Maanantaina pennuilla tuli viisi viikkoa täyteen. Viikko alkoi Keltsin eläinlääkärikäynnillä, sillä pikkupoika käytettiin silmäspesialistilla tutkittavana. Keltsin vasen silmä on huolestuttanut, sillä se on näyttänyt samealta ja sittemmin yläluomi on alkanut hiukan roikkua, eikä silmä aukeamisen jälkeen jotenkin kehittynyt samaan tahtiin kuin muilla. Välillä on myös näyttänyt siltä, että Keltsillä saattaisi olla ongelmia näön kanssa - vaikkakin moni tilanne on todistanut, että täysin sokea se ei voi olla. Eläinlääkärissä selvisi, että vasen silmä on pienempi kuin oikea, mutta kaikeksi onneksi muuta vikaa siitä ei löytynyt! Se on siis näkevä, vaikkakin kehittynyt hitaammin kuin oikea silmä ja pienestä koosta johtuen vilkkuluomi tulee osin silmän eteen. Oikean silmän pitäisi olla täysin kunnossa.

Keltsi pyyheleikissä

Keltsi-Gepardi ja Freda pallon kimpussa

Ruoastaan pikkumies on myös alkanut pitämään huolta siihen malliin, että hyvä kun muut pennut pääsevät samalle kupille ollenkaan. Sieltä tulee hammasta ja murinaa ja kupin päälle levittäydytään tassut levällään koko kropan voimalla. Varsinainen pikku Kepa-Gepardi.

Viikon mittaan Herra Harmaa on myös saanut uuden lempinimen. Vierailleiden lasten mielestä sillä on hymyilevä naama - ja tosiaan, kun sitä itsekin katsoo, niin varsin hymyilevältähän se näyttää. Liekö naaman sopivasti osuneet raidat vai mikä, mutta Hymypoika kuvaa oivallisesti varsinkin tämän viikon aikaan kovin hyväntuulisena esiin noussutta poikaa hyvin.

Yöt vietettiin alkuviikosta vielä aitauksessa, mutta nyt on öiksikin jo vallattu koko keittiö. 

Muutoin viikkoa on leimannut vatsatauti. Kukin pentu vuorollaan on oksennellut ja vesiripuloinut ja tauti on jatkunut eri asteisella ripulilla. Muutama päivä kaikkineen meni, että tauti kävi läpi vuorollaan jokaisen pennun riittävällä rajuudella. Hirvittävä huoli pikkuisista, valvottuja öitä, kipeiden pentujen sylittelyä ja erityishoitoa, mutta myös tolkuton siivousrumba. Blogin päivitystä perjantai-iltana alkaessa alkaa kuitenkin onneksi jo näyttää paremmalta kaikkien osalta. Toivotaan, että päästiin tällä tästä.

Vatsatautirumba hidasti vähän uusia juttuja, eikä kotoa viitsitty lähteä oikein minnekään. Koko ajan kuitenkin osa pennuista oli terveenäkin, joten kotona tehtäviä juttuja yritettiin keksiä ohjelmaan. Esiteltiin leluksi ensin metallinen juomatölkki, sitten samainen tölkki kivillä täytettynä räminäversiona. Molemmat otettiin hyvin vastaan, tyhjä tölkki oli oikeinkin mieluinen lelu, eikä täytettykään ole ikäväksi osoittautunut, vaan silläkin välillä leikitään. Ulkoaitaus sai myös pellinpalan yhteen nurkkaan alustaharjoitteeksi ja sekin on otettu ennakkoluuloitta vastaan.

Viikon aikaan on myös tutustuttu Cessieen ja Berttaan (ja vähän pikaisemmin Onniin). Cessie on ollut pentujen kanssa yllättävän hienosti ja maltillisesti, vaikka muulloin vauhtia riittääkin. Berttaa puolestaan ei saisi pentujen luota pois millään. Sitä osasin vähän odottaakin, sillä Tessin tapaan Bertan intohimo on aina olleet pennut - niitä pitäisi saada hoitaa ja leikittää.

Momokin on alkanut leikittämään pentuja aiempaa enemmän, joten eivätköhän ne ehdi vielä tottua isojen koirien tavoillekin ennen uusiin koteihin lähtöään (asia, jota en halua edes miettiä - pysyisivätpä ne aina tuollaisina ja voisivatpa ne jäädä kaikki tänne pysyvästi). 

Myös ulkoilureviiriä on laajennettu muun muassa autopaikan suuntaan

Äijä, voikukanlehti aarteenaan

Nuuskis yllä ja alla

Ja torstai-iltana vatsataudin ollessa rauhallisessa vaiheessa päästiin vihdoin pakkaamaan pennut autoon ja totuttelemaan autoiluun ajelemalla pikavisiitille vanhempieni luokse Tampereelle (sellainen vajaan puolen tunnin matka). Hyvin pehmustettu takaluukku (josta poistettiin veräjä) ja äippä mukaan, niin matkanteko sujui yllättävänkin hyvin ja perille päästyä takaluukusta löytyi nukkuvia pentuja - eikä yhtään oksennusta. 

Määränpäässä ei kauaa oltu, mutta hiukan tutustuttiin uuteen paikkaan ja uusiin asioihin. Alkuun vähän varovaisesti, mutta sitten jo leikein pyörteissä temmeltäen ja kaikkea eteen sattuvaa maistellen ja kanniskellen. Tumtutitum, mitä pienten jalkojen töminää. Kotiin palatessa olikin jo myöhäinen ilta ja pimeää ja autolta sisälle tassuttelu taisi olla ensimmäinen pimeässä ulkoilu. Matkalla sisälle pysähdyttiin tietysti myös maistelmaan maitoa:

Perjantaina pääsin vihdoin leikittämään pentuja yksittäin ensimmäistä kertaa (tarkoitus oli jo aiemmin, mutta vatsatauti sotki kuviot varsin kätevästi). Ihan vaan sukalla ja pienen hetken, mutta yllättynyt olin, miten hyvin kaikki lähtivät leikkiin mukaan - ainoastaan Herra Harmaa, aka Hymypoika, syttyi huonommin. Jännä sikäli, että muiden pentujen kanssa se kyllä taistelee leluista (ja toisaalta kovasti tykkää ihmisten seurasta, ihan nimensä mukainen hyväntahtoinen jässikkä), mutta joku tuossa tilanteessa ilmeisesti oli, mikä häiritsi. Täytyy seurailla asiaa.

Fredan ja Harmaan Hymypojan leikkejä

Pinkelsson palloilee

Alla Sintti:

Sedrik:

Pätkis:

Nuuskis:

Keltsi:

Herra Harmaa Hymypoika:

Äijä:

Freda:

Ja vielä muutama yleinen kuva: