Ma 30.8.

Onnin osteopaattiaika Hyvinkäällä Laioksella - josko se perimmäinen syy eli muut jumitukset aiheuttava jumikohta löytyi ja saataisiin hoidettua kuntoon/paremmaksi? Toivotaan niin!

 

Ti 31.8.

Onpa taas mennyt aikaa, ettei oo tullut tehtyä mittään (jäljestämiset ei ainakaan etene tällä vauhdilla lain, mutta ei kyllä mikään muukaan). Joo, mä tiedän, tiedän, pitäis ryhdistäytyä...

[Edit.] Vähän ryhdistäydyinkin. Kaikki pääsi puuhaamaan hiukan jotain.

Piikille & Oodille ulkoilun jälkeen vähän tottista & narupalloleikkiä. Eli sitten kun mä teen jotain, aloitan sen tästä tavoitteellisesta päästä . Miks näitten kanssa sitten on niin kiva touhuta... Ehkä se on just se paineitten puuttuminen, saa vaan olla ja hömeltää - toki toisaalta myös se, että koskaan ei tiedä kauanko sitä aikaa on ja haluaa paitsi ottaa siitä mahdollisimman paljon irti, myös tehdä siitä koirille mahdollisimman hyvän (ja ne kun tykkää touhuta, niin pitäähän niiden saada). Vaan kyllähän eritoten Piikin kanssa on hauska treenata. Vielä yhdennentoista syntymäpäivän kolkutellessa ovelle se jaksaisi treenata ja treenata vaikka kuinka kauan - sen kanssa voi ihan oikeasti treenata ja hioa asioita (ja sen lisäksi se irrottaa pallosta käskystä, mikä helpottaa hommaa huomattavasti ;p).

Illalla sain kuin sainkin polkaistua Onnille jäljen. Nyt kuusi keppiä, kuusi normikulmaa ja kaksi piikkiä, jälki janalta oikealle. Ikää jäljellä reilu 2 - 2,5 tuntia. Pientä tihkusadetta. Pituutta yritin tehdä liki kolmosen jäljen mittaa, mutta taisi tuo kuitenkin vähän vajaaksi jäädä. Mutta asenne oli kunnossa, se on pääasia ja ihan kelvollisesti sujui muutenkin! Testimielessä tehtiin ja sellainen fiilis jäi, että ehkä sitä voisi kuin voisikin joskus vielä kokeilla kisoissakin (paljon täytyy toki treenata ja tämän vuoden osalta jäi aloitus kovin myähäiseen)... Ei tuo täydellinen ollut, mutta sen lisäksi, että pysyttiin jäljellä ja selvitettiin kulmat ja kepit, oli tosiaan myös jäljestämistyyli ja vire sillä suunnalla, mitä toivon. Jäljen poljettuani näin, että metsätien toiselle puolelle tuli sienestäjiä ja olivatkin sitten jäljen vanhetessa toisellakin puolen tietä näemmä kulkeneet: viimeisen kulman alue oli aika lailla tallattu ja sieltä löytyi veitsellä pilkottuja sienenpalasia enemmänkin. Siinä kohtaa tulikin se jäljestyksen hankalin osuus ja jos kyseessä olisi ollut kisajälki, niin olisi voinut hukkakin tulla. Sen sijaan treeninä ehkä ihan hyväkin (vaikka aina - ehkä liiaksikin - toivoo niitä onnistuneita suorituksia, mutta mistä sitten opii eniten... - liinan mitan verran annoin rauhassa vääriä jälkiä tutkiskella, olisi lähtenyt enemmänkin, mutta etenemään pääsi vasta oikean jäljen lopulta löydyttyä). Ajettiin jälki klo 20:30-21:00 välillä ja hiiskatti, että pimeää alkaa tulla jo aikaiseen! Yhtään myöhempään ei olisi voinut jättää. Loppujäljestä alkoi jo hämärtää ja puoli kymmeneltä oli pilkko pimeää. Lyhyiksi alkaa illat käydä. Kovin yhtäkkiä yllättäin se syksy saapui - vielä viime maanantaina mökkiuiskentelut mielessä ja keskiviikkonakin siinä määrin aurinkoista, että treeneissä tuli t-paidalla hiki. Muutenhan syksy on vallan mainiota aikaa, mutta kun muutenkin tuppaa vuorokausista tunnit loppuun, niin ei tuo pimeys asiaa ainakaan auta.

