Tämä viikko keskittymistä lähinnä muihin hommiin - joitain pieniä merkintöjä kuitenkin.

Ma 23.8.

Ei koko päivänä muuta kuin Cessielle pikaisesti hiukan nokkimista ulkoportaalla, käskysanan yhdistämistä ja vapauttamista namikipolle - oma touhu ihan sählinkiä, mutta eipä se edisty, jos ei edes kokeile

Onnin verikoetulosten soittoaika - kaikki erinomaisessa kunnossa. Helpotus.

Lisäksi Litti tuli hoitoon. Olin ihan yllättynyt, miten mainio poika siitä on kasvanut ja miten helppo hoidettava se oli! Mutkaton, sosiaalinen ja varma. Tasapainoinen, hieno poika, joka oli ulkomuodollisestikin kehittynyt paljon sitten viime näkemän. Väri on varsin voimakas charbonne (Litillähän tuota onkin Momon pojista eniten - näyttää tosin kuvissa vielä tummemmalta kuin luonnossa), mutta fawnit osat voimakkaan punaisia ja rakenne tasapainoinen.

Nyt vaan harmittaa ihan älyttömästi tuo sumukamera :(. Parisataa kuvaa, kaikki ihan täyttä tuhrua (välillä se on sentään ottanut jokusen ihan kirkkaankin kuvan, mutta ei nyt). Tosin vettäkin satoi tiistain (oli sitä kyllä jo kaivattukin, muttei kuvaamisen osalta). Tällaisia :

 

 

Ti 24.8.

Jälleen vain Cessien nokkimiset kuten eilen.

Aamu-ulkoilun jälkeen tosin Piikin & Oodin kanssa vähän tottista & leikkiä narupallolla. Oodin kanssa varsin lyhyesti (kun viimeksi tuli vähän liikaakin innostuttua). Piikin kanssa vähän pitempään. Se on niin hassu, kun pallo pysyy suussa koko kotimatkan autossa ja vielä perilläkään siitä ei luovuta, vaan se pitää viedä sisälle ja mennä sen kanssa sängyn viereen makoilemaan (Piksu & Didi siis hoidossa porukoilla).

Litin palautus illalla.

Ja illalla saatiin myös aimo annos maa-ampiaisia. Pipsa soitteli, että on Nessan kanssa matkalla eläinlääkäriin tämän saatua kimppuunsa maa-ampiaisia oikein urakalla (ainakin viitisenkymmentä kappaletta tmv.). Puhelun jälkeen lähdin koirien kanssa ihan vaan tuohon omalle pellolle puhuen samalla Pian kanssa puhelimessa ja noita Nessan kimppuun käyneitä amppareitakin manaten. Eikö vaan Kipinä varsin pian maata tutkiessaan ala vinkumaan ja (ei voi olla totta!) mitäpä muutakaan se yrittää sen jälkeen turkistaan poistaa kuin ampiaisia... Argh, koskaan ei ole meillä tuollaisia näkynyt - mikä lie esiintymisaika ikävillä otuksilla. Kipinä raasu pelästyi moista, vaikka taisi kaikkiaan noin kymmenellä ampparilla selvitäkin. Sisällä vielä kaivettiin ilkiöitä pienen turkista pois. Varsin pianhan se siitä piristyi, kun käännettiin ajatukset muualle ja Nessakin kuuluu oneksi jo olevan kunnossa.

 

Ke 25.8.

Pikainen käväisy briardtreeneissä (moneen viikkoon oo päässyt). Kipille & Ruutille vähän leikkiä ja vauvaluoksetulot jalkojen välistä palkkaamalla (kun tätä ei yksin pysty ottamaan), Cessielle samat + hiukan sivulletuloa ja parin askeleen seuraamista, Onnille seuraamisen kautta yksi eteenmeno, Bertan kanssa vähän leikkimistä ja hömppimistä (nyt oli tuolla sorakentälläkin kohtuu ok). Joooo... ei nyt kovin hyödylliset treenit ja tars etukäteen vähän miettiä, mitä aikoo ottaa.

 

To 26.8.

Öttömönkiäisiä maisemissa.

Hirvikärpäset on tehneet kunnon invaasion. Piikin & Oodin aamu-ulkoilun jälkeen niitä löytyi ihan urakalla joka paikasta ja lentelivät autossakin vielä pitkään lenkin jälkeen. Kiitän onneani, että tuossa meidän kotimetsässä ei näitä enää ole.

Inhat maa-ampiaiset sen sijaan on pesiytyneet tuohon meidän pellolle. Tänään osumaa sai niin Bertta kuin Kipinäkin. En edes löytänyt Bertasta kaikkia heti ja vasta kun ruoka ei maistunut (äärettömän poikkeuksellista!) tajusin, että jotain on edelleen vialla :(. Jos ensimmäinen kerta meni ihmetellessä, niin tällä kertaa Kipi puolestaan taisi yhdistää ampparit ja kivun - SHIT! Miks niitten aina sen kimppuun pitää käydä :(. Jos se nyt sai jonkun pörriäiskammon, niin itku pääsee. Toivottavasti eivät enää koskaan meidän reviirille moiset inhokkaat pesiydy. Ja vähällä on nytkin, että käyn ne jokaisen sieltä omin käsin hävittämässä. 

