... taloon, jota kodiksi kutsutaan...

Onhan siellä paljonkin, mutta kyllä vaan tyhjältä tuntuu. Niin ne lähtivät pennut maailmalle. Oikea itkujen viikko, ero toisensa jälkeen. Välillä tuntuu, että vatsa jäi kramppiin ikuisiksi ajoiksi.

Pikku Keltsi sentään vielä meitä viihdyttää ja lohduttaa. Huoli on toki siitäkin, kun ei tiedä mikä pikkumiestä oikeasti vaivaa, mutta koitan olla enempiä murehtimatta ja nauttia vain pikkuisen seurasta. Jossain vaiheessa tutkitaan lisää ja ajatuksena on ollut etsiä sille koti, jossa se saisi mielin määrin hemmottelua, seuraa ja läheisyyttä - en vaan tiedä löytyykö sellaista sopivaa koskaan ja uskaltaako sitä sitten kuitenkaan minnekään antaa.

Hienot kodit on maailmalle lähteneillä pojilla. Se on ainoa, mikä lohduttaa. Että pojat toivottavasti tuovat nyt paljon iloa jollekulle toiselle, uusille perheilleen - tekevät ne onnellisiksi vuosien ajan. Ja että niillä itsellään on kodit, jotka pystyvät antamaan niille enemmän yksilöllistä aikaa, tekemistä ja läheisyyttä kuin itse olisin pystynyt. Muutenhan ne eivät täältä olisi koskaan lähteneetkään.

Muumipennut maailmalla:

Tosselin Ou-nou Haisuli ("Pätkis"), Pätkis

 

 

 

"Haisuli on ahne, ajattelee ensisijaisesti lähinnä omaa etuaan, pitää arvokkaista esineistä, nauttii suuresti tekemällä toisista pilkkaa ja on myös hirveän utelias. Hän ei silti ole läpikotaisin paha eikä vailla inhimillisiä ominaisuuksia. Haisuli keppostelee mielellään ja aiheuttaa harmia jatkuvasti etenkin pihistelemällä tavaroita omaan käyttöönsä. Siksipä Muumilaakson asukkaat välttelevät häntä, eikä hänellä juurikaan ole ystäviä. Muumit tapansa mukaan tosin ovat yrittäneet olla Haisulia kohtaan suvaitsevaisia, vaikka toisinaan hän ylittää jopa heidänkin sietokykyjensä rajat. Vaikka Haisuli osaa välillä olla todella ilkeä, hän ei sisimmältään kuitenkaan ole paha. Haisuli on Muumi-tarinoiden ainoa "vakituinen" rikollinen, ilman häntä Muumilaakson poliisi olisi työtön." [tähän on pakko sanoa, että ei välttämättä osu Pätkikseen kovin hyvin, mutta omistajien toiveesta... ja eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo Pätkänkin osalta tullessaan]

 

Tosselin Ou-nou Muhveli ("Äijä"), Nemo

Muutti Mirkan ja Toukon luo Tampereelle

 

 

"Muhveli on hahmo, joka on esiintynyt Muumilaakson tarinoita -sarjassa jaksossa Iso Jysäys. Hän on keksijä tai ainakin olettaa niin. Hänen kuuluisimpia keksintöjään ovat esimerkiksi kolmikulmainen nenäliina, seitsenreikäinen nappi ja nuppineula, joka ei pistä, koska siinä on nuppi kummassakin päässä. Hänen suurin keksintönsä on polttoaine, jota hän tarjoaa Niiskulle, mutta se ei saa hyväksyntää häneltä. Muhveli kuitenkin tapaa Haisulin, jonka kanssa hän murtautuu Niiskun verstaaseen ja kokeilee omin päin polttoainettaan. Ilma-alus räjähtää ja Muhveli päätyy vankilaan."

