Tänään oli ohjelmassa naksuttelutuokio. Hiukan useammin kuin kerran viikossa pitäisi näitäkin saada ohjelmaan, jos edistystä halutaan nähdä. Parin naksuttelukerran tuloksena olen ajatellut niin, että tässä ensi vaiheessa treenataan lähinnä vain rauhallista ja lujaa otetta kapulasta. Onko tuo lujuuden treenaaminen Onnin kohdalla kuinka järkevää on tosin pieni epävarmuusmomentti. Lähinnä lähdin liikkeelle siitä ajatuksesta, että kun Onni  pitää kyllä välillä kapulaa tosi hyvällä rauhallisella otteella, mutta mitä useampi kerta kapulasta pitää irrottaa, sitä enemmän kierrokset nousevat ja sitä enemmän ote alkaa elää.  Joten kun nyt uusiksi lähdetään opettelemaan, niin jos opeteltais kunnolla alusti asti... meni syteen tai saveen.

Suunnitelmana ihan hyvä (no, voi siitäkin olla montaa mieltä), mutta nyt kun asiaa kokeiltiin, niin alkaa arveluttaa entistä enemmän. Muutamia ongelmallisia kysymyksiä tuli nimittäin heti vastaan tai mieleen. Otin nyt alkuun ajatukseksi, että opeteltavat asiat on
1. Istuminen edessä kapula suussa rauhallisessa otteessa
2. Samassa asennossa luja ote eli jos vedän kapulasta, se ei irtoa suusta (vaan alkaa vastustaa, kun tarpeeksi vetää)
3. Noin metrin-kahden päästä luoksetulo kapula suussa eteen istumaan
Näitä sitten sujuvasti sekoittaen (kohta 1 toki koko ajan mukana ja välillä kohtaa 2 testaten eli vetämällä kokeillen, onko ote luja). Kohta 1 nimittäin yksistään sitä treenaten ei tuottanut ongelmia (tässä mielentilassa ja tilanteessa - mitä tapahtuu kun mukaan otetaan koko liike, siirretään kentälle, vietti nousee, joutuu tekemään useamman irrotuksen peräkkäin tai muuta vastaavaa on ihan oma lukunsa, mutta eipä mennä asioiden edelle).

Ensimmäisenä ongelmana mietin tietenkin sitä, kuinka loogista on, että välillä käsien tuominen kapulan sivuille tarkoittaa lujaa otetta ja vastustamista, välillä kohta seuraavaa irrotusta. No, tuleehan tähän mukaan irti-käsky (se, joka kaiketi koiran kuuluisi osata ja joka meilläkin kuulunee tämän projektiin osaan x joskus tulevaisuudessa), joten ehkä se helpottanee logiikkaa. Mistä päästään ongelmaan numero kaksi. Kun ajatuksena on asia naksulla opetella ja ainakin näin alkuun ruokapalkalla, niin oletus kaiketi olisi, että naksautuksen jälkeen koira irrottaa kapulasta ja saa sen makupalansa. Vaan mitäpä jos koira ei irrotakaan, vaan pitää parempana palkkana purra edelleen tai taistella kapulasta? Ei sillä, että moista skenaariota Onnin kanssa mitenkään mahdollisena pitäisin, muuten vaan juolahti mieleen... No juu, eli viitteitä tuollaisesta session lopuksi oli nähtävissä. Pääasiassa sujui kyllä ihan ajatuksen mukaan, irrotti naksautuksen jälkeen ja sai makupalansa, joita vielä siinä vaiheessa jaksoi kytätä. Jos nyt kuitenkin ajatellaan tulevaa ja vietin nousemista sun muuta - vai onko silloin vaan edetty liian nopeasti, jos moisia ongelmia tulee vastaan? En tiedä, naksautusta seuraavan palkkion olisi kai kuitenkin tarkoitus olla koiralle himoittava ja kun se leikki/taistelu makupalan kuitenkin jossain vaiheessa päihittää, niin mitä sitten tulee vastaan. Tarvis vissiin hankkia viisaampien mielipiteitä - jo siihenkin, onko koko prosessi jo alkuasetelmiltaan jotenkin vinksallaan ja pitäisikö opeteltaviksi asioiksi ja palkkaamisen kriteereiksi ottaa jotain ihan muuta.

Voi siis olla, että tämä(kään) projekti ei sen kummempaa tulosta koskaan tuota, mutta oppimisprosessihan tässä lienee se tärkein anti (joo, joo). Projekti siis jatkukoon.  

Plätälle vielä hupina ympäri-pyöri-sivulle sekoitusta naksutellen. Kivaa.
 
Piikille samaa pihassa narupallopalkalla. Vauhdikasta.

Bertan jalan kanssa näytettäisiin selvinneen säikähdyksellä.