Pikamerkintää. Kun en ajoissa saanut aikaseks, niin en tietenkään enää juur mitään muista, mutta kirjataan ylös edes päällimmäiset, jotka taitaa olla tiistaiset briadtreenit ja Cessien pari jälkeä (kulmakokeilut). Muu on tainnut olla enempi vähempi touhuilua ilman sen kummempaa ajatusta.

Briardtreenit tiistai 2.11.

Illalla briardtreenit. Tällä kertaa oltiin nuorisolle täysin uudella kentällä eli Niihamassa nykyisellään valaistulla ja aidatulla nurmipohjaisella palveluskoirakentällä. Säkkipimeää olikin, kun paikalle ajeltiin, joten valaistus oli totisesti tarpeen. Ajattelin, että kenttään, uuteen paikkaan ja pimeyteen totutellen otetaan vaan jotain pientä, lähinnä leikitään - vaan pöh, taisi tuumata tenavat, eivätkä olleet moksiskaan uusista oloista. Otin Cessien vapaana kentälle ja se sinkosikin onnesta mykkyräisenä kentälle ja katsomaan kaikki ihmiset, mutta toisaalta kun huomasi, että treeniä olisi tarjolla, ei häiriintynyt muusta. Nykyäänhän se tuolla vanhalla tutulla kentällä ei enää juuri viitsi mennä ihmisiä moikkaamaan, vaikka siihen olisikin tilaisuus, vaan tulee jopa sitäkin mieluummin hakemaan minulta tekemistä (tämä ajatuksena mietin, että taidan sittenkin vaan antaa Kipin ja Ruun edelleen myös moikkailla ihmiset ennen treeniä, josko niidenkin kohdalla kävisi samoin ja se tekemisen odotus jossain vaiheessa voittaa muun, eikä ihmisiä enää luvankaan kanssa edes huvita mennä moikkaileen, eikä niistä ja muusta ehkä siten ole häiriötäkään - toivossa on ainakin hyvä elää  ja vaihdetaan taktiikkaa sitten, jos ei toimi - ja kun mietin taakse päin, niin ei kait se Cessienkään kanssa tässä vaiheessa ja tällaisella treenimäärällä tuon osalta noita kummoisempaa ollut, ei kykene varmaksi muistamaan ). Se, että Cessie otti uuden kentän noin rennosti, ei toki sinällään yllättänyt - onhan se sellainen rento tyyppi, vailla enempää terävyyttä tai epäluuloisuutta juur mihinkään asioihin. Vaan ilokseni ei ollut ogelmaa Kipillä ja Ruullakaan (vaikka vielä maalaisemmissa oloissa vielä vähemmin kokemuksin ovat eläneetkin). Kipin kanssa leikittiin pikku purutyynyllä ja illan anti oli ihan parasta Kipinää! Kentällä oli samaan aikaan kaksi muuta koiraa ja sellainen häiriö näytti olevan ihan ok (Ipo-klubin viime viikkoinen ruuhka vieressä räyhäävine ongelmarotikoineen oli vissiin vaan liikaa) - tai sitten lelu oli mieleinen tai ruohopohja tai se, että saattoi pitää rauhassa vapaana tai jotain ihan muuta. Myös Ruu oli ihan ok. Vieressä treenaavaa Nessaa olis toki alkuun tehnyt mieli mennä katsomaan, mutta otin vain lyhyen treenin - leikkimiseen kunnolla syttyminen ja luoksetulo lisäleikin kera. Hyvät fiilikset jäi näistä treeneistä.  

Cessien jäljet

Cessien jälkien kanssa onkin ollut sitten vähän vaihtelevampaa. Sekä olosuhteitten että itse jäljestämisen osalta. On taisteltu varisten ja vähän kelienkin kanssa. Toinen kulmatreeni puolestaan oli huomattavasti huonompi kuin ensimmäinen, kolmas taas vähän toista parempi, muttei vieläkään sellainen kuin sen tahtoisin olevan (tottumattomallakaan koiralla). Vaan toivotaan, että pari kertaa ainakin päästäisiin vielä kokeilemaan (tällä hetkellä ikkunasta tosin näkyy tämän syksyn paksuin lumikerros, mutta mä elätän silti toivoa, ikävän märkää se vielä ainakin oli) - katsotaan, miltä sitten näyttää.

Sellainenkin asia vielä kirjataan ylös, että tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa nähnyt Keltsin ainakin kaksi kertaa nostavan jalkaa pissatessaan - oho! ;p