 

Tosselin Ou-nou Fredrikson ("Freda"), Litti

Muutti Meinin luo Sastamalaan

 

 

"Fredrikson on ensimmäinen ystävä, johon Muumipappa tutustuu paettuaan orpokodista. Fredrikson on etevä keksijä ja rakentaa mm. vesimyllyn, talon ja siipirataslaivan Merenhuiskeen, jolla hän, Muumipappa, Juksu, Hosuli ja jonkin aikaa myös Muumipapan orpokodin johtajatar sekä tahmatassu sisaruksineen purjehtivat merellä ja maalla. Hän keksii myös muutaman tavan huijata jättimäistä Drontti Edvardia omaksi hyödykseen. Seikkailut päättyvät kun eräs 100-vuotias itsevaltias palkkaa Fredriksonin kuninkaalliseksi keksijäkseen yllätyspuistoaan varten."

 

Tosselin Ou-Nou Sedrik ("Sedrik"), Tähkä

Muutti Hannan ja Samin perheeseen Sastamalaan

"Sedrik on Nipsun pieni samettikoira. Sedrik esiintyi Näkymätön lapsi -teoksen tarinassa Sedrik."  Mikään muu muuminimi ei olisi yhtä hyvin voinut sopiakaan samettisen pehmoiselle ja suloiselle nappiseilmäiselle Sedrikille.

 

Tosselin Ou-nou Hosuli ("Pinkelsson"), Hosuli

Om. Kaarina Sohlman-Juhala, Vihti

"Hosuli on kirjassa Muumipapan urotyöt esiintyvä Muumipapan nuoruudenystävä, joka asuu amerikkalaisessa kahvipurkissa kaikkien keräämiensä tavaroiden keskellä. Hosulin vanhempien kerrotaan kadonneen suursiivouksessa. Hänellä on vaimo nimeltä Sosuli ja he ovat Nipsun vanhemmat. Hosuli oli Muumipapan, Fredriksonin ja Juksun ohella mukana joukossa, joka perusti siirtokunnan sydämen muotoiselle saarelle. Hän on myös Keksijä Fredriksonin veljenpoika. Hosuli esiintyy myös muumi sarjakuvassa jossa hahmo menee naimisiin Suska nimisen otuksen kanssa johon tutustuu kun Suska haluaa itselleen erään kiven joka on Hosulin kodin alla."

 

Tosselin Ou-nou Tuhto ("Herra Harmaa Hymypoika"), Mara

Muutti Annen ja Markon perheeseen Jyväskylään

 

 

"Tuhto on pieni homssu, joka esiintyy teoksessa Muumilaakson marraskuu. Tuhto asuu teoksessa Muumitalossa Ruttuvaarin, Vilijonkan, erään hemulin ja Mymmelin tyttären kanssa sillä aikaa kun Muumit ovat poissa. Hän on esiintynyt myös Muumilaakson tarinoita -sarjassa kolmessa jaksossa: Majakka, Majakka syttyy ja Suomessa bannetoidussa jaksossa Moomin fights a pirate. Hänen oli ollut tarkoitus matkustaa Muumilaaksoon, mutta myrsky yllätti hänet. Kalastaja pelasti hänet ja siitä lähtien hän on asunut tämän kanssa salaperäisellä majakkasaarella. Muumilaakson tarinoita -sarjassa hänellä on lyhyet, ruskeanpunaiset hiukset ja pitkä harmaa takki."

 

 

Tosselin Ou-nou Juksu ("Sintti"), Juksu

 

Muutti Lindan, Teemun ja Jamin luo Ylöjärvelle

 

 

"Juksu esiintyy kirjassa Muumipapan urotyöt. Hän on Muumipapan nuoruudenystävä kuten Hosuli ja Fredriksonkin. Hän on Nuuskamuikkusen isä ja hän onkin aivan poikansa näköinen ja pukeutuu samalla tavoin - hänellä vain on hatussaan nuoralenkki. Kirjassa Juksu ihastuu vanhempaan Mymmeliin, jonka kanssa hänen kerrotaan myöhemmin saaneen lapsia. Juksu pitää vain sellaisista asioista, jotka ovat kiellettyjä. Hän ei siedä kieltoja Nuuskamuikkusen tapaan ja onkin tapellut poliiseja, lakeja, kieltoja ja puistonvartijoita vastaan. Häntä kuvaillaan syntymälaiskaksi, joka ei auta muita, vaikka häntä pyytäisi."

