois voinut hiukan enemmän miettiä treeniä, mutta muuten ihan ok.

Torstai 14.10.

Cessien ja Kipin agikurssit (jatko1, 4. kerta (3. kerta jäi siis väliin)). Pari radanpätkää molemmilla, aidoin ja putkin, ohjauksessa valssia ja liikkuvaa valssia. Ihan kohtuullisesti niin kauan, kun ei tarvitse miettiä liikaa, mutta heti kun yritän miettiä ja toteuttaa ohjeita, niin menee paljon huonompaan suuntaan (miettiminen ei siis sovi mulle ). Noh, koordinaatiokykyni tällaisessa ei ole huippuluokkaa, mutta hyvä taas mennä samat jutut pariin kertaan. Odotellessa vähän rengasta, neljää keppiä, keinua ja A:n alastuloa (Cessielle tosin ei tätä, kun naksutinta ei taaskaan mukana, tää pitää kyllä korjata, kun ei tuota oikein pysty muualla harjoittelemaan). Kipillä on toisinaan sen verran vauhtia, että en aina ihan pysy mukana, eikä se oikein aina itsekään - hankalaksi homman tietysti tekee osittain se, että se vaatii välillä vielä ohjausta varsin lähelle estettä, esim. putkea, että menee oikeasta päästä ja sitten se onkin jo salamana ulkona, enkä ehdi sillä välin tarpeeksi pitkälle sinne, minne piti. Mehän siis tosiaan edelleen mennään hyvin matalia esteitä, Cessiellä taitaa olla rimat 25 cm, Kipillä ihan melkein maassa ja esim. A-esteellä (ja puomilla) otetaan vain alastulokontaktia, itse estettä ei suoriteta ja keppejäkin otetaan varsin loivina. Cessien kanssa ei toki ongelmaa enää oliskaan, mutta ei siis rasiteta kasvavaa koiraa hypyillä tmv. Tokihan Kipikin hyppii ja kiipeilee muulloin minkä kerkiää, mutta se on kuitenkin aina vapaaehtoista ja koiran itsensä mukaan menemistä. 

Perjantai 15.10.

Se ois sitten eilisillan ja viime yön aikaan satanut ensilumi edelleen maassa. Voinemme siis unohtaa tälle päivää suunnitellut jäljet ja palata asiaan myöhemmin (tai toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin ).

Lauantai 16.10. & sunnuntai 17.10.

Lauantaina oli ohjelmassa alajaoston saunailta Tampereen ytimessä, joten kun edeltävä yö oli mennyt töissä ja siten päivä osittain nukkuessa, niin eihän sitä koko päivänä merkinnän merkintää tullut treenirintamalle (pienen hiekkakuorman sain sentään levitettyä pihaan edes vähän kuraa puskuroimaan - josko ensi keväänä sitten pääsisi siihen laatoitusajatukseen asti - ja ulko-ovikin on nyt hiukan valmiimpi vastaanottomaan talvea (vaikka siinä asiassa ei kyllä itselläni ole osaa eikä arpaa), joten hyvillä mielin saattoi kuitenkin siirtyä vapaalle alkuillasta).

Kun illanvietosta vielä kotiuduin vasta aamusella, niin sunnuntaikin jäi vähän niukaksi. Erityisenä ahkeruudennäytteenä sovimme kuitenkin sellaiset vähän yhtäkkiä yllättäin jälkitreenit Piian & Pipsan kanssa Kaukajärvelle (sinne varisten valtakuntaan!) myöhäisiltapäivään. Pari ihmistä sai siis tehtäväkseen toimia aina variksenpelättiminä (mihinkäs puuhaan sitä paremmin sopiskaan viihdeillan jälkeen ) yhden polkiessa ja ajessa jälkeä. Kipi pääsikin siten varsin pian ottamaan uusinnan viime kertaisesta epäonnisesta yrityksestä. Tein sille vain lyhyen pätkän ja hyvin homma sujui (sitä lukuunottamatta, että sillä tuppaa olemaan vähän turhan kova kiire - vois taas miettiä loppupalkan jättämistä kokonaan pois), hienoa ja helpottavaa! Ruuti sai vähän pitemmän jäljen (kuulemma tosi vähän, vaikka mielestäni poljin ja poljin ;p) ja vaikkei näissä nyt kummallakaan vielä mitään isompaa edistymistä ole havaittavissa, niin ehkä se siitä vielä joskus. Liian vähänhän noita on tullut tehtyäkin. Vaan Aippu jäljesti tosi kivan näköisesti - siinäpä sitä haastetta päästä edes johonkin samansuuntaiseen työskentelyyn! Vallankin kun kyseessä ei ole laisinkaan Aipun päälaji.

Cessie sai tällä kertaa vain pienen tottistreenin (olin ehtinyt antaa aamuruoat, Kipillä ja Ruulla se ei niin haittaa, mutta tähän hätään en halunnut kokeilla Cessielle). Tai oikeastaan lähinnä parikymmentä sivulletuloa. Havaitsin nimittäin, että eihän se pentele osaakaan tulla suoraan asentoon sivulle ilman pientä vartalo-/käsiapua. Harmi vaan, että en oikein itsekään hahmota, mikä se apu tarkalleen on... Noh, tätä täytyy siis myös harjoitella. Lopuksi Ruu pääsi vielä pienelle kävelylle ja leikkimään Aian & Nessan kanssa. Kivaa! Tuntuu nimittäin, että se jää aina vähän vähemmälle kuin tytöt, niin sai sekin kerrankin juosta, irrotella ja nuuskutella vieraassa maastossa. Ja kurastaa Pipsan & Piian vaatteet samaan kuntoon, missä omani aina on (sori! ). Sillä on nimittäin tuo oma tapansa tehdä tujum-syöksyhyppyjä yhtäkkiä yllättäin ihmisiä päin - touhuta juttuja ihan muualla, yhtäkkiä yllättäin singota pahaa-aavistamatonta henkilöä päin ja olla seuraavassa hetkessa taas jo jossain toisaalla. Enkä mä vaan kykene oleen sille vihainen, kun se on sellainen hassu Hessu Hopoilija.