Maanantai 20.9.

Kiireessä ja muissa hommissa.

Tiistai 21.9.

Onnille vihdosta viimein jälki. Tarkoitus oli tehdä kohtuu pitkä vähin kepein - ja erityisesti ennen ensimmäistä keppiä pitkähkö tyhjä osuus. Noh, matkaa tuli ehkä vajaa km, keppejä 2 ja yksi välipalkkarasia. Vaan miten sitten kävikään... suht alkumatkasta, ensimmäisen kulman jälkeen, yksi kreppi pyykkipoikineen oli pudonnut maahan ja tokihan Onni sen sieltä nosti ja toi ja palkattavahan se oli, joten se siitä pitkästä palkattomasta alkuosuudesta. Muuten meni kyllä tosi mallikkaasti. Ikää reilu 2h, melko pitkä jana, jälki janalta vasemmalle, yksi piikki, useampia kulmia vas & oik, polunylitystä, kärrypolun ylitys, puunrunkojen ylityksiä jne. Just mieleinen vauhdin, tarkkuuden ja mielentilan sopusointu. Nämä on niitä hetkiä, kun tulee mieleen, että jos sinne kisoihin joskus vielä yrittämään. Vaan katsotaan - tottiksen osalta en viitsi turhaan lähteä hyppyyttämään ennen kuin nähdään, onko osteopaatti- ym. hoidoista niin paljon apua, että olen tyytyväinen.

Jäljen vanhetessa kauppareissu ja sen jälkeen oli tarkoitus ajaa kentälle ottaan tottista (tai lähinnä leikkiä ja ehkä jotain hyppy-/ohjauspelleilyä) Cessien, Kipin & Ruutin kanssa. Pirkkahallilla oli kuitenkin messut, karmea tungos ja parkki varattuna, joten ajeltiin muualle parkkipaikalle/nurtsille. Cessielle ekaa kertaa hiukan kapulan pitämistä (kuin tänkin aloittaminen on näin jäänyt - on vissiin pitänyt tehdä joku kunnon suunnitelma noutoa varten, mutta nyt sit vaan hetken mielijohteesta tempasin kapulan esiin, kun alkaa kyllästyttää paikallaan polkeminen). Ei ongelmaa, mutta katsotaan millaisia ongelmia saadaan aikaiseksi homman edetessä. Lisäksi paikallaan kääntymisiä ja muutaman askeleen seuraamisia - ja ensimmäistä kertaa kokeiin pientä pakotetta. Sepen kanssa on kyllä huisin hauska touhuta, ainakin tällä tasolla. Kipille & Ruutille lähinnä leikkimistä narupallolla (onkin näillä märillä keleillä ainoa lelu, jota viitsii käyttää). Onnille hiukan kapulan pitoa ja irrotusta ym. makupalapalkalla ja pari kapulan tuomista narupallopalkalla.

Onnin jäljellä muistin yhtäkkiä, että se penteleen kauppakassi jäi sittenkin nostamatta ulos autosta jäljestyksen ajaksi ja niinhän siinä kävi, että Cessie oli vetänyt naamariinsa 700 g pussillisen lihapullia (ehdin mä niistä kolme käyttää makupaloina treenatessa). Oma moka toki ja täytyy olla tyytyväinen, että se ei ollut vielä ehtinyt kajota kassin muuhun sisältöön - makupaloiksihan nuo lihapullat oli tarkoitettukin (vähän useammalle koiralle ja pidemmäksi aikaa tosin). Ne häkit tars autoon saada, joo... Sattuneesta syystä Kipi & Ruuti on kyllä autossa boxissa (ne pistäis ruokien lisäks matalaks myös auton sisustuksen, Cessie sentään tyytyy vain noihin ruokaunohduksiin), mutta muille niitä ei sitten vielä riitäkään.

Muille lähinnä pikaisesti namitottista pihassa.

Keskiviikko 22.9. 

Ääh. Saa nähdä saanko tänään mitään aikaseks. Kauhia huoli taas kaikenlaisista asioista. Koirien osalta huolestuttaa Otso ja täytyy odotella sen huomista eläinlääkäriaikaa (ja sitten vielä tuloksia). Lisäksi Bertta lakkasi yllättäen aamulla syömästä. Myöhemmin se osoittautui olevan jonkinlaisessa ripuli- & oksennustaudissa. Sikäli helpotus, jos syömättömyyden syy on tuo, mutta kun se vaikuttaa tosi kipeältä (ei edes uskalla jättää yksin). Toivottavasti ei mitään vakavampaa. Muutenkin tuntuu, että oon jo saaut jonkun pysyvän vatsakrampin huolesta - ei tämä ainakaan helpota sitä. Onniakin katselin eilen, jotta keventääkö se aavistuksen oikeaa takajalkaa vai kuvittelenko vaan. 

