Jossain vaiheessa viime treenien jälkeen ajatus iski päähän kuin salama kirkkaalta taivaalta - hämäläiseen tapaan vaan hiukan jälkijättöisesti. Otso on kipeä. Yhtäkkiä se oli hurjan selvää ja selitti monta asiaa, vaikka siihen asti en ollut asiaa tajunnut tai ainakaan sisäistänyt. Niinpä Otso kiikutettiin paikallisen eläinklinikan viikonloppupäivystykseen... anaalirauhasten tyhjennykseen! Meillä kun ei yhdelläkään koiralla ole koskaan niitä tarvinnut tyhjentää, en osannut edes ajatella tuollaista asiaa. Juuri hiljan oli otettu rutiinit verikokeet, virtsanäyte ja katsottu ultralla eturauhanen ynnä muuta, eikä missään ollut mitään vikaa. Otso on myös koko ajan tapansa mukaan syönyt hyvin (tosi kipeähän sen tosin täytyykin olla jättääkseen syömättä, anaalivaivat eivät siihen riitä) ja liikkunut lenkeillä normaalisti, joten en osannut epäillä mitään. Mitään perinteisiä anaalirauhasvaivoista kertovia oireita kuten takapään maassa vetämistä tai muuta ei myöskään ole ollut. Ainoa mihin olin kiinnittänyt huomiota oli normaalia useammin tapahtuva vehkeen nuoleminen, mutta koska sekään ei kohdistunut takapäähän tai peräaukon ympäristöön, suuntautui huomio enemmin virtsaan, eturauhaseen, esinahkaan ym. liittyviin ongelmiin ja kun niistä ei mitään vikaa löytynyt, niin oletin sen olevan vain tapa. Tapa kyllä jäi anaaleitten tyhjennyksen myötä pois.
Viime reenien jälkeen tajusin, että reeneissä ollut Otso ei ole normaali hyväntuulinen Otso. Rauhallisempihan se on temperamentiltään kuin Onni (tai Oodi) ja tietyllä tapaa hitaampi (tai sanotaanko, että sellainen tietty kiihkeys puuttuu), joten tuo pääsee välillä hämäämään, mutta silti sen tekemisessä on aina ollut sen oma luontainen iloisuus ja innokkuus. Hyväntuulisuus sanalla sanoen. Nyt sitä ei ollut. Lisäksi ennen eteenmenoa seurauttaessani sitä makupaloilla palkaten ahdistuin sen hitaista istumisista (perusasennoista) ja mietin märästä kentästä lähtien kaikki mahdolliset Otson kohdalla hyvin epätodennäköiset syyt, miksi peppu ei maahan meinaa mennä. Nyt blogia selaillessani huomasin hitaista perusasennoista maininneeni jo ensimmäisessä blogimerkinnässä 2.3. sunnuntailta - ja tuosta ne vain huononivat. Olisinpa taas aiemmin asian tajunnut. Oireet olivat kyllä reeneissä esilletulleita lukuunottamatta kovin huonosti havaittavissa (pahuksen koirat, kun eivät kipujaan juuri näytä). Onneksi anaalirauhaset eivät kuitenkaan olleet tulehtuneet, vain täynnä. Pitäisi näemmä olla pitämättä mitään treenitaukoja, kun treenatessa (edes näinkin helppoja ja yksinkertaisia asioita) vaivat tulevat aina selkeimmin ja nopeimmin esiin (kun vaan osaa katsoa). Toisaalta takana ollut tauko pääsi myös hämäämään, kun ei ollut aivan tuoretta vertailukohtaa Otson normaaliin toimintaan noissa tilanteissa.
Se taisikin olla siis pelkkää ohjaajan toiveajattelua, että joku muukin olisi eteenmenoihin jo päässyt kyllästymään. Ihmetyttämään tosin jäi, mistä tuon ikäiselle koiralle moinen vaiva ilmaantuu, kun ei sellaista aiemmin ole koskaan ollut. Liekö viime aikaisilla ruokakokeiluilla tekemistä asian kanssa - tai ehkäpä jopa todennäköisemmin jokin aika sitten melkein koko porukan läpi kiertäneellä mahataudilla. No, nyt on Otsolla joka tapauksessa selkeästi helpompi olla. Se on pääasia.