 

 

Tosselin Ou-nou Nuuskis ("Nuuskamuikkunen, Nuuskis"), Aapo

 

Muutti Niinan luo Laitilaan

 

”Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua” – Nuuskamuikkunen (teoksesta Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii usein mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Hänen viisautensa, elämänkokemuksensa ja itsenäisyytensä antavat ymmärtää, että hän olisi aikuisikäinen. Ongelmatilanteissa muut turvautuvat usein Nuuskamuikkusen apuun, koska hän nauttii laakson asukkaiden varauksetonta ihailua monitietoisuutensa vuoksi. Hänen neuvojaan myös noudatetaan. Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja aukonut lukittuja portteja.  Nuuskamuikkusen tavasta ajatella löytyy yhtymäkohtia monenlaisiin filosofisiin näkemyksiin. Hän on eittämättä yksi persoonaltaan monivivahteisimmin tulkittavissa olevia hahmoja Muumi-teoksissa. Nuuskamuikkunen on sanonut, ettei kenenkään pitäisi omistaa enempää kuin jaksaa mukanaan kantaa, eikä hän voi ymmärtää ystävänsä Nipsun kiintymystä tavaroihin ja maallisiin asioihin."

 

 

Tosselin Ou-nou Radamsa ("Keltsi"), Keltsi

 

 

"Radamsa oli Muumitalon tiskikaapin alla majaillut pieni olento, jolla oli tuuheat kulmakarvat. Se esiintyi teoksessa Taikatalvi. Herättyään kesken talviunen Muumipeikko meni keittiöön ja näki tiskikaapin alla pienet silmät, jotka katosivat. Muumipeikko huusi sen perään, ettei hän ole ilkeä ja jätti vielä otukselle ruokaa lattialle. Myöhemmin Muumipeikko kohtaa otuksen suuren talvinuotion luona. Muumipeikko ei ymmärrä sen puhetta ja tulee vahingossa suututtaneeksi sen. Kiukkuisena otus tiuskaisee Muumipeikolle "Radamsa". Muumipeikko yrittää pyytää otukselta anteeksi, mutta se suuttuu entistä enemmän ja häipyy paikalta."

 

Kasvakaa reippaiksi ja iloisiksi briardpojiksi pienet mieheni. Jatkakaa kohtuudella mopopoikien perinnettä ja jakakaa ympärillenne paljon äijäenergiaa! Onnea matkaan jokaiselle perheineen ja kiitokset uusille kodeille. Toivottavasti nähdään jokaisen kanssa mahdollisimman paljon - ja ensimmäinen pentutapaaminenhan on jo suunnitteilla.

 

------------------------------------------------------------------------------------------

 

En tiedä minkälainen ihminen pitäisi olla, että pystyisi pennuista itkuitta eroamaan ja ne maailmalle lähettämään. Niin ihanaa kuin niiden pentuaika onkin niin tämä aika on puolestaan sydäntä raastavaa ja tuntuu, että olen itkenyt ja murehtinut enemmän kuin vuosiin yhteensä. Ennen lähtöjä ja lähtöjen jälkeen.  

 

Missään vaiheessa ei ole tullut tunnetta, että pentujen lähtö olisi helpotus - että niistä olisi ollut niin paljon työtä ja vaivaa. Olihan niistä varmaankin ja univelkaa ja tekemättömiä töitä kertyi taas huimasti, mutta ei sitä ajatellut missään vaiheessa niin. Pienet nappisilmät valloittivat niin täysin, että niiden kanssa halusi vain viettää jokaisen mahdollisen hetken. 