Käynyt välillä mielessä, että tars varmaan hankkia joku kakkostyö normin oheen. Yhdeksän briardin ylläpito alkaa hipoa sen verran tähtitieteellisiä summia (ainakin sillä tavoin kuin itse haluan ne hoitaa - vanhimpien erikoisruoat (90eur/13,5kg ja säkkihän hädin tuskin riittää kuukautta per koira), eläinlääkärikulut (jos ei muuta, niin neuroottisena pakko tarkistuttaa koko joukon virtsanäytteet & verikokeet rutiinisti pari kertaa vuodessa), osteopaatit/fyssarit/hierojat, normikuluista ja harrastamisista nyt puhumattakaan tai tuhotuista kamoista/huonekaluista/sisutuksesta tai siitä, kun pitää ostaa koko joukolle ulkoloisestot tai matolääkkeet tai.... Vaan milläpä aikaa sitä mitään extratyötä tekisi, kun nytkin tuntuu, ettei koskaan ole noille tarpeeksi aikaa. Siinäpä vasta dilemma .

Ja niin kuin taas huomaa - kunhan olisivat kaikki terveitä ja kunnossa, niin ihan sama (nähdään vaikka sitten itse vilua ja nälkää ;p).

Noista hierojista ym. lyhykäisesti piti mainitsemani. Eli hierojahan hoitaa lihaksistoa, fyssari ja osteopaatti sitten muutakin rankaa - ja tietämäni hyvät eläinosteopaatit ovat koulutukseltaan eläinfysioterapeutteja, johon ovat päälle suorittaneet osteopatian opinnot. Kiropraktikot ym. niksauttelijat ovat sitten vielä erikseen - itse en uskalla omia koiriani sellaisille viedä, muuten kantaa suuntaan tai toiseenkaan ottamatta.

Hiukan kuivemman syksyn olis voinut korvauksena kesän tukahduttavista helteistä saada. Syksystä nauttivaa sade ei tosin sinällään haittaa - lähinnä se asianmukaisten kuivatustilojen (niin kamojen kuin koirienkin) puute. Vaan taitaa tuo luonto vielä paikka paikoin vettä kaivata, joten satakoon. Selvitään siitä ja nautitaan kuivista päivistä sitten sitäkin enemmän.

[Keskiviikon edittiä]

Pööditreeneihin en päässyt lähtemään, vaan vietettiin kerrankin iltaa kotosalla. Bertta alkoi illan mittaan voida vähän paremmin ja kun aamulla ja päivän mittaan oli kauhea huoli katsoa, kun toinen vaan makasi jäykkänä ja tärisi ja välillä yökkäili, eikä voinut auttaa kuin ottamalla sen peiton alle, niin vähitellen se kykeni rauhoittumaan kyljelleen nukkumaan. Ruoka ei vielä maistunut ja suolistoa piti edelleen tyhjentää, mutta piristyminen oli selvää. Ja torstaina aamuvarhaisella oli nälkäinen koira kerjäämässä osuuttaan väliin jääneenkin päivän eväistä .

