Torstaina suunnattiin jälleen kohti Kankaanpäätä ja koirien läpivalaisusessiota. Ventelälle varatusta kimppalonkkakuvausajasta oli jäänyt uupumaan jokunen koira, joten lupauduin Cessien epävirallisten välikuvien merkeissä täyttämään vajetta. Ihan hyvältä näytti: lonkkien osalta tällä hetkellä luvassa B/B tasoa, kyynärien osalta nollaa. Aika näyttää, mikä on aikaisintaan muutaman kuukauden kuluttua virallinen tulos, mutta ainakaan pahasti rikki ei siis pitäisi olla, eikä toivottavasti mennäkään. Voinee rauhassa harrastaa ja myöhemmin vaikka vähän rasittaakin (ei sillä, tuo pikkuneiti taitaa hoitaa rasituksensa ja liikuntansa ihan omin avuin - sen verran rajua ja vauhdikasta meno välillä on).

Reenien osalta kaikilla tuttua merkintää... Cessien jäljen osalta toki voisi kirjata ylös, että nyt ollaan parin jäljen osalta sellaisessa sadan askeleen pituudessa. Edelleen 1-3 askelta kerrallaan tyhjiä, maksimissaan on tainnut olla 5 tuollaista tyhjää kohtaa per jälki. Ilmeisesti menevät ihan ok, sillä jälkien pidetessä en ole enää muistanut tyhjien kohtien sijaintia, eikä niitä ole jäljestyksestäkään varmaksi pystynyt paikantamaan. Enemmän vaan pitäisi saada noita jälkiä alle ja myös vaihtelevammissa paikoissa ja enemmässä häiriössä. Lauantain reeneissäkin kun päädyin jättämään Sepelle polkemani jäljen ajamatta, sillä varikset kansoittivat jäljen siihen malliin, että montaa makupalaa tuskin paikoilleen jäi. Mieluummin ei reeniä ollenkaan kuin epäonnistunut reeni -logiikka sopii metodeihini oikein hyvin.

Merkitsemättä on myös tainnut jäädä, että pikku Keltsi on Belgian reissun jälkeen oppinut kiipeilemään sohville ja onkin innostunut asiasta siinä määrin, että niiltä sen nykyään useimmiten löytääkin. Lämpimästä ja pehmeästä makoilemasta kuin mukavuudenhaluisen kissan konsanaan. Toki nuo muutkin sohvilla ja sängyissä viihtyvät, mutta jotenkin Kepa näyttää nauttivan siitä aivan erityisesti.