Pidennetty viikonloppu kun saatiin vietettyä pois alta, niin tänään käytiin treenailemassa - niitä eteenmenoja. Ei ollut Otso kyllästynyt. Nyt otettiin useampi toisto ruokapurkkipalkalla ja vauhtia alkoi löytyä Otsoksi ihan mukavasti. Seuraamisen yhteydessä kokeillut istumiset ja perusasennotkin sujuivat normaalisti - eli ihan eri tavalla kuin viime viikolla. Olipa helpotus. Kyllä kelpaa taas treenailla (harmi vaan, että ohjaaja ei saa nyt niin helposti tekosyytä koirasta). Nyt jäi vaan hiukan mietityttämään, olisiko se narupallokin sittenkin ollut riittävä palkka koiran ollessa kunnossa. No, myöhäistä se on nyt, koska jos Otso osaa ruokaa jossain odottaa, niin se jää sitä odottamaan ja etsimään, koska Otsolle se kyllä päihittää muut palkat mennen tullen.
Tällä kertaa mukana olivat taas Oot ja Bertta. Ohjaaja sai uutta puhtia ja hyvää mieltä Otsiksen vaivojen selviämisestä, joten pari tuntia saatiin kevysti kentällä kulumaan, kun otettiin kaikki kahteen kertaan kentällä käymään. Koska oltiin eri kentällä kuin viime aikoina, kokeiltiin eteenmenoja myös Oodilla ja Onnilla. Kaikille vietiin palkat etukäteen kentänlaidalle koirien odottaessa autossa ja yllättävän mukavasti sujuivat. Ensimmäisellä kerralla kaikilla ehkä hiukan vinoon, kun palkan tarkasta sijainnista ei ollut tietoa, mutta ei pahasti. Loput kerrat palkan paikan ollessa tiedossa sitten tietysti menivätkin suorempaan. Onnilla kokeiltiin myös yksi maahanmeno joukkoon. Jokohan muillakin uskaltaisi seuraavalla kerralla - voisi sitten jättää pikku hiljaa hyväksi aikaa hautumaan.
Eli Otsolle ensimmäisella kierroksella alkuun makupalapalkalla seuraamista ja perusasentoja sekä muistuteltiin mieleen jäävistä liikkeistä istumista ja maahanmenoa. Niiden perään kaksi läpijuoksueteenmenoa ruokapalkalla. Loppuun leikkimistä narupallolla. Toisella kierroksella pari liikkeestä istumista narupallolla palkaten, samanlaiset kaksi eteenmenoa kuin ensimmäisellä kierroksella ruokapalkalla ja loppuun leikkimistä.
Onnille ensimmäisellä kierroksella alkuun seuraamista ja perusasentoja makupalapalkalla, samoin jäävistä palauteltiin mieleen istumista, maahanmenoa ja seisomista makupalapalkalla sekä loppuun eteenmenoja narupallolle. Kaksi ensimmäistä läpijuoksuna, kolmannella maahanmenon kautta (kaksi käskyä edelleen vaadittiin) ja neljäs vielä läpijuoksuna. Toisella kierroksella alkuun pari liikkeestä istumista ja seisomista narupallolla palkaten (ettei ala ottamaan asekeleita perään, lumihankeen makupalojen heittämisestäkään kun ei mitään tule). Näiden jälkeen yksi läpijuoksueteenmeno pallolle.
Oodille ensimmäisellä kierroksella myös seuraamista ja perusasentoja makupalalla sekä jäävistä mieleenpalautteluna istumista ja maahanmenoa niin ikään makupalalla. Loppuun kaksi läpijuoksueteenmenoa pallolle ja leikkimistä. Toisella kierroksella alkuun pari liikkeestä istumista narupallolla palkaten sekä yksi läpijuoksueteenmeno pallolle ja leikkimistä.
Koska ohjaaja ei vielä päässytkään eroon eteenmenoista, päätti hän, jotta Bertan ohjatun noudon alkeisharjoitteet nyt sitten ainakin kyllästyttävät. Niinpä tällä kertaa muistuteltiin mieleen kaukokäskyjä. Nepä ei vaan taida muistuttelulla parantua, vaan vaatisivat alusta uudelleen opettelun, jos ihannesuoritukseen pyrittäisiin. Meidän tavoitteet eivät kuitenkaan taida olla niin korkealla (jos nyt joskus edes uskaltaudutaan se evl korkkaamaan, ilman tulostavoitteita), etteikö yritettäisi pärjätä näillä vähän virheellisemmillä asennonvaihdoilla. Testailuksi lähinnä meni eli ensin kokeiltiin takana pikku purkissa olevalla ruokapalkalla ja loppuun taakse heitetyllä narupallolla. Toisella kierroksella Bertta kävi vain kiertämässä merkkiä, koska ohjaajan täytyy (siis täytyisi) nyt vähän funtsia, miten jatketaan.