Alkuilta oli kuitenkin ihanan aurinkoinen ja oli pakko ottaa ja tehdä Cessielle, Kipille & Ruutille pienet jäljenpätkät tuohon omalle pellolle. Koko kesänä en ole siihen jälkiä tehnyt, enkä taida ihan vähään aikaan taas tehdäkään (katsotaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen uusiksi, ellei ruoho sitten jatka syksy mittaan kasvuaan). Aika pitkää tuo heinä on, mutta ihan ok vielä, kun vähän valitsee paikkaa - ja selvästi olisi hyvä etsiäkin vähän pidempää ruohikkoa, kun ollaan koko kesä tehty melkein pelkkiä nurtsijälkiä (vieläpä hyvin lyhyelle nurmikolle). Havainto pidemmän jäljestysalustan tarpeesta olikin ehkä hyödyllisin tuotos näistä jäljistä. Muutoin ne olivat aivan täynnään etanoita. Joka ikinen makupala kuhisi niljakkeita niin, etten edes ymmärrä, mistä niitä siinä ajassa ehti tuollainen määrä paikalle tullakin (lähdin kuitenkin ajamaan jälkiä melkein heti, kun sain kaikki kolme tehtyä). Mä mitään etanoita oo tuossa pellolla normioloissa nähnyt ja nyt ei tosiaan ollut ainuttakaan makupalaa, jossa ei olisi ollut useampaa etanaa. Cessielle vissiin joku reilut 70 askelta, aika paljon tyhjiä (pari viiden askeleen tyhjää mm.). Jäljestys sinällään han ok, mutta sitä häiritsi eniten nuo niljakkeet - kyllä se makupalat söi, mutta homma meni turhan hitaaksi ja tuhraantui aikaa. Kipille ja Ruutille reilu 50 askelta (Ruutille suurin osa kanta-varvas namituksella, Kipille vähän sekaisin pelkkää varvasta ja kanta-varvasta), molemmat ihan jees ja aika määrä etanoitakin taisi mennä mahoihin, kun ei ne juur vauhtia hidastaneet (pitempi heinikko oli kyllä selvästi hiukan outo, varsinkin Ruutille, jolle sattuikin paikoin turhan pitkää ja piti vähän  nostella päätä askeleelta toiselle). Nooh, tulipahan tehtyä. Mahtaiskohan etanat yöpakkasten myötä poistua maisemista... toivotaan - olishan se kovin helpooa, jos edes muutaman kerran voisi tuota omaa peltoakin hyödyntää.

Illalla vielä vähän namitottista pihalampun alla, että muutkin pääsi tekemään jotain. Niin lyhyitä ja pimeitä alkaa illat olemaan, että tuohon se alkaa rajoittumaan. Piikin kanssa tosin otettiin pallolla, kun se on niin tohkeissaan noista palloistaan ja huomasin, että ehkä valokeilassa sen verran tilaa on, että muittenkin kanssa voisi tarvittaessa muutakin kuin namipalkkaa kokeilla. Berttakin pääsi ottamaan muutaman kaken, kun löysin säilykepurkillisen jotain toipilasruokaa, jota uskalsin sille hiukan tarjota.

Torstai 23.9.

Olipahan päivä. Joskus kymmenen jäkeen aamupäivällä ajattelin ennen liikenteeseen lähtöä mennä hiukan lataamaan puhelinta autossa (sen verran että saan sen auki), kun en löytänyt laturia siihen hätään sisältä. Vaan o-ou... auto ei inahtanutkaan startatessa. Ei voi olla totta! Ennen yhtätoista pitäisi olla Treen rautatieasemalla hakemassa Taikaa (muutamaksi päiväksi hoitoon Johannan reissun ajaksi) - ja tietysti muitakin asioita olisi ollut päivän suunnitelmissa. Noh, milläänhän ei ketään niin nopsasti ehtisi avuksi saamaan, mutta onneksi sain Taiskusen haun järjestymään apuvoimien myötä - Johannan kun piti lähteä jo klo 11 junalla takaisin päin, niin aikaa ei juuri ollut tuhlattavaksi. Ja järjestyihän nuo muutkin systeemit taas tuosta, vaikka suunnitelmat vähän uusiksi menikin.

Illalla Otson eläinlääkäri. Silmiin saatiin tipat, vähän ne näyttää huolestuttavilta. Muita tuloksia joudutaan odottelemaan ensi viikkoon. Mun hermorakenne ei vaan kestä näitä. Kunpa nuo voisi vaan pysyä ikuisesti terveinä jokainen.

Ja Cessien & Kipin agikurssillekin päästiin (jatko1, 2.kerta). Radanpätkillä teki taas ohjaajalle ihan hyvää ottaa samat kuviot pariin kertaan . Kipillä ensimmäistä kertaa radalla lelupalkka (vinkutennispallo, ihan näyttäis lähtevän toimimaan tälläkin). Keinun räminää ja liikettä molempien ryhmissä - Cessie on tosi sujut tän kanssa, liikkeessä rämähdyskin ihan jees, Kipin kanssa ei olla otettu yhtä paljoa, eikä ole ehkä yhtä räväkkä ja innokas keinua rämäyttämään, mutta ei ongelmaa silläkään (ja kun keksi, mitä odotetaan ja lähti tarjoamaan itse keinun alastulolle nousemista, niin jalkojen sillä pysyminen helpottui huomattavasti ;p, ei ollut vissiin hiffannut hommaa niin matalalla olevalla keinulla, koska puomin alastulolle nousee ja pysyy hyvinkin ketterästi - sen jälkeen ei ongelmaa). 

