Leirillelähtötunnelmissa pikainen päivitys. Aika ontto olo lähteä leireilemään, kun viime aikojen treenailut on ollut jotakuinkin nollassa - erityisesti leirille mukaan lähtevin koirien osalta (ja erityisesti minkään leirin aihepiiriin liittyvän osalta). Eihän tuo muutoin mittään, mutta olisihan se kiva tietää, missä mennään ja mitkä on tällä hetkellä päällimmäisiä ongelmia, joihin voisi vinkkejä saada. Otamme siis lomailun ja muun kannalta ja yritämme irtautua kotona odottavista miljoonasta hoidettavasta hommasta.

Kaikki vähäinen pakollisilta juoksevilta ja autottoman arjen mutkistamalta toiminnalta liiennyt aika on yritetty viettää mökillä ja järvessä, eikä olla yritettykkään saada mitään sen järkevämpää aikaiseksi (väsymys ja aika ei kyllä olisi antanut myötenkään, joten turha stressata, kun voi nauttia kesästä).

Kamera kaipais vääjäämättä huoltoa. Jotain omituista on tapahtunut ja kaikki kuvat on sumeita - joko totaalisumeita tai muuten vaan sumeita kuten nämä. Toivottavasti en oo onnistunut uintireissuilla kastelemaan mitään oleellisia osia.

Lisäksi tuolla mökkirannassa Näsijärven pohjukassa on "mutapohja", joka koirien rellestäessä varsin nopeaan sekoittuu, eikä vesikään ole kovin kuvauksellisen näköistä. Puhdastahan se toki silti on ja pohjakin ihan ok kävellä, mutta ei näytä niin nätiltä kuin kirkas sininen vesi.

Kipin rallireitti vedestä laiturille, laiturilta rannan kautta veteen ja vesi pärskyen taas laiturille ja rannan ja veden kautta eteenpäin.

Ruuti Riesenschnautzer

Kipistä ja Ruutista on löytynyt ensimmäiset takut. Lähinnä nivusista ja mahan alta. Samalla on aloitettu kampaamiseen totutteleminen. Älkää siis tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon eli toivottavasti muitten pentujen kanssa on kampaussessiot aloitettu jo paljon aikaisemmin. Ihan hyvin nuo on lähteneet käyntiin, ei sillä, mutta se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja huomattavasti helpommalla pääsee, kun totuttaa hommaan jo aiemmin ja samalla ennaltaehkäisee takkujen syntymisen. Takuista avattu turkki on aina helposti revityn näköinen - vaan kun ne saa ehkäistyä, niin jo vain näyttää paljon paremmalta ja toki myös mukavammalta kaikille osapuolille.

Kovasti tuntuu olevan noissa Nean pennuissa vaihtelua niin ulkomuodon kuin luonteittenkin osalta. Mikä eniten on tullut yllätyksenä, on jokusen pennun jonkinasteinen epävarmuus vieraitten kanssa. Toki joukossa on sitten ihan päinvastaisiakin tapauksia (ja toisaalta, yhdentoista pennun joukkoon väkisinkin mahtuu monenlaista), mutta kun miettii niitä vanhempia ja isovanhempia, jotka tuntee ja niitä, jotka on vähintäänkin tavannut, niin ei voi kuin miettiä, mistä se osaan pennuista tulee. On pentueessa silti paljon yhteistäkin. Verrattuna Momon pentuihin ehkä jonkinasteinen temperamenttisuus ja nopeus reaktioissa (varmasti niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka itse siitä pidänkin) tuntuisi olevan Nean pennuille keskimäärin yhteistä. Jos vertaa emäkoirien käyttäytymistä pentujen ollessa alle luovutusikäisiä, olisin voinut kuvitella Momon pentuihin tulevan epäluuloisuutta vieraita kohtaan - siinä määrin erikoisessa mielentilassahan se silloin osin oli ja reagoi vieraisiin välillä hyvin voimakkaasti (siinä missä Nea oli kovin leppoisa ja otti vieraat iloisesti ja kohtuu rauhallisesti vastaan). Momon pojat olivat myös alle luovutusikäisinä paljon vähemmän kiinnostuneita ihmisistä kuin Nean pennut, jotka ottivat enemmän ja innokkaammin kontaktia. Vaan toisin käi (noin niin kuin kokonaisuutta ajatellen). Ehkä sieltä tulee emän ym. käyttäytymismallin poistuttua esiin sitä, mikä tulee voimakkaammin perimästä. Liekö taustalla sitten toimintakykyyn liittyvät asiat. Seurailemme mielenkiinnolla ja toivomme parasta. Mainioita ipanoita ovat joka tapauksessa ja intoa piisaa.

Sen verran on tullut pikapikatreenattua edellisen aiheeseen liittyvän päivityksen jälkeen, että täytyy ihan selvittää, onko Bertan haluttomuus kentällä treenaamiseen ihan kentän pohjamateriaalista riippuvaa ja fyysistä eli että terävä sepeli sattuu vanhan koiran anturoihin vai enemmän sitä psyykkistä. Sen verran innokkaasti se nimittäin ruohokentällä tokoili, että ei voi olla miettimättä johtuisiko viime ja tänä vuonna esiintynyt lisääntyvä haluttomuus herkistyneistä anturoista.

Lämpimän kosteat kesäkelit senkun jatkuvat (ensimmäiset kantarellit on jo poimittu omasta metsästä ja viinimarjatkin kypsiä!). Näissä keleissä olisi tarkoitus loppu viikko leireillä briardseurassa. Kovasti on totuttuun tapaan vielä kesken hommia, jotka pitäisi saada tehtyä ennen huomista leirille lähtöä (vähintäänkin nyt tavaroitten etsiminen ja pakkaaminen kaiken muun ohessa), joten parempi käydä niiden kimppuun ja treffata nukkumattiakin toivottavasti vielä jossain välissä - huomiselle kun olisi vielä niin kovin paljon muutakin ohjelmaa. Illansuussa kuitenkin auton nokka kohti Loviisaa!

Leirin jälkeen on vielä pari lomapäivää. Pyhästi olisi suunnitelmissa päästä starttaamaan tämän vuoden metsätreenikausi (parempi myöhään kuin ei milloinkaan!). Ainakin Onnille joku metsäjälki tai vähintäänkin pari janaa - ja pentujen ja Cessie kanssa ei olla vielä edes koskaan kokeiltu esineruutua... PIeni lupaus siis vielä lopulle kesäaikaista lomaa (seuraavaa pätkää saadaankin odottaa syyskuun puolelle asti).