Kahden leirin väliseen kolmeen viikkoon sijoittui edes pieni ryhdistäytyminen treenirintamalla. Tuli mm. startattua metsäkausi tältä vuodelta... parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kovempikin treenitahti olisi ollut kiva, mutta enempään ei pystytty. Työt ja muut selvästi häiritsee harrastusta. Vaan onhan tässä vuotta ja kauttakin vielä jäljellä, joten yritetään jatkaa.

Eihän noista pienistä treenimurenista yhdeksälle koiralle jaettuna paljoa per koira tule (mutta kun ei muuta voi, niin uskotaan että ei se määrä vaan se laatu (kukahan sen laadun nostais tarvittaviin korkeuksiin?). Ja kun meiltä jää aina puuttumaan ne pikku jutut, joita ennen vähemmällä koiramäärällä tuli tehtyä lenkin ohessa, ruokakupilla, telkkaa katsellessa ja muissa tilanteissa ihan ohimennen ja huomaamattakin - aina on liikaa jengiä paikalla - niin treenin määrä toki kaipaisi lisäystä. Vaan kun joskus ei millään saa päivän aikataulusta puristettua edes sitä puolituntista, jossa ehtisi ottaa edes parin-kolmen minuutin pikajutun joka koiran kanssa. Ei edes silloin kun haluaisi ja oikeasti tekisi mieli. Peruslenkitys tuppaa viemään ajan sen verran tiukille, mutta noh, pääasia kai että saavat ainakin temmeltää vapaana. Paljon on siis vielä aiotuistakin ensimmäisistä tavoitejutuista vielä alulle panematta, mutta alkusysäys on taas saatu, joten vielä tulee tälle vuodelle treenejä, ja tulee varmasti alkukesää paremmassa tahdissa, vaikkei se tahti edelleenkään päätä huimaisi. 

Jotta tällaista täällä blogissa. Salaperäiseen salasanalla suojattuun aikaan ei siis sijoitu mitään järin maatamullistavan mielenkiintoista. Päinvastoin. Varsin kuivia treenimerkintöjä (jos niitäkään). Valokuvia on kovin vähän, eikä asiantila muutu ennen kuin saan kameran käytettyä huollossa. Tuli tosin mieleeni, että tällaiseen muistiinpanojen omaiseen, liki ranskalaisiivatyyliseen "oh my lovely red blogiin" voinen kukkahattujen ja vaaleanpunaisten lasien lisäksi ottaa hympätkin käyttöön - jiihaa!