Eli Otsolle ensimmäisella kierroksella alkuun makupalapalkalla seuraamista ja perusasentoja sekä muistuteltiin mieleen jäävistä liikkeistä istumista ja maahanmenoa. Niiden perään kaksi läpijuoksueteenmenoa ruokapalkalla. Loppuun leikkimistä narupallolla. Toisella kierroksella pari liikkeestä istumista narupallolla palkaten, samanlaiset kaksi eteenmenoa kuin ensimmäisellä kierroksella ruokapalkalla ja loppuun leikkimistä.
Onnille ensimmäisellä kierroksella alkuun seuraamista ja perusasentoja makupalapalkalla, samoin jäävistä palauteltiin mieleen istumista, maahanmenoa ja seisomista makupalapalkalla sekä loppuun eteenmenoja narupallolle. Kaksi ensimmäistä läpijuoksuna, kolmannella maahanmenon kautta (kaksi käskyä edelleen vaadittiin) ja neljäs vielä läpijuoksuna. Toisella kierroksella alkuun pari liikkeestä istumista ja seisomista narupallolla palkaten (ettei ala ottamaan asekeleita perään, lumihankeen makupalojen heittämisestäkään kun ei mitään tule). Näiden jälkeen yksi läpijuoksueteenmeno pallolle.
Oodille ensimmäisellä kierroksella myös seuraamista ja perusasentoja makupalalla sekä jäävistä mieleenpalautteluna istumista ja maahanmenoa niin ikään makupalalla. Loppuun kaksi läpijuoksueteenmenoa pallolle ja leikkimistä. Toisella kierroksella alkuun pari liikkeestä istumista narupallolla palkaten sekä yksi läpijuoksueteenmeno pallolle ja leikkimistä.
Koska ohjaaja ei vielä päässytkään eroon eteenmenoista, päätti hän, jotta Bertan ohjatun noudon alkeisharjoitteet nyt sitten ainakin kyllästyttävät. Niinpä tällä kertaa muistuteltiin mieleen kaukokäskyjä. Nepä ei vaan taida muistuttelulla parantua, vaan vaatisivat alusta uudelleen opettelun, jos ihannesuoritukseen pyrittäisiin. Meidän tavoitteet eivät kuitenkaan taida olla niin korkealla (jos nyt joskus edes uskaltaudutaan se evl korkkaamaan, ilman tulostavoitteita), etteikö yritettäisi pärjätä näillä vähän virheellisemmillä asennonvaihdoilla. Testailuksi lähinnä meni eli ensin kokeiltiin takana pikku purkissa olevalla ruokapalkalla ja loppuun taakse heitetyllä narupallolla. Toisella kierroksella Bertta kävi vain kiertämässä merkkiä, koska ohjaajan täytyy (siis täytyisi) nyt vähän funtsia, miten jatketaan.
Kymppivuotissynttäreittensä kunniaksi pääsi Plättä vielä myöhemmin omalle reissulle pellolle metsän reunaan haun ilmaisuja reenailemaan. Ihan hyvinhän tuo Plätältä vuosien kokemuksella (vuodet eivät tosin kerroissa laskettuna kovin suurta treenimäärää pidä sisällään) sujuu, eikä helpossa harjoituksessa ongelmia ollut. Kaikki neljä ilmaisua sujuivat kaavan mukaan, sai kiintorullan hyvin suuhun ja se pysyikin siellä loppuun asti ja näytölle tietty innokkaasti synttäriherkkuja syömään.
Näin ahkeran reenailun tulosena ohjaaja tajusi vihdoin myös mistä parin viikon aikaan yltynyt oikean käden olkapään kipuilu johtuu. Mistäpä muustakaan kuin toistuvista narupallon kautta tulleista nykäisyistä. Rasitusvamma siis sekin. Sormet eivät sentään vielä ole viime syksyn tapaan hiertyneet narun hankauksessa kovettumille - selvästikään ei olla vielä oikein päästy vauhtiin.
Kommentit