Illalla treffattiin Varkaudesta tulleiden Hennan & Aidan ja paikallisten Hennan, Jannen & Hiron kanssa Akun Tehtaan nurtseilla. Olipa ihana nähdä Aidaa pitkästä aikaa! Suloinen tyttö siitä oli kasvanut ja vaikka väri ei näyttelyitä ajatellen olekaan ihanteellinen, niin ilmeikäs ja persoonallinen tyttö ja rakenne kuitenkin ihan passeli. Vielä se muistikin ja tunki syliin istumaan ja selälleen kierimään.

Tehtiin pennuille myös pienet nurtsijäljet ja hienosti jäljestivät. Hiro meni tosi keskittyneesti, vaikka onkin varsin vähän jäljestänyt ja Aida taisi olla kaikesta touhusta ja parin päivän kyläilystä niin väsynyt, että meni normaalia rauhallisemmin ja myös tosi kivan näköisesti.

Kiitos molemmille porukoille, että pääsitte paikalle - toivottavasti nähdään taas pian!

Hiro, Ruuti & Aida

 

Tein myös Kipille ja Ruutille pienet nurtsinamijäljet.

Kipi: n 70 askelta (10 askelta nami varpaassa, 10 kantapäässä ja varpaassa, 10 varpaassa, 10 kanta-varvas, 10 varvas, 10 kanta-varvas ja loppuun 10, joissa varpaassa aina 3-5 namia - liotettua RC maxi sensibleä - jäljen päässä iso kourallinen). Ihan mukavasti meni.

Ruuti: n 55 askelta (ensimmäiset 5 vain varpaassa, 40 kantapäässä ja varpaassa ja loppuun 10, joissa varpaassa aina 3-5 namia - jäljen päässä iso kourallinen). Ja juu-u, kyllä se vaan vaikuttais paremmin menevän noilla kanta-varvasaskeleilla - ensimmäiset viisi tmv eteni mahatekniikalla ryömien, mutta sitten ihan jees seisten. Viimeiset kymmenenkin tosin meni ihan hyvin, mutta pieni epäilys tuli, jotta meneekö osin silmillä (sen verran lyhyt nurtsi ja useampi papana yhdessä näkyy jo selvemmin ja Ruutilla ohuempi otsatukka kuin Kipillä, vaikkei kummallakaan ponnaria ollutkaan).

Eli nyt saatiin vihdoin ja viimein kolmannella yrittämällä ne kelpo jäljet alle (ennen kaikkea sen jäljen tekemisen (liotetut nappulat mukana, ei lintuja jne) osalta, mutta myös ajamisen). Cessielle vielä ajan kanssa kunnollinen, niin hyvä.

Edelleenkään ei ajan kanssa ehditty sitä muuta.

Syksyn (tää mitään syksyä tosin vielä oo) ensimmäinen hirvikärpänen (iso JAIKS) löytyi päästä aamulla, kun tulin ulkoiluttamasta Piikkiä & Oodia (enkä edes ollut varsinaisesti metsässä, vaan lähinnä pellolla, liki metsän reunaa toki).