Onnin jäljen vanhetessa ajelin kotiin ja ulkoilutusten jälkeen hömpöttelin suht pikaiseti pellonreunassa muiden eli Otson, Bertan, Cessien, Keltsin, Kipin & Ruutin kanssa. Mitään kovin järjellistä tai tavoitteellista ei kyllä ollut ohjelmassa, mutta sen verran, että kaikkien kanssa tuli jotain tehtyä.

 

Ke 1.9.

Kaaosta. Taas. Autosta aamulla rengas puhki ja mitä kaikkea tähän arkeen taas voikaan kuulua. Sellainen olo, että mikään ei toimi, kaikki on rikki ja mistään ei tuu mitään. Lisäks mikälie syysflunssa - kurkku kipeä ja paleltaa.

Illalla päädyin kuitenkin briardtreeneihin. Tämän kertainen ei-niin-hyödyllisyys menköön kaaospäivän piikkiin. Kipille & Ruutille vähän leikkiä ja vauvaluoksetulot jalkojen välistä palkaten (Ruutilla täytyy muistaa pitää tarpeeks helppona eli jalat harallaan ja lelu esillä jo aiemmin kuin tytöillä - hitaat raksuttimet herrahenkilöllä toisinaan), Cessielle samat + muutaman askeleen seuraamisia, Onnille eteenmenoa (joka ei kyllä parantunut toistojen myötä).

 

To 2.9.

Juuri kun tänään alkoi tuntua, että ehkä se tämäkin kaaos selviää tuttuun tapaan yksi kerrallaan asioitten kimppuun käymällä, niin eikös jossain vaiheessa (öisen liki pakkaslämpötilan myötä?) lähestyvä syksy iskenyt vuorostaan tajuntaan - ihan hirveästi hommia, jotka pitäisi saada tehtyä ennen talven tuloa (sopisi tämä treenailuihinkin, mutta stressaavampaa talon ja tilusten osalta). Nooh, onneks oon harjoituttanut tuota stressaamattomuutta. Täydellistä se ei vielä kaikkien asioitten osalta ole, mutta liekö syytäkään.

Jotain ajatustyötä treenien osalta kuitenkin - lähinnä Kipin & Ruutin - palailen aiheeseen, kun katson, tuntuuko tolkulliselta vielä sittenkin, kun pääsen kokeilemaan käytännössä. Ajatustyö on aina kivampaa .

Illalla Cessien & Kipin agin alkeiskurssien 5. kerta

• uutena pussia
• Kipille uutena vähän keinun liikettä (Cessiestä keinun rämäyttäminen alas on jo tosi hauskaa ja se jo vetää tekemään moista - Kipistäkin tuo alkaa olla kivaa, sillä on vaan aina niin miljoona asiaa mielessä)
• tällä kertaa vain yksittäisiä esteitä 

 

Pe 3.9.

-

Jonkun ollessa kipeänä sitä taas muistaa, kuinka vähän stressattavaa loppujen lopuksi on hommien tehdyiksi saamisissa tai treenaamisissa tai muissa vastaavissa. Piikin vatsa on kiertymän jälkeen ollut jo vuosia sellainen, että ripulin iskiessä rupeaa kertymään ilmaa - vatsa ei sinällään turpoa, tuntuu kyllä jonkin verran kovalta ja koira yrittää yökkiä (ilman, että mitään tulee ulos). Jonkun muun ollessa ripulilla tilanne ei tietysti olisi niin vakava, mutta Piksu tulee ihan selkeästi oikeasti kipeäksi. Onneksi ripuleita ei ole niin usein ollut, mutta viime päivät on menneet Piksun ripulia parannellessa. Kävelytystä, lääkitystä, valvovaa silmää. Nyt tilanne alkaa onneksi näytttää jo paremmalta, ruoka on alkanut taas maistumaan ja on saatu ensimmäiset normikakat ulos.

