Joku merkintä kai pitäisi yrittää tällekin viikkoa saada (vaikka se ohi jo ehtikin mennä ).

Vähän tökkii näemmä blogiin kirjailu, useammastakin syystä. Jälki- ja muu maastokausi kun päättyi, menee homma kovin yksipuoliseksi - vallankin kun meidän treenit tuntuu jauhavan sitä yhtä ja samaa ja jotenkin polkevan tällä hetkellä paikoillaan (ei nyt ehkä ihan tyystin, mutta kunhan saadaan tiettyjä juttuja kondikseen, niin eiköhän se siitä taas etene). Kamerakin on edelleen sumumoodilla ja ihan tylsää laittaa viikko toisensa jälkeen täysin kuvattomia päivityksiä. Lisäksi kaikenmoista touhua ja tuntuu, ettei oikein missään välissä saa istutuksi alas ja keskityttyä edes hetkeksi blogiin. Noh, katsotaan. Ehkä tää taas talvikaudella muuttuu alkuperäisestä treeniblogiajatuksesta enemmän satunnaiseen hajatelmaan silloin tällöin.

Vaan onpahan iskenyt epätavanomaiset marraskuun paukkupakkaset! Nytkin mittari näyttää 22 pakkasastetta ja välillä on syväjäädytetty olo. Normaalisti näissä lukemissa mennään Etelä-Suomessa vasta tammi-helmikuulla, jolloin ilmojen kylmenemiseen on ehtinyt vähitellen tottua. Nyt pakkaset on iskeneet äkkirynnäköllä vielä tottumattomiin. Yllättävän kivuttomasti ne on kuitenkin menneet ja tottahan toki ulkona on kaunista ja valoisaa: valkoista puuterilunta, päivällä auringonpaisteen kimalluttamana, yöllä kuutamon ja tähtien valaisemana. Kun tarpeeksi pukee, niin tarkeneekin. Sopii myös olla tyytyväinen, että ilmaston lämpenemistä odotellessa saadaan vielä tällaisia oikeita kunnon talvia. Silti juuri tähän väliin en olisi kaivannut sen paremmin viime talven kuin tämänkään talven pakkasia ihan tällaisina. Talon rempat ja niiden keskenjääminen on osuneet juuri viime vuoden syksyn jälkeiseen aikaan ja näiden kahden talven alle - ja vaikka kesän mittaan hommia saatiin taas eteenpäin, ei ne edelleenkään täysin valmiita ole. Omatoimiratkaisuja kehitellään puuttuvilta osin ja ainakin tänä vuonna on jopa vesiputkien lämpokaapeli muistettu laittaa päälle. Ei pitäis jäätyä nytkään, vaikka lunta eristämässä onkin vielä niukalti pakkaslukemiin nähden.

Piikki hiukan ensimmäisillä pakkasilla paleli - nosteli tassujaan ja näytti muutenkin viluiselta. Näihin paukkupakkasiin mennessä näyttää kuitenkin jo tottuneen, eikä nämä enää haittaa menoa. Vaikka se muuten onkin tosi hyvässä kunnossa, viilettää edelleen lenkillä menemään vauhdilla (ja remmilenkkeilyä vältetään entistä enemmän, niillä käytös ei ole ainakaan rauhoittunut tippaakaan, pikemminkin päinvastoin ), hyppää ketterästi autoon, korkealle sängylle jne., ja on mieleltään pirteä, niin kovin laihaksi se on kyllä mennyt. Sikäli ei ihme, jos palelsikin. Se syö hyvin, eikä ruokakaan erityisen laihaa ole (sehän on syönyt jo vuosia, kiertymän jälkeen eli viitisen vuotta, pelkkää Virbacin digestiveä, joka ainakin sulavuudeltaan pitäisi olla hyvälaatuista - muuta en uskalla enää edes kokeilla, sen verran kauan sopivan ruoan löytyminen aikoinaan kesti - pienin juusto-, kypsennetty kana ja muna sekä piimä lisukkein). Silti tuntuu, että mitään ei jää luun ja nahan väliin. Niin kauan kuin se ei koiran oloon vaikuta, niin ongelmaa ei toivottavasti kuitenkaan ole. Bertallakaan ei ole vauhti hiipunut ja paukkupakkasillakin pärjätään tunnin lenkit ulkona, kun vaan pysytään liikkeellä. Oodi on todennäköisesti se, jonka liikkuminen tulee ensimmäisenä menemään kököksi, mutta edelleen sekin lenkeillä painattaa muiden mukana ja pupujen ja muiden metsänelävien perässä vauhdilla. Ja selviytyy mun "testistä"  eli autoon ja korkealle jenkkisängylle hyppäämisestä - olen ajatellut, että niin kauan kuin ne sujuu, ei asiaa tarvitse sen enempää miettiä. Cessielle puolestaan tuntuu jostain syystä tulevan lumi-/jääkököt tassunpohjiin kaikkien nopeimmin. En ole yleensä tassunpohjakarvoja noilta ajellut, kun ajattelen, että toimisivat myös lämpöeristeinä kylmillä talvikeleillä, mutta Cessieltä ne täytynee ajella. Katsotaan sitten, vaikuttaako tassujen palelemiseen. Muut saavat omansa pitää ainakin niin kauan kun eivät tunnu ongelmia aiheuttavan.

Treenailujen osalta tiistaina käväistiin Niihamassa briardtreeneissä, torstain agit sen sijaan jäi ikäväkseni väliin (tää olis kaiketi ollut jatko2-kurssin 3.kerta - ihan oman muistini vuoksi ja kärryillä pysyäkseni näitä kertoja ylös kirjailen ;)). Nokialla sijaitsevalle Meirän Hallille (lämmin treenihalli) sen sijaan hankin kuukaudeksi avaimen, jolla voi hyödyntää vapaaksi jääneitä aikoja sekä tokokentän että agikenttien puolella. Wuhuu! Jospa siis viimeinkin päästäisiin niitä kontaktejakin vähän kokeilemaan omin päin. Eikä muutoinkaan jäisi talvikauden treenailut ihan nollaan, jos tuolla innostuisi jotain kokeilemaan. Ajatuksena olisi edes kerran viikossa sinne ajella - mahdollisesti toinen kerta viikkoon lähinnä vanhemman porukan hupitreenailuja varten. Josko kevätpuolella ottaisi sitten toisen kuukauden jossain vaiheessa lisäintoa tuomaan. Jos alunperin ajatuksena oli tuoda treenimukavuutta marraskuun pimeisiin ja märkiin kura-loskakeleihin, niin toimii se näihin yllättäneisiin pakkasiinkin. Tosin ihan näillä kovimmilla paukkupakkasilla ei koiria viitsi juuri pitää autossa vuoroaan odottelemassa (autossa olis kyllä webasto, mä en vaan ole vielä opetellut sitä käyttämään  - ennen torstain agitreenejä lienee pakko).

 

Yksi kierros verikokeitakin on taas otettu ja kaikki tutkitut arvot kunnossa. En vaan silti kykene aina rauhoittumaan.

Ruuti puolestaan on selkeästi ottanut oppia Keltsistä ja nyt sekin on nostellut jalkaa muutamaan otteeseen viikon varrella.

Viikon päällimmäiset taitaa olla tässä. Josko jo alkaneen viikon merkinnät saisi aloitettua vähän varhaisemmassa vaiheessa .