Jäi sitten toko-osallistumiset pieniksi murheiksi viikonlopun aikaan. Torstain ja perjantain välisenä yönä  Piikki tuli yllättäin kipeäksi (alkoi oksentamaan verta ym.) ja kiikutettiin vielä aamuyöstä päivystävälle eläinlääkärille. Niinpä laitettiin viikonlopun suunnitelmat uusiksi ja päätettin katsoa hetki kerrallaan, miltä tilanne näyttää ja lähdetäänkö ollenkaan. Alunperin tarkoitus oli lähteä jo perjantaina iltapäivällä, mutta se ei nyt ainakaan missään tapauksessa tulisi kyseeseen. Siru ystävällisesti kuskasi Pian ja Taran & Momon Tampereelta Virroille, joten peruin majoitukset ja perjantaiksi aiotun lähdön ja saimme keskittyä Piikin kuntoon saamiseen. Perjantaina mikään ei pysynyt Piikillä sisällä, vesikin tuli samoin tein ulos (veriseksi värjääntyneenä) ja koira olisi vain halunnut maata ulkona kylmässä maassa. Se oli selvästi kipeä ja kovasti huolestutti myös se, että kolmisen tuntia ennen veren oksentelun alkamista annettu ruoka ei ollut tullut kumpaakaan kautta ulos (oksensi siis pelkkää verta, ei ruokaa). Nesteytystä, lääkitystä ja seuraavan yön aikaan piimä alkoi pieninä annoksina kelvata. Aina kerran kahdessa tunnissa sitä yöllä Piikille juotin ja kävin samalla kävelyttämässä ulkona - ja se pysyi sisällä. Uskalsin siis aamusella joten kuten kerätä Otson, Onnin ja Bertan autoon ja lähteä kohti erkkaripaikkaa Piikin (ja Oodin) jäädessä hyvään hoitoon.

Sen verran myöhään päästiin lähtemään, että tokomestikset valitettavasti missattiin ja ehdittiin nähdäkin vain osa viimeisenä olleen alokasluokan suorituksista. Sikäli harmittaa, että Bertan kanssa taas tuskin ennen ensi vuoden mestiksiä uskaltaudutaan evl:aa korkkaamaan - omissa mestiksissä kynnys on niin paljon matalampi hömpötellä kuin yleisissä kokeissa. Otsonkin osalta tämän oli tarkoitus olla vuoden ainoa tokoilu. Pieneltä se harmi silti tuntuu viikonlopun huolen rinnalla. Välillä tuntuu, että jatkuvasti jotain huolta ja murhetta, mutta kai se on niin, että jos moninkertaistuu ilon määrän useamman koiran myötä, niin moninkertaistuu myös se huolen määrä. (Unohtamatta sitä, että kun on hysteerinen, niin huolehtii muutenkin koko ajan.)

Erkkarikehä sentään ehdittiin seuraamaan. Omien koirien (ja sijoitus- ym. koirien) osallistuessa kehän seuraaminen jää tosin aina valitettavan niukalle. Olisikin kiva lähteä erkkariin ihan vaan turistiksi ilman huolenhäivää siitä löytyykö kaikille koirille esittäjät, pitääkö itse esittää jotain, pitääkö niitä kunnostaa ennen kehää tmv. (tosin tein taas vertaansa vailla olevan huomion, että pari itse esitettyä omaa koiraa saattaisi kannatuksen vuoksi mennäkin matkassa isompia keskittymishäiriöitä aiheuttamatta - ne kun ovat helppoja mukana, eikä itse esittäessä tarvitse huolehtia kunnostuksestakaan, senkun isoimmat risut ja männynkävyt sutaisee harjalla pois ennen kehään menoa (a la Bertta 2008) - ja taas kaipaisin niitä hymiöitä). Noh, erkkarituomarin mielipide on aina siinä määrin kiinnostava, että sen ja kannatuksen vuoksi on koiria kuitenkin aina ilmoitettava mukaan. Mukava päivä siis joka tapauksessa ja omien koirien menestys jopa ylitti odotukset (Onnille eri käyttöluokasta ja vara-sertti ja Berttakin kävi pomppelehtimassa vetskukehässä erin arvoisesti). Onnin junnupoika Monty oli lisäksi komeasti pu3, sertin kera - ja oli kiva nähdä myös kaikkia muita poikien jälkeläisiä, vaikka erkkarin tuoksinassa juttelemaan valitettavan vähän aina ehtiikin. Iso kiitos kaikille esittämisapuna olleille!

