Pieni ylöskirjaamisen arvoinen tapahtuma. Otin tuossa, muistaakseeni menneellä viikolla, Piikin kanssa vähän tottista ja jostain syystä tuli jotenkin niin tuttu olo, ihan kuin olisi kotiin palannut. Homma oli jotenkin niin vaivatonta, sujuvaa ja kodikasta (hmm, voiko noin sanoa tottiksen treenaamisesta - ilmiselvästi voi). Tosi hyvä fiilis. Siinä treenatessa ja miettiessä, mitä tehtäisiin, mieleeni kuitenkin tuli, että noutoja ei Piikin kanssa olla kokeiltu piiiitkään aikaan. Noutokapulaa ei tuolloin ollut mukana, mutta nyt kun olen tuota Onnin noutoa yrittänyt ohimennen aloittaa pohtimaan, tuli mieleeni tsekata, että minkäslainen se Piikin nouto olikaan ja mitä voisin siitä oppia.

Sitä kokeiltuani en tiedä, pitäisikö itkeä ilosta vai surusta. Se oli likimain täydellinen. Minä ihan pelästyin, kun koira palautti kapulan niin hillittömällä vauhdilla suoraan eteeni. Hurjan nopea paluu, tiivis luovutusasento, pureskelemattomuus. Minulla on koira, joka noutaa noin! Taisin mennä likimain transsiin ja kokeilin uudestaan ja uudestaan, että onko tämä todella totta ja noutaako se todella noin - ja vain katselin ja nautin. Samaan aikaan mietin, että voi onnetonta minua, koskaan en enää saa koiraa, jolle saisin koulutettua tällaisen noudon, josta syystä en sitten tiennytkään itkeäkö ilosta vai surusta.

Muistelin kyllä, että Piikin noutoja aikoinaan kehuttiin, mistä syystä niitä nyt halusin kokeillakin - itse en vaan muista niitä silloin mitenkään erikoisina pitäneeni, ihan kelvollisina ja sujuvina kyllä. Epäilemättä himpun verran pidemmäksi venähtäneellä noutotauollakin voi olla osansa asiassa ja sen sujumisessa. Samalla kaavalla olen kuitenkin Onnillekin noudot opettanut. Eli aloittanut edessä kapulan kanssa istumisesta ja siitä, että kapula vaihdetaan aina palloon - toisin sanoen kapula ja sen palauttaminen on vain väline jonkun mieluisamman palkan saamiseksi ohjaajalta. Onnilla se ei vain ole toiminut ihan samalla tavoin. Luultavasti siksi, että Piikille pallo tosiaan on selkeästi niin paljon himoitumpi kuin kapula, Onnilla ero ei ole niin suuri, vaan se kapulakin olisi kiva taisteluväline (vaikkei sillä leikittykään alkuun koskaan).

Jos emme muuta, niin olemme siis ainakin pohtineet - ja jatkossa, sikäli mikäli se tällaisena pysyy, aion, jos en nyt ihan päivittäin, niin ainakin kerran kuussa ottaa ja ihastella lähes täydellistä noutoa!