Pari kuvaa eiliseltä kertoo paljon:



04.04.2012




Juur kun ehdittiin päästä lumien sulamisessa edes hyvään alkuun, sitä saatiin kerralla lisää niin, että koko seutu oli vuorokauden verran kaaoksessa (ei kait siinä muuta, mutta aurat ei päässet liikenneruuhkien, jumien ja kolareitten vuoksi etenemään, ei myöskään hälytysajoneuvot... onneksi itse ei tarvinnut ihan pahimpaan aikaan olla keskellä kaaosta). Mä niin iloitsin noitten vanhusten takia jokaisesta sulaneesta lämpäreestä ja jäättömästä tienpätkästä ja innolla käytiin etsimässä ja nuuskimassa sulaneita paikkoja aurinkoisissa rinteissä. Nyt joudutaan kokemaan koko sulamisprosessi taas uusiksi. Iso PLÄÄH! Eipä tässä oikein tiedä itkeäkö vai nauraa.

Ensimmäiset pari päivää uudella lumella oli toki ihan ok, kun lumi oli kevyttä helppokulkuista pakkaslunta. Tänään se oli jo kovempaa ja nyt kun aurinko näyttää taas lämmittävän ja sulattavan kunnolla, niin huomenna vielä kurjempaa. Pääsiäisen yli on luvattu kunnon pakkasöitä (ja lisää lunta), joten ihan heti ei ole tiedossa helpotustakaan. Voi kun viimeistään sitten tulisi lämpöaalto ja veisi lumet ja ennen kaikkea kurjat kelit kerralla mennessään! Päästäisiin kunnolla ulkoilemaan.

Ei oo reilua, kun Turun suunnalla oli jo viime viikolla täysin lumetonta. Vammala-Mouhijärvi paikkeilla meni viime viikolla lumiraja ja mä jo suunnittelin, että sinne päin voisi koiria lähteä jonain vapaapäivänä suliin maastoihin ulkoiluttamaan. Viime torstaina Turun keikan ja agitreenien jälkeen Mouhijärvellä aurinko paistoi, maa oli paljolti sula ja oli niiiin keväisen ihana olo. Vaan taas ollaan lumen vankeina.


Mökkirannassa oli jo hetken aikaa näin vähälumista.


Ja Piikki nautti!

Hiukan enemmän kevättä on ollut ilmassa mm. narttujen juoksujen merkeissä. Omista ei kumpikaan (siis kumpikaan steriloimaton) onneksi ihan vielä juokse, mutta Onni pääsi astumispuuhiin Ellin (Jolibumerang Bodil) juoksun myötä. Nyt vain pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että pentuja tulisi! Astutusten loppumista Onni taisi protestoida pissimällä vastalauseen Cessien ruokakuppiin - onneksi sentään tyhjään. Muutoin se on onneksi ollut oma itsensä ja ruokakin on maistunut koko ajan. Piikkikin taisi tänä aamuna bongata kevään ensimmäiset juoksunartun viestit, eikä meinannut malttaa jättää haistelua sikseen ollenkaan.

Muilta osin on ollut varsin kiireistä ja suuntimista paikasta toiseen. Nyt vaan huomaa selvästi, että oma turnauskestävyys ei enää ole ennallaan. Yksikin vuorokausi väliin ilman unia ja toinen vajailla, niin saa ottaa takaisin monta päivää. Käsi puolestaan ei olisi mun käsi, jos se olisi parantunut noin vaan - tulehtumaanhan se meni ja tuntuu turpoavan edelleen, mutta jospa se pääsisäisen aikaan palautuisi.

Jokunen kuva lisää lähinnä eiliseltä löytyy linkin takaa.

Hyvää pääsiäistä itse kullekin blogiin eksyvälle!