Kuvittelin, että tähän bloggaukseen olisi jo saanut hiukan enemmän treenisisältöä, sillä parin viikon päästä Momo saapuu pentulomalle ja sen jälkeen tuskin treenimerkintöjä kovin paljoa tulee, joten pieni spurtti tässä välissä olisi / olisi ollut paikallaan. Kovin vähäiseltä kuitenkin näyttää treenisaldo tässäkin välissä. Mieli treenaamaan kyllä halajaisi, mutta kun päivät täyttyvät kiireestä kantapäähän kaikesta muusta pakollisesta, niin minkäs teet - hirmuisesti harmittaa myös meidän jälkimetsien tuhoutuminen, joka sekin hankaloittaa hommaa ja pitäisi lähteä etsimään sopivia paikkoja kauempaa. Noh, vielähän tässä on tämä pari viikkoa. Jospa siihen saataisiin vielä sopimaan jokunen hyödyllinen treeni, joista jäisi mieliin asioita hautumaan.

Viime viikolla kun tiistaina palattiin reissusta, niin torstaina oli taas aika lähteä kohti Helsinkiä. Noukittiin matkalla Johanna Hämeenlinnasta, palautettiin Taika kotiin ja suunnattiin vielä illaksi YES:lle lonkkakipututkimuksen loppuluennolle. Uskon, että jotain tarttui taas korvan taaksekin, vaikka asioihin on entuudestaankin tullut perehdyttyä. Oodin osalta selvisi, että olimme kuuluneet varsinaiseen testiryhmään kuten olin vähän ounastellutkin (ei siis lumeryhmään). Testattavana oli Doils-niminen omega3-rasvahappoja sisältävä valmiste (Doils nivelet). Tutkimuksen tuloksia ei vielä ollut saatavana, koska yhteenvetoa ei jokusen loppukäyntiä vailla olevan osallistujan vuoksi oltu vielä pystytty tekemään, joten niitä odotellessa. Itse olin kyllä talven mittaan katsellut, että tuotteesta voisi olla oikeasti hyötyä. Vähintäänkin Oodin turkki oli kiiltävämpi ja tuuheampi kuin normaalisti (vaikka meillä rasva- ja rasvahappolisiä on käytetty ennenkin), mutta muutenkin koko koira tuntui tosi pirteältä ja hyväkuntoiselta ja saattaisin kuvitella vaikutusta ihan tutkittuunkin asiaan. Omega3-valmiste (joko Doils tai sitten joku muu) tulee siis meillä ehdottomasti kuulumaan jatkossa pysyvästi koirienkin ruokavalioon - ihmisillä se on ollutkin käytössä jo pidempään.

Momon ja pentukatraan tuloon yritetään kovasti valmistautua. Paitsi henkisesti, myös ihan konkreettisesti. Pentulaatikon esiin kaivamiseen saatikka kasaamiseen asti ei vielä olla päästy, sen verran paljon olisi hommia hoidettavana pois alta ensin niin tuvassa kuin pihassakin. Aikamoisen kaoottisessa tilassa ovat kevään pikkuremppojen sun muiden jäljiltä. Pihan keväthommatkin alkutekijöissään, mutta voi kait sitä kevättä viettää omatoimisesti nytkin. Eilen puolestaan vierähti useampi tunti mattopyykillä, eikä vielä päästy edes lähellekään omia mattoja - sen verran on Sepe ehtinyt pissailla hoitopaikkojen mattoja, että katsoin aiheelliseksi hoidella niitä ensin pois alta. Noh, tehdään mitä kyetään niin näiden kuin treenienkin osalta tämä pariviikkoinen ja sitten keskitetään tarmoa niihin pentupuuhiin ja palaillaan treeniaiheeseen toivottavasti taas loppukesästä enemmällä ajalla ja tarmolla ("kiva" olisi joku kisakin sinne syksyyn saada mahtumaan). On sellaista tuhisevaa ja vipeltävää laumaa sen verran monta vuotta ehditty taas odottaakin, että aiotaan kyllä nauttia koko tuhon edestä.

img1988043.jpg

Momon mahaa kuuden viikon kieppeillä (kuva Pia pynnä)

