18.10. maanantai

Muille jutuille omistettu päivä, kun tälle viikolle useammalle illalle treeni- ym. puuhaa.

19.10. tiistai

Pipsan, Susannan & Olgan kanssa käväistiin illalla Teivon raveissa. Pitkään ollut suunnitelmissa, kun siellä tiistaisin ilmaisravit on ja hyvä paikka käydä vähän sosiaalistamassa koiria. Olin ensin Kipin, sitten hetken aikaa Ruutin kanssa   ja molemmat käyttäytyi yllättävän siivosti. Hevoset kyllä kiinnosti, muttei ainakaan toistaiseksi villiinnyttäneet (toivottavasti pysyvätkin noin, jos joskus jossain polleihin ihan vahingossakin törmätään - kotiympäristössäkin kun niitä aina välillä liikkuu, vaikka ollaankin kohtaamiset onnistuttu toistaiseksi välttämään). Vaikka kohtuu hiljainen ravi-ilta olikin, niin kuitenkin vähän kuulutuksia, ihmisiä, jokunen koira, ynnä muuta hälinää tuli koettua (hyvä niin, nuo kun ei ole edes näyttelyissä tmv. koskaan käyneet) ja ihan jo matka hämärän parkkipaikan läpi ilman muita koiria oli meidän maalaislapsille hyvä kokemus. Ihan yllätyin, miten reippaasti ja jopa kohtuu sivistyneesti reissu molemmilta meni, eivätkä vaikuttaneet hämillään olevan - niin vähän ovat missään käyneet, eikä viime aikoina juur ollenkaan.

Ennen raveja otettiin pikku treenit Akun Tehtaalla. Pääsin kuin pääsinkin paikalle sen verran aikaiseen, että sain ennen muitten tuloa tehtyä Cessielle, Kipille & Ruutille pienet jäljet nurmikolle. Muiden tultua Cessie pääsi lisäksi vähän tottistelemaan ja Kipi & Ruuti pikaisesti leikkimään. Ihan hyvä fiilis jäi sekä jäljistä että tottiksista, vaikkei mitään ihmeempää tehtykään.

Muille kotipihassa tottista & leikkimistä.

20.10. keskiviikko

Illalla briardtreenit. Hankkiuduin paikalle jo viiden jälkeen ja käväisin kentän puolella kokeilemassa Onnin kanssa esteitä. Vähän liukasta oli osin sateisen päivän myötä, eikä Onni ihan vanhaan tapaan esteitä mene (liekö sitten ihan iän piikkiin menevää vai vieläkö on jotain, mitä pystyisi hoidattamaan osteopaatti-/fyssarikäynneillä). Ihan ok kuitenkin (mitä nyt kerran hosuessaan kaatoi metrisen esteen, sen sen kummemmin menoa haittaamatta). Toki se ne edelleen menee, mutta verrattuna siihen, miten äärettömän helppoa se on sille aiemmin ollut ja miten kevyen näköistä.

Cessielle alkuun ihan minitreeni kapulan suuhun ottamista, kun ei olla sitä aiemmin kentällä tehty - otetaan ajan kanssa enemmän. Sivulletuloja, seuraamispätkiä ja luoksetulo jalkojen välistä palkaten (mutta pitämättä istumaan jääden ;p). Kipille leikkiä, vauvaluoksetulo ja eteenmeno (pehmopallolle). Ruulle leikkiä ja vauvaluoksetulo.

21.10. torstai

Ennen Cessien ja Kipin agitreenejä käväisin tekemässä pienet jäljet. Cessielle Akun Tehtaan alanurtsille ja nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa kulmahämyä. Oon odotellut, että saisin sen kymmenkunta askelta tyhjää, että pääsisin näitä kokeilemaan. Ihan ei vielä olla kymmenessä, maksimi taitaa olla seitsemän tyhjää, mutta tällä mennään... homma kaipaa jo vaihtelua ja lisäksi talventulo painaa päälle. Ja jos ja kun näitä hämyjä tässä useampi tehdään, niin jospa samalla yritetään tyhjiä pätkiä vielä pidentää ennen niitten varsinaisten kulmien kokeilemista. Itsestä tuntui ainakin heti paljon hauskemmalta ja mielekkäämmältä . Tuskin koira yhdestä kerrasta mitään suurta oivallusta vielä koki, mutta lihapullat kyllä katosi suuhun salamana, kun löytyivät - katsotaan, miltä seuraavalla kerralla näyttää. Kipile ja Ruutille tein jäljet Ylöjärven Ruduksen metsään. Tuo on sellaista maastoa (kuivaa kangasmetsää, sammalalusta), että päätin sen käyvän ihan pellosta . Teinkin jäljet ihan peltojäljen tapaan joka askeleen namittaen (osa kanta-varvas, osa pelkkä varvas) ja tuntui, että nyt keskittyivät paremmin kuin pellolla, jossa meno on välillä pelkkää ryysimistä. Lisäksi olen ottanut mukaan palkkakipolla maahanmenon. Ruutille se tuleekin jotenkin ihan luonnostaan, Kipi alkaa vähän hiffata, Cessielle ehkä "vaikein" (tosin siltä jäikin nyt pois hämyjen ja jäljen niihin päättymisen ajaksi). Täytyisi vaan uskaltaa siirtyä eteenpäin tai ainakin keksiä hommaan enemmän vaihtelua, niin hyvä fiilis jäi näistäkin.