Kun olen lisäksi ollut tietysti koko viikonlopun töissä, niin eipä tuossa edestakas ajelun ja normilenkitysten lisäksi juuri muulle ole aikaa jäänyt. Onneksi sekä lauantaille että sunnuntaille oli kuitenkin sovittuna pienimuotoiset yhteistreenailut - muuten en olisi huolelta ja väsymykseltä saanut mittään tehtyä. Eipä tuo tekemättömyyskään muuten niiiin isosti huolettaisi, mutta tuon nuorison kohdalla menoa katsellessa käy välillä mielessä, ettei niille vain tule tuo muiden kanssa laumassa pinkominen kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Ihan sillä sitä yrittää niiden kanssa edes jotain ihan pientä tehdä mahdollisimman usein. Sillä mitä, ei ole niin väliä - vaikka sitten vaan vähän pyörittelisi namin kanssa pihassa. Sellainen kaikki normielämän ohessa tuleva tuppaa tuon lauman kanssa jäämään niin vähiin per koira ja vaikka sillä ei toki koirien onnellisuuden kannalta ehkä olekaan merkitystä, niin minä kuitenkin haluan, että ne on minun koiria, ei toistensa.

Lauantaina käytiin vähän jäljestelemässä Meinin & Litin ja Mirkkan & Nemon kanssa. Vallan mainioita poikia - ja ne tämän kertaiset sumukuvat:
 

Litti jäljellä 

Tuota väriä yritin tallentaa, mutta minkäs teet tuon kameran kanssa - paremmin kuitenkin näkyy näissä kuin vauhtikuvissa

Nemo jäljellä

Sunnuntaina puolestaan maastoiltiin vähän Pipsan & Nessan kanssa.

La 4.9. & su 5.9. saldona

Ruuti, Kipi & Cessie sai pienet nurtsijäljet. Ruutille nyt pituutta 70-80 askelta eli vihdosta viimein se vähän pitempi jälki, kun edellinen oli se parin viikon takainen 30 askelinen tynkä... (joka piti ottaa uusiks mahdollisimman pian, nooh, kaikki on suhteellista, se piankin). Kanta-varvasnamituksella, ihan ok. Kipille reilu 50 askelta. Muuten ei mitään erityistä, mutta ajettiin jälki panta-liina yhdistelmällä (pikkuvaljaat jääneet jo aikaa liian pieniksi ja isot ihan liian isot) täytyy kyllä ens kerralla saada valjaat sovitettua riittävän pieniksi, kun veti siihen malliin, että rupesi oksettamaan - menoa se ei kyllä
hidastanut tai näennäisesti haitannut, eikä sitä oksennustakaan lopulta tullut, mutta mennessä piti kakoa. Cessiellä muutamia 1-4 askeleen tyhjiä. Ensimmäisellä kolmen tyhjällä vähän pyöri (saattoi tosin osin johtua siitäkin, että puheltiin samalla ym. häiriötä), neljän tyhjä (ensimmäinen koskaan) meni kuitenkin ihan kivasti, muuten ei erityistä (paitsi että sitä liinan tuntumaa mietin edelleen - Kipin & Ruutin kanssa sitä ei ole ainakaan vielä tarvinnut miettiä, kun vetävät siihen malliin toistaiseksi).

Onnille vieraan polkaisema janaharjoitus ja pieni esineruutu vierailla esineillä (vuoden ensimmäinen).

Cessielle, Kipille & Ruutille lisäksi yleistä hömpöttelyä metsässä ja pääsivät nuo vähän leikkimäänkin - tytöt Litin ja Ruuti Nessan kanssa.

 

Tanner tömisi, kun pikkutytöt painoi menemään Litin kanssa (olis ollut muutama ihan loistava otos, mutta minkäs teet - ovat vielä epätarkempia kuin nämä)

Loppuvilvoittelua

 

Hyvä mieli joka tapauksessa. Piksu alkaa olla taas kunnossa ja metsässä saatu raitisilma-annos tekee aina terää!