Loppuun vielä treeniaiheeseen liittyviä palasia kokoon kursien: Bertan kanssa otin viime keskiviikon pööditreenien jälkeen hiukan ohjatun noudon ja evl-ruudun perusteita. Nyt voi helpottuneella mielellä todeta, että Berttaa jonkin aikaa vaivannut totaalinen kauhistus treenejä kohtaan näyttäisi laantuneen ja saatiin jo vähän vanhaa tuttua iloisempaa ilmettä mukaan. Joko olin siis vaatinut liikaa tai sitten koiralla oli kipuja jossain (vaikkei mitään löydettykään), mutta kun treenit meni siihen pisteeseen, että koirasta näki, ettei sitä huvita tulla ulos autosta saatikka koko treenikentälle, niin eipä sellaista tehnyt kohta kymppivuotiaalta koiralta mieli vaatia itsekään. Toivottavasti saadaan jatkaa näissä tunnelmissa Bertan treenejä. Kovasti kyllä tarvittaisiin treenejä jossain muuallakin kuin omassa pihassa ja tuolla yhdellä ainokaisella rauhallisella kentällä (ja toki myös useammin kuin kerran viikossa), mutta... kaikkea ei voi saada, joten tämäkin on meille parempi kuin ei mittään. Jäljillä ei sitten viimeisimmän aiheeseen liittyvän merkinnän ole käyty kuin lähinnä Cessien kanssa ihan pikaiseen pari kertaa; yritetty lähinnä korjata sen viimeisimmän lintujen syömän jäljen mahdollisesti aiheuttamia tuhoja ja jatkettu suht samaan malliin kuin aiemminkin. Onnille ja Otsolle tein yhdet kaksikeppiset yksikulmaiset pikkujäljet tai lähinnä janatreenit - ja Oodille ja Piikille kaksikeppiset peltojäljen pätkät, lähinnä keppi-ilmaisutreeneinä (huimaa!).

Eli tavoitteeksi otetaan, että esineruutuun pitäisi vielä kaksiviikkoisen aikana ehdottomasti päästä edes sen yhden kerran, samoin jos yhdet alo-jäljen pituiset jäljet saisi tehtyä Onnille ja Otsolle (ja mahdollisesti päälle yhdet janatreenit - Piikille ja Oodille samalla pätkät pellolle). Liikaa ei pidä tavoitella, kun tietää kuin siinä käy, mutta yksi kerta tottiskentällä ihan kunnolla kera pk-esteiden ja eteenmenon olisi myös must. Bertalle toivottavasti ehditään ottaa vielä pari tokotreeniä. Per koira tuosta(kaan) ei paljoa tule, per ohjaaja käytettävissä olevaan aikaan nähden todennäköisesti ihan riittävästi.  

Tähän väliin täytyy kevennykseksi todeta, että totisesti ei voi kuin yrittää pyrkiä siihen, että koirat on ominaisuuksiltaan helposti koulutettavissa, kun hommaan käytettävissä oleva aika (taidoista ei puhuta taas mitään) on mitä on ja mennään tyylillä kokeillaan kerran kesässä. Blogin hymiöttömyydestä edelleenkään tinkimättä.

Ja vielä huipennukseksi muutama laadukas minikameralla tallennettu pätkä kuin koirat kiireen keskellä viettävät aikaansa (kyläpaikoissa mukana kulkemisen ja muun ohessa). Zoomauskapasitetti ei tuolla laitteella ikäväksi riitä mihinkään, eikä laatu tai edes se sisältö muutenkaan tosiaan päätä huimaa, mutta mahtuu taskun pohjalle, niin kulkee joskus mukanakin - ja mä saan vaikka työpäivän ratoksi katsella murusia (haah):

- Piikin ja Taikan leikkejä (valitettavasti editoimattomana ja lyhentämättömänä, kun en editoimaan tai edes katkaisemaan - juur muuta en osaakaan - pysty kuin photobucketin remixillä, eikä joka pätkää viitsi). Lisää samaa parivaljakkoa - ja vielä kolmas.

- Pätkä Taikan ja Cessien leikkejä (Onni siellä taitaa myös vilahtaa) - ja toinen samanmoinen.

- Cessien hepulointia osa1 ja osa2 (jossain tiedän olevan tähän aiheeseen paremmankin pätkän, ellei useammankin, joten lisäilen, jos löytyy).

- Tässä taitaa mennä Bertta, Otso & Cessie - kuin myös tässä.

Näitä laadukkaita otoksia kurakoipeliineista saattaa ilmestyä tänne lisääkin, jos jossain välissä ehdin paremmin tutkia.