Tämän viikon aikaan sulivat lumet, joten siellä ne siis taas odottaisivat. Jälkikelit. 

Noh, ihan himpun verran näitä paluukelejä on sentään jo päästy hyödyntämään. Kolme jälkeä ehdin loppuviikosta tehdä - tosin kaikki eri koirille, yhden per nenä. Vaan hyvä, että ehdin. Ennen lumen tuloa viimeiseksi jääneet olivat vähän sitä sun tätä, kun pimeys ehti laskeutua jälkien teon ja ajamisen välissä, enkä juur nähnyt, mitä jäljestäessä tapahtui. Nyt on sekin sitten edes kertaalleen korjattu.

Vaan jospa vielä parit jäljet ehtisi ennen seuraavia lumia. Yritetään ainakin, vaikka päivät tuntuukin - sen mitä töiltä yli jää - taas täyttyvän kiireestä kantapäähän kaikenmaailman pakollisilla hoidettavilla asioilla sun muilla menoilla.