Juuri kun tiistaina saatiin vihdoin ne viimeisimmät edellisessä päivityksessä mainitut jäljet tehtyä, niin keskiviikkoiltana alkoi sataa hiljakseen lunta. Lumentulo jatkui torstain ja pakkasen ja lumen myötä maisemat muuttuivat kauniin valoisiksi. Perjantaina lumentulon loputtua käväistiin polkaisemassa vielä  kohtuullisen vähälumisessa metsässä pienet janatreenit, ettei suunnitelma ihan mönkään menisi ja edes jonkinlaiset lyhyemmät pätkät saataisiin talven varalle tehtyä. Hyvä, että käväistiin, sillä tänään sunnuntainahan on lumimyräkän myötä saatu kinoksia ihan urakalla lisää. Mukavaahan se olisi, jos talvi tulisi näin kerrasta, eikä tulisi niitä plussaräntäkelejä enää, mutta valitettavasti taitaa olla toiveajattelua. Loppuviikolle sääennuste näyttää jo päivisin plussaa. Noh, sittenpähän ehkä päästään taas tekemään niitä pikkujälkiä - ja olisihan noita muitakin lumetonta ja pakkasetonta aikaa vaativia hommia kotona vielä riittämiin. Ainakin alkuviikko kuitenkin nautitaan lumesta ja valkeudesta!

Lauantaina käytiin Kirkkonummella Skogsterin Mian luennolla. Paljon tuttua asiaa viettikoulutuksesta ja kisakoiran rakentamisesta pennusta alkaen, mutta myös jokunen uusi asia ja ajatus. Ei ole ollenkaan haitaksi näitä kertailla. Luennon jälkeen suunnattiin kohti Gesterbytä moikkaamaan Mellaa ja Annaa. Vauhdikas tyttönen on Mellakin ja niin ihanan helppo kuvattava ottaen asentoja ihan itsekseen vapaaksi päästettäessä - ja ilohan sen liikkumista vapaana onkin katsella.





















Josko lopun matskun saisi purettua myöhemmin.

Kirkkonummelta suunnattiin vielä ennen kotiin lähtöä Helsinkiin Ronaa, Taikaa, Sandraa ja Johannaa moikkaamaan. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa, vaikkakin viikolla kuultujen kovin surullisten uutisten myötä vähän haikeissa tunnelmissa (Ronalta löydettiin muutama päivä sitten imusolmukesyöpä). Itku ei ollut kaukana, mutta parempi vierittää ne kyyneleet Ronalta piilossa ja iloita niin kauan kuin on iloittavaa.

Sisällä kuvaamisen jaloa taitoa olisi syytä opetella... (jos ei heilahda, niin tulee keltaiset silmät, plääh)






Sandra, Taika & Rona

Ja olipa sitä selaitava vanhoja kuviakin aikaan ennen digikameroiden (joukossa on jokunen kuva, joka ei ole itse ottamani, kunnia kuvaajille, vaikkei noita enää muistissa olekaan).


Kuva: Annie Tabutaud


Kuva: Annie Tabutaud

Rompsu vietti meillä pentuna ja nuorena koirana monet mukavat hetket



Ja varsin täpäkkä on tyttö ollut vaavista asti




Elias, pikku-Rona, Plättä ja Tessi





Leikkejä Plätän kanssa






Plättä ja Rona kaverukset





Alien-kuva uintireissulta





Rona & Tessi




Rona, Tessi ja Plättä kera Ronjan



Tessi lempipuuhassaan pentuja leikittämässä. Rona muisti Tessin loppuun asti ja kovin pentumaisesti mielistellen tuli aina vastaan tauon jälkeen (vaikkei se muuten tyypillistä Ronalle olekaan). Kunnioitus oli selkeää (kuten kaikilla Tessin leikittämillä nuorilla nartuilla), vaikka vastapainoksi Tessi sitten myös  mielellään heittäytyi selälleen ja sitä sai purra ja retuuttaa - tiettyyn rajaan asti (jonka ylityttyä leikki muuttui sen verran rajummaksi, että asia tulee selväksi, mutta äärettömän kärsivällinen se oli pentujen kanssa ja nautti itsekin hurjasti leikittämisestä).



Elias, Plättä, Tessi & Rona






Rona, Bertta, vaaleassa vaiheessa oleva Plättä & Piikki