Kaksi valvottua yötä oli taas takana ja näyttelyillallisen myötä lauantaipäiväkin venyi pitkäksi, mutta oli toki mielenkiintoista kuulla kovasti puheliaan tuomarin ajatuksia briardeista (sivujuonteena ja yleisenä kommenttina täytyy todeta, että tuomarin painottamista asioista löytyi myös itselleni tärkeitä asioita kuten liikkeet ja koon pysyminen kohtuullisena (siis ei liian suurena) - tästä aiheesta voisi jatkaa pitempäänkin, mutta yleisesti voi todeta, että a) pääpiirteissään tuomari löysi joukosta koiratyypin, joka itseänikin ulkomuodollisesti miellyttää - toki joukossa oli yksittäisiä poikkeuksia suuntaan jos toiseenkin niin kuin lähes aina, b) korkeista hännistä tuomari oli aiemmin kertonut olevansa tarkka ja puhui asiasta myös illallisella, mutta hän halusi antaa koirille mahdollisuuden näyttää kantavatko ne häntänsä pitempään tai yksinään juoksutettuna matalalla, ja jos näin tapahtui, hän hyväksyi hännänkannon,  c) hammaspuutoksia/purentoja tuomari sen sijaan ei tutkinut kovin tarkkaan ja/tai ei pitänyt kovin merkitsevinä, d) kaiken kaikkiaan linja olisi ehkä saanut olla tiukempi ja laatuarvosteluskaalaa olisi voinut käyttää laajemmin, mutta eipä sitä ole viime viime vuosina oikein tehneet muutkaan erkkarituomarit - pikemminkin päin vastoin, huomattavasti löysäkätisemminkin eriä on jaeltu). Yöksi ajelin jälleen alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kotiin Piikkiä katsomaan. Montaa tuntia ei ehditty nytkään nukkua, mutta sunnuntaina aamutuimaan Piikki kakkasi! Mikä helpotus! Vain pienen kovan mustan kikkareen, mutta tätä myötä pelko vierasesineen mahdollisuudestakin vähän helpotti. Uskaltauduin siis sunnuntaina jälleen lähtemään ajelemaan Virroille, tällä kertaa koulutuksellista antia saamaan. Onnin kanssa saatiin matkaan pari vinkkiä, joita voidaan kokeilla noudoissa ja muiden treenien seuraamisesta tarttui varmasti myös taas ajatuksia mukaan.

Hengissä selvittiin siis tästäkin viikonlopusta - vaikkakin kovin vähäunisesti ja pienen päänsäryn siivittämänä. Sunnuntai-iltana kotiin palatessa tupa olikin täynnä vieraita, joten univelkoja nukutaan pois vasta tänään. Piikkikin vaikuttaa jo pirteämmältä ja vähän isommat kakatkin on jo saatu, vaikkei ruokaa vielä ihan normaalisti uskalla antaakaan. Oletettavasti normaali-Piikki alkaa nostaa päätään, sillä siihen malliin olisi autojen jahtauskin jo houkuttanut. Toivomme parasta.

Onnittelut vielä kaikille niin erkkarissa kuin tokossakin menestyneille!

Kirjataanpa loppuun myös Onnin ja Beben arvostelut muistiin:

Onni
Exc. eyes. Nice strong head. Bite very good. Nice strength of head. Exc. ribcage & forechest & topline & group & tail carriage & rear angulation. Exc. coat quality. Very workmen like.

Bertta
Eye color a little light. Exc. pigment. Lacking forechest. Good depth in chest. Would like more spring in ribcage. Very ease in motion in side. Tail carried well, but a little short. Over all for a veteran bitch very nice.