Tänään alkoivat Onnin silmät näyttää sen verran paremmilta, että päätettiin kokeilla sisällä treenailua - ulkotreenailuihin ei vielä lähdetä. Meillä sisällä treenailu vaatii aina pieniä järjestelyjä, että saadaan muut hetkeksi pois jaloista, joten se ei käy ihan noin vaan ohimennen ja siksipä siihen ei valitettavasti kovin usein tule ryhdyttyäkään.

Nyt kaivettiin kuitenkin naksu pöytälaatikon kätköistä esiin. Tämä ensimmäinen kerta meni tosin lähinnä ehdollistumisen varmistamiseen (eli naksauttelin muutaman kerran varmistaakseni, että useamman vuoden tauolla ollut juttu on edelleen muistissa - kummasti se vaikutti olevan) ja tekniikoiden kokeiluun. Vähän siis  venkslailtiin ees taas, että mitäs asiaa tässä nyt oikeastaan harjoitellaankaan ja mitä otetaan palkitsemisen kriteereiksi ja niin pois päin. Ehkä se ainakin vähän selkiintyi. Katsotaan jatkoa.

Plättä kun odotteli viereisessä huoneessa, niin naksuttelin lopuksi sillekin pienen session. Sekin selvästi äänen muisti vanhastaan, mutta siitä huolimatta säpsähteli alkuun äänen tullesssa ihan korvan vierestä (onhan tuo vissiin tavallista kovaäänisempi naksu, mutta... huvittavampi tyttö), joten otin pelkkää ehdollistamista vähän pitempään. Sitten kokeiltiin sivulle tuloa ja seuraamista pienet pätkät siten, että palkkasin aina loppuasennosta. Sujui vallan hyvin siihen nähden, että olen tuon sivulletulon Plätän kanssa onnistunut jotenkin sössimään niin, että se normaalisti treenatessa väistää minua kovin selvästi ja tulee tosi varovasti - nyt tuosta ei ollut merkkiäkään. Hämmästyttää, kummastuttaa. Oma elekieli ja olemus olisi varmaan myös syytä ottaa tarkempaan syyniin; ainakin tuollaisen herkkiksemmän kanssa touhutessa.

No, jätetään hautumaan ja tutkaillaan jossain vaiheessa lisää.