 

Kyllä tämä on myös se suurin este kasvattamiselle. En tiedä, onko minusta tähän toistamiseen. Vaikka kuinka yrittää etukäteen asennoitua asiaan ja tietää, että pentujen pitää kuitenkin lähteä. Jokaista pentua on itketty ja ikävöity niin vuolaasti. Ehkä harjoitus tekisi mestarin ja eroihin tottuisi, mutta toisaalta ehkä minä en halua niin kasvattaakaan. Jos en itkisi pentujen perään, niin todennäköisesti silloin olisi aika lopettaa. Kyllä minä haluan, että jokainen meiltä lähtenyt pentue ja yhdistelmä on niin hartaasti suunniteltu, mietitty ja odotettu - ja jokainen pentu saanut niin paljon aikaa, läheisyyttä ja rakkautta, että se toivottavasti kantaa jatkossakin elämässä eteenpäin. 

 

Odottamassa olisi pari sijoitusnarttua, jotka kovasti haluaisin astuttaa, mutta kuinka pian tähän pystyy toistamiseen...

---------------------------------------------------------------------------------------

Sallittakoon vielä kerran kuvapläjäys pennuista.

Ennen ensimmäisten lähtöä ehdittiin vielä koko porukalla tutustua pellon laidalta löytyviin pariin metallilevyyn - ja toki myös niiden viereiseen kasaan vanhoja heinäseipäitä. Reippaasti kaikki pennut levyillä liikkuivat. Ainakaan toistaiseksi ei vaikuttaisi olevan ongelmia erilaisilla alustoilla. 

 

 

Navetan nurkalla

Metsäkävelyillä ei valo tahtonut riittää kuvaamiseen

Vanha kaivo ja vaikka mitä mielenkiintoista

Freda pullonokka ja Pätkis

Kivoimmat lelut on monesti kovin yksinkertaisia (Pätkis ja Äijä)

Perjantai-iltana käytiin viimeistä kertaa unille kaikki yhdessä kasassa... 

 

Lauantaina koittivat ensimmäiset eronhetket, kun Sintin ja Fredan kanssa kävin saattelemassa Harmaan uuteen kotiinsa. 

 

Hei hei Herra Harmaa, nähdään pian... toivottavasti uuteen kotiin muuttaminen sujui näin mahdollisimman kivuttomasti. Hymyile paljon vaaveli. Minä olen ikävöinyt, paljon.

Illemmalla lähti vielä Nuuskis uuteen kotiinsa ja valloittaa nyt maailmaa Ona-beaglen kaverina Niinan hellässä huomassa. Kuvista ja kuulumisista päätellen se on edelleen oma hurmaava itsensä. Tiedän, että pärjäät pikkuinen. 

Lauantai-iltana muut pennut pääsivät tutustumaan myös Taikaan ja Sandraan.

 

Kiitos vierailusta Johanna & co, kokemus oli varmasti pennuille hyväksi!

Sunnuntaina puolestaan oli Fredan aika lähteä uuteen kotiinsa Kevi-kessun kaveriksi.

Kuulumisista päätellen Fredakaan ei ole muuttunut tippaakaan vaan puree ja kiusailee tuttuun tapaan reippaana poikana.

Liekö velipoikien lähtö vaikuttanut, mutta sunnuntaina porukka oli kovin vaisua ja päätimmekin illalla pakata konkkaronkan taas autoon ja ajella Tampereelle lähiöelämään tutustumaan ja pistämään vanhempieni pihaa uuteen uskoon. 

Siellä ilo onneksi irtosikin ja pojat pistivät kunnon rallin käyntiin (vaikka kuvasato huonolaatuista onkin).

 

Kuoppiakin saatiin jo kaivettua entisten seuraksi

Pinksu

Sedrik

Cessie & Pätkis

Keltsi

 

Maanantaina tuli 8 viikkoa täyteen ja oli puolestaan Sintin aika lähteä uuteen kotiinsa pikku Jami-pojan, Lindan ja Teemun kaveriksi - ja täyttämään Möykyn alkuvuodesta jättämää aukkoa. Kuuleman mukaan poika on edelleen reipas ja nälkäinen oma itsensä - pian nähdään!

 

Viiden jengi tuntui jo kovin pieneltä, mutta kyllä sillä vielä saatiin ilo irti elämästä.