Alkuillasta Cessien & Kipin agilityn alkeiskurssin 4. kerta

• Ensimmäistä kertaa hiukan rataa (tai ainakin useampaa estettä: aita, putki, aita, aita, valssilla mutkaputkeen, aita)
• Lisäksi matalaa rengasta (Kipi hahmottaa tän paremmin, Cessie yrittää vielä toisinaan mennä reunasta, jos yrittää vaikeuttaa, Kipille jatkossa vaikeampia kulmia, namikippoa sivuun), keinun rämistelyä (Cessielle taas hiukan liikettä, täytyy vaan opetella tekniikkaa - ehkä Kipillekin ens kerralla), puomin alastuloa ja yksittäisellä aidalla valssia (ja pakkovalssia)

 

pe 27.8.

-

 

la 28.8.

Cessien (ja jokusen muun briardin :) MH-kuvaus Helsingissä Santahaminassa.

Kuvaustuloksesta se ei ehkä käy täysin ilmi, mutta ihan Cessien näköinen ja Cessien lailla käyttäytyvä koira oli kuvauspaikalla mukana (täytyy laittaa tarkempaa kuvaustulosta ylös, kunhan lomake on taas käsillä) - iloinen Cessie on siis palannut . Sellainenhan se on, iloinen hömppä, joka rakastaa ihmisiä ja innostuu helposti leikkiin ja saalistamaan (mutta puruotteessa on toivomisen varaa, varsinkin aina alkuun uusien lelujen kanssa).

Kovin pentumainenhan tuo vielä on ja muutenkin varsin kokematon raakile, mutta toisaalta nuorille koirillehan MH-kuvaus on alunperin tarkoitettukin (ja Cessien kaikki sisarukset kuvattu jo muutama kuukausi sitten). Toki vastaan tuli paljon asioita, jotka iän, kokemusten ja treenienkin kautta olisivat voineet mennä toisella tavalla (vieheen perään lähtemisen nopeus ja varmuus, nyt lähti kyllä ja toi vieheenkin lopulta suussaan sen löydettyään, mutta meni yliajalle ja toisella kerralla nopeammin lähtiessään hukkasi vieheen pikku nyppylän taakse... etäleikin nopeus ja idea, nyt lähti avustajan puhuessa katsomaan ja tarttui toisen leikkijakson aikana leluun, sen jälkeen sitten kyllä meni tarjoamaan lelua takaisin passiivisellekin avustajalle... tai ensimmäistä kertaa läheltä kuultu ampuminen, jossa ensin hetkeksi keskeytti leikin, jatkoi kyllä, passiivisena seisoessaan ei reagoinut ja loppuleikki ihan jees eli ei jäänyt lainkaan päälle - tuskin montaa kertaa tarvitsisi ampua, ettei juurikaan reagoisi, vaan kun tuotakaan ei yksin voi treenata, eikä yhteistreeneissä tule otettua). Mutta tällainen kuvauskäyttäytyminen ja tulos näillä kokemuksilla ja kokemattomuuksilla ja kovin, kovin tyytyväinen olen pieneen herttaiseen tyttöön. 

Ennen kaikkea olen tyytyväinen ja huojentunut, että se oli niin oma itsensä läpi testin (leirin aikoihin oikeasti huolestuin, kun se oli niin vaisu).  Ja Cessiestä testi ja päivä oli varmasti erityisen hauska, kun vastaan tuli niin monta ihmistä, joita sai mennä katsomaan ja jotka vastasivat kontaktiin iloisesti (ja vielä leikkivätkin sen kanssa) - ihan niin kuin ennen vanhaan pentuaikaan, kun ihmiset ilostuivat sen näkemisestä (oikeasti välillä tulee surku, kun tietää, että sen suurin ilo on saada hömpötellä ihmisten kanssa ja niin harvoin ketään saa mennä katsomaan ja jos saakin, niin vielä harvemmin ihmiset vastaavat kontaktiin, saatikka että vastaisivat siihen iloisesti ).

Edelliskertaiseen MH-kuvaukseen verrattuna arvostelu vaikuttaa kyllä jossain määrin erilaiselta (mielestäni "tiukemmalta", jos niin voi kuvauksen kohdalla sanoa). Ainakin näin omien (ja/tai sijoitus) kuvauksessa käyneiden koirien kohdalla.

Tuskallinen yövuoro taitaa kaiken palkkana olla edessä (aamulla oli herätys klo 04, startti klo 06:30, koko päivä ulkona + ratissa, kotona klo 20... siitä sitten koirien ulkoilutuksen ja iltaruokien kautta töihin!), mutta kiva päivä oli seurata muidenkin briardien testejä ja nähdä pikku Peppiä, vaikka se riemuhypellessään vähän satuttikin itseään - ilmasta kyljelleen pudoten, ihan niin kuin Kipi-siskollakin on hurjana tapana - toivottavasti ei kuitenkaan tullut mitään sen pahempaa .

Ai niin, olihan Kipi & Onnikin messissä. Pääsivät pikkutytöt Cessie & Kipi kuulemaan elämänsä ensimmäistä ammuntaa Santahaminan taustajytkeessä - joka jo sekin oli huomattavasti voimakkaampaa kuin meidän taannoinen ampumaratakuuntelu metsän siimeksessä. Puhumattakaan varsinaisista MH-kuvuksen laukauksista, jotka tuntuivat ainakin omissa korvissa ihan hirvittäviltä. Ja merelliset maisemathan tuolla Santahamissa ja ympäristössä on myös vallan komeat.

 

su 29.8.

-