Viime päiviä on leimannut Nessan sairastuminen, diagnoosin selviäminen ja suuri huoli pikkuisen toipumisesta. Kyseessä ei ole mitään tarttuvaa - ainoa hyvä puoli asiassa - mutta erittäin vakava sairaus nimeltä HOD (liittyy luuston kasvulinjoihin ja tulehdukseen luustossa - Nessalla jaloissa - ja siihen liittyy myös muita tulehduksia, yleistulehdusta ym. - Nessan kohdalla kurkkutulehdus - jotka ovat yleensä ensimmäinen oire). Pikku tyttö on ollut todella huonossa kunnossa, korkeassa kuumeessa ja täysin voimaton petipotilas, joka on käynyt myös tiputuksessa, eikä edelleenkään nouse jaloilleen (mikä on tosin toipumisen kannalta myös hyvä asia). Kuume on sentään laskenut ja ruoka alkanut maistumaan taas erinomaisesti, joten uskallamme toivoa jopa täydellistä toipumista (toivossa on hyvä elää). Sen näyttää aika ja aiheesta varmaankin myöhemmin lisää - tällä hetkellä uupumus on hoitajien ja huolehtijoidenkin kohdalla melkoinen - mutta nyt vain kaikki ajatukset pikkuiselle ja kaikki peukut ja varpaat pystyssä. Iso kiitos kuuluu pikku toipilaan hoidossa suureksi avuksi olleelle Piialle! Tänä iltana Pipsa puolestaan palasi reissusta ja sai potilaan kotiin, joten toivotaan, että toipuminen vauhdittuu tutuissa oloissa.

Taudin etenemisen osalta kaikki tapahtui hyvin nopeaan ja yllättäin. Torstai-iltana Nessa oli vielä normaali, perjantaiaamuna kipeä, aamupäivällä ensimmäinen eläinlääkärikäynti, jonka jälkeen pientä toipumista, mutta illan ja yön aikaan huonompaan suuntaan - ja lauantaina käsissä olikin jo kävelemätön, syömätön ja juomaton pentu. Sunnuntain ja maanantain aikaan edistymistä on onneksi alkanut tapahtumaan.

Keltsi & Cessie

Pentusten ja muiden omien koirien kanssa on kaikesta huolimatta yritetty rentoutua liikenevä aika - ja kyllähän varsinkin tuollaiset pentuset onneksi vievät hetkeksi ikävät ajatukset mennessään. Torstai-iltana leikitin ensimmäistä kertaa pennut yksittäin. Toivoin sillä saavani eroja näkyviin, mutta mitään isoa ei vielä erottunut, sillä kaikki pennut lähtivät saalistamaan ja taistelemaan. Ruskea poika taisteli vahvimmin ja parhaalla otteella, mutta toisaalta se lähti lelun voitettuaan omiin oloihinsa siinä missä suurin osa muista pennuista tuli lelun kanssa innoissaan takaisin. Sinällään toki hyvinkin positiivinen asia, että kaikki leikkivät.

Pentusten reilu viisviikkoiskuvien osalta linkitys Annamarin blogiin (blogissa olevan linkin takaa löytyy lauantaina otettuina mm. pääkuvat kaikista ja muita kivoja otoksia, kiitos kuvaajalle!).

Sunnuntai-iltana pakattiin taas pennut autoon, käytiin ajelulla ja toisella vierailulla vanhemmillani. Tällä kertaa käveltiin portilta itse sisälle, reippaasti sujui kaikilta. Vauhti oli taas lisääntynyt edellisestä kerrasta ja vilinä oli melkoinen. Tosin tällä kertaa pennut saivat hulinoida muiden seurassa ja itse keskityin lähinnä käyttämään jokaisen pennun yksittäin niille oudossa huoneessa ja tarkkailemaan pennun käytöstä. Aika pikaisesti tuon sai per pentu tehdä (11 x muutama minuuttikin tekee jo aika paljon ja loppupään pennut alkavat aina väsähtämään). Suuria johtopäätöksiä en siis yhden kerran perusteella vielä vedä, sillä vireystaso ja muu tosiaan on otettava huomioon, mutta katsotaan seuraavan kerran jälkeen, löytyykö yhteneväisyyksiä tai muita vedettävissä olevia johtopäätöksiä.

Keskenään, isommallakin porukalla, vetoleikit on yleistyneet ja saaneet lisää intoa ja voimaa.

Lauhemmat säät todellakin vihdoin sunnuntaina koittivat ja nyt on päästy ulkoilemaan useamman kerran päivässä. Ulkoilu ei ole enää pelkkää pikaista pissimisten ja kakkimisten odottelua ja nopeaa lumeen ja kylmyyteen totuttelua, vaan nyt siellä jo oikeasti juostaan ja leikitään, puretaan energiaa ja tutustutaan hiukan ympäristöönkin. Puuvajassa on käyty pari kertaa ulkoilujen yhteydessä, hiukan erilainen ympäristö hämäryydessään, epätasaisine lattioineen ja omanlaisine hajuineen.

Nea on edelleen mitä mallikelpoisin emä; hoitaa, siivoaa ja imettää ja antaa muutoinkin hyvän roolimallin. Viidestä viikosta eteenpäin se on jokusia kertoja murahdellut liian kovakouraisista imemisotteista. Olen ottanut sitä mukaan kauppareissuille ja muille lyhyehköille matkoille, että saa aina välillä vähän levähtää. Lisäksi säiden lauhduttua käytiin sunnuntaina pienellä kävelyllä yhdessä Onnin, Cessien ja Bertan kanssa. Ihan hyvin sujui ja Neakin saa vähän enemmän virikettä pentujenhoidon ja niiden kanssa olemisen oheen.

Sisälle puolestaan on tuotu mm. pieni metallilevyn palanen. Seuraavana olisi vuorossa yläkerran valtaaminen. Se on pääpiirteissään tyhjennetty pentujen käyttöön ja tarkoitus olisi sinne viedä pentujen satunnaiseen puuhasteluun kaikenmoista viihdykettä (vähän niinkuin ulkoaitauksen korvikkeeksi). Ensin aion kuitenkin hyödyntää tilan pentujen yksittäistarkkailussa - se kun on vielä pennuille uusi tutkimaton paikka. Ajatuksena olisi siis huomenna käyttää kaikki pennut siellä yksittäin, tarkkailla käyttäytymistä ja lisäksi leikittää jokainen yksittäin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sitten olisi molemmista kaksi kokeilua jokaiselta. Sen vuoro siis huomenna, katsotaan selviääkö yhtään mitään lisää... 

Koska maisemat on lauhtumisen myötä kaunistuneet entisestään, vielä muutama ulkoilukuva: