Tunnetusti en ole mikään huippuinnokas näyttelyihminen, mutta erkkari on aina erkkari, joten sellaisiin lähden kuitenkin aina mielelläni. Perinteisesti lähden mieluummin matkaan ihan vaan turistiksi ilman omia osallistuvia koiria, jolloin näyttelyn (tai muun tapahtuman) seuraaminen, koirien syynäys, valokuvaaminen ynnä muu on huomattavasti helpompaa ja stressittömämpää. Nyt oli kuitenkin kolmen vuoden näyttelytaon jälkeen aika kaivaa Otson näyttelyvarustus naftaliinista (ei saa nauraa - ei vaikka olis nähnyt mun tyylikkäät koirien kunnostusvälineet!) ja ottaa karhuherra vaihteeksi mukaan geimeihin (vaikka taas edeltävät päivät mietin ja seilasin ees taas, että jätänkö koiran kuitenkin kotiin...). Pakattiin siis kamppeet, herättiin kukonlaulun aikaan torstain ja perjantain välisenä yönä ja kun kaikki ihmiset, koirat ja tavarat oli vihdoin saatu matkaan, startattiin (jälleen kerran viime tipassa ja nasta pohjassa) kohti Turkua, Viikkaria ja sitä myötä Ruotsin ja Norjan erkkareita. Koska Ruotsissa on jokusen vuoden ajan ollut samassa yhteydessä erkkari myös picardeille, otettiin mukaan myös Taika-tyttönen.

Ruotsin erkkari järjestettiin Karlstadin kupeessa erkkaripaikaksi erinomaisesti sopivalla Skutbergetin First Camp -leirintäalueella, jonne myöhään perjantai-iltana saavuimme (Jannalle iso kiitos avusta, jonka ansiosta vietimme yön viihtyisässä mökissä uhkaavalta näyttäneen autossa koisimisen sijaan). Picardeja oli ilmoitettu näyttelyyn 12 kappeletta eli rotu huomioiden varsin paljon. Mikään ei ollut siis itsestään selvää, kun Taika aloitti lauantaipäivän. Käyttöluokasta irtosi ykkönen, SA ja sertti ja sitä myötä Ruotsin muotovalion titteli. Jo tässä vaiheessa saattoi sanoa, että reissu ei siis ollut ollut turha! Taika kuitenkin jatkoi voittamalla ensin nartut ja vielä lopuksi koko rodun. Kotiinviemisinä olisi siis paitsi viereen kertyvä palkintokasa, myös iloinen mieli hörökorvan menestyksestä.

Paras narttu kehää, kolme parasta narttua (vilahtaa siellä jossain)

Ropin valintaa

ROP Taisku ja VSP Vif (WW-08 INTUCH DUCH KBHV-06 NORDV-06-07 NUCH NV-05-06-07-08 SV-05-06-07-08 Vif D’Or Du Domaine De Saint Paul)

Otson osalta toiveissa oli, että olisipa hienoa, jos se sen SA:n saisi... tai toivottavasti edes ykkösen, jos ei muuta. Koska Ruotsissa sertin saa vain käyttöluokasta, johon Otsokin osallistui, oli toki mielessä, että pieni mahdollisuus voisi olla siihenkin, jos oikein hyvin kävisi. Ja niinhän se menii, että ykkönen, SA ja sertti irtosi Otsollekin - ja sitä myötä Ruotsin muotovalion arvo! Turhaan ei siis otettu nallukkaakaan mukaan. Päivä huipentui vielä Otson noustessa PU2:ksi kohtuu isosta porukasta (kaikkiaan taisi olla mukana 62 briardia).

Otso tuomari Wera Hübenthalin ja tuomarikokelaan tutkittavana (handlerin lippiksestä ei puhuta mittään...)

Otsis

ROP Lillooet's Lady in Red ja VSP Li-Brie's Free Wheeler

Näyttelyillallisen jälkeen oli aika suunnata Norjan puolelle, Ørjeen, jossa sunnuntaiaamupäivällä alkoi koirien arvostelu ja saataisiin nähdä, missä määrin Rodi Hübenthalin näkemys vastaisi vaimonsa edellispäiväistä. Mukaan lähdettiin sillä mielellä, että Otso oli tavoitteensa jo ehtinyt vähintäänkin saavuttaa, ellei ylittäakin (picardeilla ei ollut Norjassa näyttelyä, joten Taika tyytyi turistin rooliin). Käyttöluokasta tuloksena kuitenkin taas ykkönen ja SA - vaan Norjassapa sertti ei niin helpolla irtoakaan, vaan siitä kilpailevat kaikki (jotka sen voivat vastaanottaa), ei pelkästään käyttöluokan koirat. Jännittää saatiin siis paras uros -luokan loppuun asti. Edellispäivän urosten voittaja Free Wheeler jäi tällä kertaa taakse, Otso valittiin urosten parhaaksi ja sitä myötä se sertti ja Norjan muotovalion arvokin irtosi (ja kuulemma samalla myös Pohj MVA, josta huimalla näyttelyasiantuntemuksellani en edes ollut tietoinen). Reissulta oli siis jo tuliaisina vaikka mitä, mutta narttujen arvostelun jälkeen päivä vielä huipentui Rodin valitessa Otson myös ROPiksi.

Otsis Norjassa niin tuomarin...

kuin tuomarikokelaankin syynissä

 

VSP Li-Brie's Lady O'Lorien ja ROP Otso

Sunnuntai-iltana oli vuorossa varmasti Otson mielestä reissun paras osuus eli uintireissu. Leirintäalueella oli reilusti miellyttävää hiekkarantaa ja uimaan pääsivätkin Otson ja Taikan lisäksi myös ihmiset. 

Maikin mielenkiintoinen koirantalutusreissu; ranskalaisena paimenkoirana paremmin tunnettu briard-briardus tällä kertaa vesieläinmuotona (liki transsitilaan veteen päästessään menevää Otsoa ei uskaltanut ihan heti päästää vapaaksi)

Väen vähennyttyä koitti vapauskin

 

Vielä koko matkassa mukana ollut koirakööri: Taika, Otso, Kerttu, Likka ja Ippi

Manelle ja Maikille suurkiitos matkaseurasta, koirien kunnostusavusta ja esittämisestä! Unohtamatta Jannaa, jonka apu teki joukkion matkasta monessa kohtaa huomattavasti sujuvamman - kiitos!

Otso kiittää myös kaikkia yhteisesti niin tekstiviestitse, mailitse kuin palstankin kautta tulleista onnitteluviesteistä. Omistaja on niin hajamielinen ja reissussa rähjääntynyt, että muutoin unohtuu.

Siinäpä ne: Fin&Swe&Nor&NordCH FinW-05 BH JK1 Tosselin Otso Oraakkeli ja Fin&Swe&EstCH WW-08 EuW-06 BaltW-06 FINW-06-07-08 Viva la Magie de la Tour Philippe tutummassa elementissään.