Agitreeneissä jatko1-kurssin 5. eli toiseksi viimeinen kerta. Molemmissa ryhmissä paria radanpätkää ja lisäksi puomin alastuloa. Hitsi kun pääsis noita kontakteja ottaan jossain kurssikertojen välissäkin. Sählään itsekin hommassa sen verran, että ei olis yhtään pahitteeksi. Noh, eipä meillä oo kiirettä.

Loppuviikko vissiin taas aika iisisti. Viikonlopulle on muuta menoa ja osin reissussa. Josko vaikka perjantaina kuitenkin vielä ehtisi jotain... pienet jäljet (Cessielle uus hämy, pikku mustien jäljet vois ehkä nytkin tehdä metsään ja samalla Onnille pitkästä aikaa jonninmoisen jäljenpätkän sinne myös) ja vähän pihatottista koko porukalle (tai ainakin niille, jotka ei pääse jäljelle). Siinäpä sitä suunnitelmaa riittämiin, katsotaan kuin käy.

22.10. perjantai, 23.10. lauantai & 24.10. sunnuntai

Lyhyestä virsi kaunis eli aikas lailla suunnitelmien mukaan mentiin loppuviikko. Lisäksi Otso sai pienen jäljen, kun sähläsin jälkien kanssa ja ajelin miten sattuu, joten piti tehdä yks uusiks ja sitä myötä jäi yks yli (kiva, kiva ja osaahan se edelleen ihan jees!). Onnin jälki oli hieno ja sen vanhetessa (tosin max 1,5h) tein muiden pätkät. Oodi on ollut taas kotona Bertan vaihdettua sen kanssa paikkaa porukoille hoitoon ja voi miten se on ollut onnesta pinkeänä päästessään tottistelemaan (pääseehän se tuolla ollessaankin, mutta nyt ehkä enemmän ajan kanssa).

Ai niin, kirjataanpa ylös, että Nea osallistui jokin aikaa sitten yhdelle syksyn viimeisistä paimennusleireistä Kuttukuussa (schapendoesporukassa) ja oli ollut vallan pätevä!   Vahva koira ja kuulemma porukan vääränrotuinen oli saanut ihan liikaa kehuja .

Ei sen kummempia tähän väliin. Pikkumustat on päässeet viime aikoina taas muutaman kerran yläkertaan ja onneksi ovat jo viimeistään jokusen kuukauden päästä sen ikäisiä, että uskaltaa ottaa enemmänkin. Siellä on sen verran liukas lattia, että keskenkasvuiset eivät sinne pääse kuin satunnaisesti. Vaikka nuo muuten väkisin menevät miten sattuu, niin liukkauden kanssa pyrin olemaan mahdollisimman huolellinen kasvukauden, sillä vaikka perinnöllisyydellä aina onkin iso osansa, niin omien empiiristen havaintojeni perusteella olen vahvasti sitä mieltä, että tietyissä seuraamissani tapauksissa (joissa huonot lonkat tai kasvuaikana jalkojen asennon muuttumista huonompaan) suurimpana yhdistävänä tekijänä on ollut päivittäinen jatkuva kulkeminen kovin liukkailla lattioilla (joilla koiran jalat vauhdin noustessa tai äkkinäisissä liikkeissä ihan oikeasti lipsuu jatkuvasti). Siispä pysytellään poissa tai ostetaan tukevia mattoja vaikka kirpparilta kasvukauden ajaksi (voi sitten heittää pois, sen verran lyhyt aika, että katselee vaikka rumempiakin, eikä haittaa pissat ja tuhot - suhteessa kuitenkin iso hyöty tulevaa ajatellen). Yläkerrassa kun on makkari, niin ei pian enää tarvitse niin usein hankkiutua alakertaan sohvalle nukkumaan ihan vain siksi, että pääsevät välillä viereen köllimään