Keltsi puolestaan aloitti ripuloinnin, muttei ole muuten vaikuttanut kipeältä. Jotain tarttuvaa kuitenkin?

Perjantai 24.9.

Nyt aloitti sitten Kipinäkin ripuloinnin.

Asioilla käymisen yhteydessä poikkesin pikaisesti Ipo-klubin kentällä. Vähän oli kyllä jo lähteissä mielessä, jotta onko se kovin fiksu ajatus, kun Kipi kipeänä, mutta kun se leikki lähteissä tomerana Taikan kanssa ja kun todennäköisesti lähipäivinä ei liisäkoiran ym. myötä paljoa ehditä tekemään ja kentän viereen ajelin joka tapauksessa, niin... Onnille jotain seuraamishömpötystä parkilla (kenttä varattuna, kun tulin paikalle). Cessielle taas lähinnä niitä samoja vanhoja parin askeleen seuraamisia jokunen. Lisäksi kokeilin peruuttamista ensimmäistä ketaa lelupalkalla ja toden totta, niin kuin olin vähän viimeksi namilla kokeillessani huomaavinani, se on alkanut hahmottamaan homman idean! Ei se nyt toki metrikaupalla kauempaa ohjattuna vielä peruuttele, mutta ihan sanallisella käskyllä kädellä ohjaamatta lähtee peruuttamaan kuitenkin. Hieno homma! Jotain joskus opitaankin, oli se sitten hyödyllistä tai ei . Kokeilin taas myös kapulan pitämistä ja huomasin, että kun sille laskee koko kapulan painon suuhun, niin se nousee väkisin seisomaan (edestä istumasta) - en sitten vielä juur edes yrittänyt tehdä asialle mitään, riittäköön huomio tälle erää. Otin sitten vielä muutaman eteenistumisen narupallolla, kun tajusin, että tätä ei ole tullut tehtyä aikoihin, eikä koskaan lelupalkalla (ja vähän kuutamolla aluksi olikin törmäillen mihin sattuu) . Kipille ja Ruutille vain leikkimistä, vaikka olin ajatellut vähän jotain hyppy-ohjaushömpötystä Kipin kanssa ottaakin. Se oli kuitenkin hiukan vaisu - leikki kyllä ja innostui helposti, mutta silti jäi vähän laimea olo - joten jätin ottamatta. Ja ihan hyvä, että jätin. Sillä välin kun leikin Ruutin ¨kanssa, oli Kipi oksentanut leikin jälkeen juomansa vedet boksiin. Eli ei ihan kunnossa tyttönen. 

Jälkiä olin suunnitellut illaksi, mutta Kipsun mahavaivojen vuoksi jätettiin väliin (harmi kyllä, että sopivaa jälkipaikkaa ei ole lähempänä, olisi voinut hyödyntää tilaisuuden ja tehdä vain Ruutille, kun tuntuu, että se jää aina vähän vähemmälle, mutta eipä tuonne asti oikein viitsi pikku pätkien vuoksi ajella, jos ei kaikille tee). 

Nyt on ollutkin pari sateettomampaa päivää (märkää silti riittää), mutta sateisten päivien satona saatiin nyt komea kantarellisaalis - ihana kun niitä löytyy tuosta omasta metsästä ihan viemisiksi asti. Nuorisoa kun ei oikein viitsi sienimetsälle mukaan ottaa, jos haluaa jokusen sienen ehjänäkin säilyvän, niin tuntuisi vallan typerältä mihinkään pidemmälle lähteä.   

La 25.9. & su 26.9.

Ei sit niin mittään aihepiiriin liittyvää. Yks sun toinen koira toipilaana, joten jätettiin ne vähätkin suunnitellut jutut pois (Ruutin mahavaivat alkoi la, Cessie oksennellut su, eikä siinä edes kaikki). Viikonloppu siis muissa puuhissa ja välillä hyvä niin - vähän niin kuin vapaa vkl.

Ja jos ja kun kaikki koirat saadaan tästä kuntoon, niin taas muistaa toivottavasti olla valittamatta vähästä.