Sedrik, Pinksu, Pätkis & Keltsi

Äijä

Cessien ja Onnin kanssa

Pinksu

 

Keltsi ja Pätkis

Sedrik

Pinksu, Äijä ja Pätkis

Sedrik ja Pätkis

Pari päivää saatiin tällä kokoonpanolla vielä temmeltää, kunnes keskiviikkona oli ensin Pinksun aika lähteä kotiinsa, josta pentuja oli jo aiemmin käyty katsomassa, mutta mietittiin vielä josko Pinksullekin olisi löytynyt harrastuksista kiinnostunut koti - se ainona lähti nyt kuitenkin kotiin, jossa harrastuksiin ei tällä hetkellä ole intoa, mutta rakkautta ja puuhaa varmasti paljon; sen verran innokkaasti siellä pentua odotettiin. 

 

Illalla oli aika vielä Pätkäpojankin lähteä äidin (ja vähän Pian ja Nikonkin) matkaan. Pätkä on kuulumisten perusteella myös edelleen sama iloinen ja reipas Pätkä kuin aiemminkin. Paljon kokovartalohännänheilutuksia Pätkikselle - me näemme varmasti.

Torstai-iltana päivän kaupunkikierroksen jälkeen puolestaan lähti Äijä omaan ihanaan kotiinsa Mirkan, Toukon ja Late-kissan kaveriksi. Sama äijä sekin kuulostaa olevan - ja matka ei onneksi ole pitkä, joten näemme maailman kauneinta katsetta varmasti taas pian.

Vielä ehtivät Keltsi ja Sedrik vetää viimeiset rallit, kunnes lauantaina koitti Sedrikinkin aika lähteä maailmalle Hannan, Samin ja pienten Leevi ja Eetu poikien seuraksi Otson Santo-pojan jalanjälkiin. Kovin kauas ei onneksi Sedrikään lähtenyt, joten toivottavasti näemme pian!

 

Huomenna viettää täällä Keltsi yksin yhdesänviikkoissynttäreitään. Sen kunniaksi käydään ainakin jäljestämässä ja naksutellaan. Yritetään taas palata normaalin elämään juttuiin muidenkin kanssa.

 

En tiedä sokaiseeko rakkaus, mutta mielestäni pentue on kokonaisuudessaan ollut hieno ja jopa ylittänyt odotukseni. Jokaisen pennun olisin voinut pitää itse. Jokaisessa näin aihion mainioksi harrastuskoiraksi sillä tasolla, mikä itselleni riittää. Eroja ominaisuuksien painotuksissa toki oli, mutta ei mitään äärimmäisyyksiä. Pinksulla oli seitsemän viikon kieppeillä kausi, jolloin se vaikutti vieraissa paikoissa yksinään ollessaan varovaisemmalta kuin muut (Keltsiä lukuunottamatta, mutta näkövajeisena se on oma lukunsa - ja sillä on apuna vankkumaton luottamus ihmiseen), mutta ei aiemmin, eikä toisaalta yhtä voimakkaasti jälkeenpäinkään. Muuten kaikki olivat yksittäin kuljetettaessakin kovin reippaita, kontaktinhakuisia, erittäin hyvän ruokahalun omaavia ja kaikki niin saalistivat kuin taistelivatkin (ja ennen lähtöään myös palauttivat lelun) - astevaihteluita ja eroja käytöksen esiintymis-/puhkeamisiässä toki jonkin verran oli. En edelleenkään voi olla huokaamatta, että voi kumpa olisin voinut pitää jokaisen nappisilmän itse, viedä sitä eteenpäin... Toivottavasti kehitytte jokainen edelleen toivottuun suuntaan!

 

Tällä hetkellä vain toivon, että jokaista pientä maailmalle lähtenyttä poikaa osataan viedä eteenpäin, tukea oikealla tavalla, eikä jätetä kohtaamaan maailmaa yksin. Että niistä jokaisella on nyt joku toinen, joka puolestani pitää sylissä ja laulaa "olen lähelläsi, en anna maailman satuttaa". Niin minä teille lupasin.