Nyt aletaan toipua viime viikonlopusta. Perjantaina vietettiin Suomen Briard ry:n Tampereen seudun alajaoston vuosikokousta ja saunailtaa, josta lopulta kotiuduin vasta lauantaiaamuna. Lauantai puolestaan myöhäiseen iltaan (tai oikeastaan yöhön) ei-koira-aiheisten-asioitten hoitelua - ja sunnuntaina koittikin odotettu pentutapaaminen. Momon pennut olivat nyt muutaman päivän vajaa 3,5 kuukautta ja kaikki yhdeksän pentua saatiin koolle. Aikas upeaa!

Päivä kului suurimmaksi osaksi pentujen leikkiessä ja juostessa pitkin pihaa ja peltoa ja omistajien vaihtaessa kuulumisia. Kaikille tehtiin kuitenkin myös pienet jäljenpätkät - osa oli kokeillut jäljestämistä jo kotona, osalle kerta oli ensimmäinen.

Pätkis lähdössä ensimmäisenä jäljelle.

Pätkiksen jälkeä.

Litti lähtee jäljelle.

Tähkän jäljestystä

 

Aapo jäljestää

Ja Juksu

Nemo

Mara

Ja vielä Hosuli

Ainoastaan Keltsin kanssa me skipattiin tämä osio ja yritetään kunnostautua sitten myöhemmin, tälläkin saralla.

Mara & Hosu

Vapaaksi päästyä suunta kävi tietenkin jäljelle mahdollisesti jääneitä makupaloja tarkistamaan

Keltsi. Hienosti meni pikkuinen veljien seassa leikkien ja nautti koko päivästä - illalla sitten maittoikin uni.

Monen tunnin leikkimisen ja ulkonaolon jälkeen päivän päätteeksi vielä leikitettiin pentuja hiukan omistajan ja lelun kanssa. Mahdollisimman huono ajankohta toki oli, sillä pennut rupesivat jo olemaan varsin väsyksissä. Niinpä olinkin vallan yllättynyt, että siitä huolimatta jokainen pentu piristyi ja syttyi saalistamaan ja taistelemaan heti lelun nähtyään. Eivät varmasti parhaimmillaan olleet, mutta hienoja siitä huolimatta! Kaikkien kanssa kun ei tätä juuri ollut edes vahvistettu.

Maralla alkoi jo olla kiire kotiin, joten kävi ensimmäisenä ottamassa pikaisen leikin

Litti

 

 

Nemo

Aapo

... ja hajonnut lelu

Hosu

Pätkis

Momo & Aapo

Hurjan suuri kiitos kaikille pennunomistajille, että pääsitte paikalle. Hienoja pentuja ihan jokainen - ja mukavia ja aktiivisia omistajia!

Lisää kuvia löytyy Pian blogin kautta.

Aiemmin viikolla ehdittiin kotiutua Nean astutusreissulta. Astutukset osuivat saapumispäivän tiistain ja perjantain ajalle. Nyt ei taas voi kuin odotella muutaman viikon ja toivoa parasta.

Muutama kuva reissusta löytyy tuolta: http://www.elisanet.fi/tosselin/belgiasyyslokakuu09.html

Pientä syyskiriä yritetään ottaa myös reenailussa pikaisesti ennen talven tuloa. Pentutapaamisen jälkeen ennätin sunnuntai-illan ja eilisen aikaan leikkiä ja / tai tottistella hiukan kaikkien kanssa - ja niin mukava fiilishän siitä tulee, että kunpa  vaan ehtisi enemmän ja useammin. Cessien kanssa ollaan jäljellä tehty niitä 1-3 askeleen tyhjiä, noin 2-4 tyhjää kohtaa per jälki, jäljillä pituutta ehkä 50-70 askelta. Tyhjien määrän lisääminen ja jälkien pidentäminen olisi varmaankin seuraava askel. Liian nopeasti jälkien määrällä mitattuna ollaan varmasti edetty ja edetään, mutta... Jos jälkikelejä riittää, niin seuraavaa askelta eli kulmia olisi tietenkin myös kiva ehtiä kokeilemaan ennen talven tuloa, mutta se jää kyllä sitten jo nähtäväksi ja vaatisi talven tulon pitkittymisen. Ainakin kulmat haluan kuitenkin vielä pellolla ottaa, niiden jälkeen voi miettiä metsään siirtymistä. Tottiksen osalta Cessien kanssa ollaan edelleen ihan pentuperusteissa. Makupaloilla perusjuttua ja siitä yritetään siirtää leikin sekaan. Toitaiseksi lähinnä istumista ja maahanmenoa ollaan otettu leikkiessä, nyt yritän saada sivulletuloa onnistumaan leikin myötä myös (onkin ollut vallan hankalaa saada paikka oikeaksi ja tiiviiksi, makupaloilla sujunut paljon helpommin) - josko siitä päästäisiin sitten seuraamiseenkin. Keltsille edelleen lyhyitä makupalajälkiä, makupala joka askeleella, vaihdelleen pelkkää päkiää ja kantapäätä ja päkiää - ja näin mennään varmasti koko tämä syksy. Muutoin aika retuperällä, mutta yritetään jotain pientä opettaa makupaloilla ja ryhdistäytyä hiukan myös leikittämään pikkuista. Onnille vielä joku jana ja jäljenpätkä metsään ja jos edes kerran saataisiin otettua tänä kesänä täysin jäänyttä esineruutua, niin hyvä niin. Esineruutua ja tottista toki voi reenailla talven mittaankin, joten ehkä paras keskittyä ensin jälkihommiin. Hyppyjä ja noutoja toisaalta pitäisi päästä kokeilemaan kentälle ennen liukkaita, kun vaan osuttaisiin sinne joskus niin, että kenttä ja esteet on vapaana. Piikillä on viime vuosien löysäilyn myötä perusasennot tulleet aivan hirvittäviksi (vinoiksi) ja niiden korjailussa leikin ohella on ihan jobia. Otso ja Oodi tuntuu tottistelevan vanhaan malliin, eikä taukojen myötä ole liikkeet unohtuneet. Bertan kanssa pidetään iloista tekemisen virettä yllä ja yritetään olla ottamatta liian vaikeita liikkeitä liian usein, se kun menee helposti moisesta hämilleen. 

Vielä pieni Belgian reissulla kuvattu videonpätkä Keltsiä lempipuuhassaan. (Jännä on, miten se joitain asioita selvästikin näkee - vaikka välillä joutuukin hetken verran etsimään - mutta sitten taas toisinaan hiukan törmäilee tai menee selkeästi vähän ohi.) Höpöinen pikkuinen.